Lauantai-illan terveiset
Iloista lauantaita ystävät rakkaat! Meillä on ollu tosi kiva lauantai. Aamulla iskä olikin kotona koko viikon erossaolon jälkeen, mitkä ihanat hymy tämä iloinen tosiasia kirvoittikaan lapsosissamme. <3 Parasta.
Aamupäiväksi saimme seuraksemme tänne helmikuussa muuttaneen suomalaisperheen, oli mukava ja rento aamu kahvitteluineen, chilinakkitaskuineen ja banaanipasteijoineen (niin mikä se terveellinen elämä olikaan?!?!). Heidän vanhin kohta 6vee oli Suomi-koulussa ja kun tuo Suomen suurlähetystö on tuossa aika lähellä niin pääsivät nämä nuoremmat kohta 4v ja 1v tulivat meille leikkimään ja hengailemaan siksi ajaksi.
Puoliltapäivin suuntasimmekin synttärijuhlille tähän lähistölle. Esikoisen hyvä kaveri koulusta täytti neljä vuotta ja esikoisesta oli aivan parhatta saada viettää koko lauantai-päiväkin koulukavereiden kanssa! Niin kovasti, että tunti synttäreiden jälkeen kotona jo itkettiin kuinka ikävä on kavereita eikä millään enää jaksaisi odottaa maanantaihin että nähdään uudestaan. Olen kyllä todella helpottunut, että asiat ovat tällä tolalla nyt. Alku oli niin takkuista ja poika kaipasi kavereita niin kamalasti. Nyt kun kieli on alkanut sujumaan – koulustakin on tästä tullut hyvää palautetta- niin poika on ihan puhjennut kukkaan täällä. Tosin nyt myös puheeseen on tullut enemmän englanninkielisiä sanoja minulle puhuttaessa ja jotkut leikit pikkusiskon kanssa hoidetaan osittain englanniksi! En olis kyllä ikinä uskonut! Enkä nyt vieläkään ole mitenkään huolissani tästä kehityksestä, mielummin tuen sitä kielenoppimista kuin toimin kielipoliisina. Olen vain superonnellinen siitä, että lapseni todella saavat täältä lähtiäislahjana toisen kielen ja se on niin upea lahja, etten voi sanoin kuvailla kuinka suurta kiitollisuutta asiasta koen.
Tässä minun Aasian mammaporukka (yksi äiti puuttuu kuvasta). 🙂 Muistan ihmetelleeni aluksi mieheni pomon vaimon puheita, että koulusta se kaveriporukka sitten löytyy. Mutta niinhän siinä tosiaan on käynyt. Onhan meillä toki myös suomalaisten porukka täällä, mutta tässä keskustassa ei asu muita perheellisiä suomalaisia, joten harvemmin tulee kuitenkaan nähtyä. Nämä meidän koulujengin perheet asuvat kaikki tässä lähietäisyydellä, joten näemme paljon arkisin. Muun muassa näiden kanssa hoidan kaikki liikunnat alta pois, kiva tehdä yhdessä ja samalla kun liikkuu niin hoitaa myös sosiaalisia suhteita. Ja sama ilo mikä pätee lasten kavereihin pätee myös omiini – ihanaa tutustua ihmisiin erilaisista kulttuuritaustoista. Meidän äitiporukassa edustettuna ovat Englanti, Skotlanti, Australia, Yhdysvallat, Malesia, Japani ja jopa niinkin kaukainen pikkumaa kuin Trinidad! Kuinka paljon opinkaan näiltä ihmisiltä eri tavoista ja kulttuureista. Yksi hauska esimerkki tästä on se, että kun jonkun lapsi sairastuu vaikka flunssaan niin whatsapp-keskustelumme täyttyy erilaisista flunssantaltuttamisvinkeistä, esimerkiksi erilaisista juomasekoituksista joita tulisi juoda jotta oireet helpottavat. Ja muun muassa näiden äitien ansiosta juon nyt aamuisin lämpimään veteen sekoitettuna omenaviinietikkaa with mother. Mitä se sitten tarkoittaakaan! Mutta terveellistä pitäisi olla. Eiks se niin oo, että kaikkee pitää kokeilla. 😉
Mutta mutta, meillä oli aivan ihana iltapäivä. Tulimme vasta viiden jälkeen kotiin, nyt kello on kahdeksan ja lapset tuhisevat tyytyväisinä sängyissään. Se tarkoittaa sitä, että me voidaan katsoa ihan joku leffa wow! Eli siis sohvalle mars!
Hauskaa viikonlopun jatkoa! xxx