Linturetkellä

Eilen otin siis tosiaankin itseäni niskasta kiinni, pakkasin kaksi kassia – käsilaukun ja toiseen juomia (pikku vinkki: kannattaa ottaa reissuun mukaan pari kangaskassia – meidän Nanson kassi on jokapäiväisessä käytössä ja kiitän itseäni sen mukaanottamisesta joka päivä!). Sainpa niinkin paljon aikaiseksi, että pistin ihan jopa ripsaria ja sitten lähdimme siis retkelle. Niin paljon seikkailumieltä ei ollut, että olisin lähtenyt viheltelemään punaista taksia tienlaitaan rattaiden ja kahden lapsen kanssa, joten nappasimme hotellin edestä kalliimman sinisen taksin. Eipä sekään paljoa maksanut, n.8e ja matkaa oli reilusti yli kymmenen kilsaa, tosin taksikuski taisi hieman hidastella ja kierrellä ja kaarrella – paluureittimme oli nimittäin aivan toisenlainen. Taksikuskimme oli hauska hohottava maleisialainen ukkeli, eipä siis tämä suuri rahareikä paljoa harmittanut. 

Retkemme suuntautui siis KL Bird Parkiin, maailman suurimpaan ’avoimeen’ lintupuistoon, jossa siis suurin osa linnuista lentelee vapaana. Linnut eivät suinkaan olleet täysin vapaana, vaan kävelimme suurien verkkoviritelmien sisällä. Käveltävää tosiaan riitti, en tiedä tarkkaa kilometrimäärää, mutta kyllä siinä kilometri poikineen tuli talsittua. Pisteet meidän poitsulle, joka hienosti ja valittamatta tallusti koko matkan. 

Ohessa siis kuvakavalkadi linturetkestämme. Otin jopa meidän järkkärin mukaan, mutta harmikseni kaikki kuvat ylivalottuivat enemmän tai vähemmän. Yritin vähän muokata kuvia, jotteivät olisi aivan niin valottuneita, enpä tiedä onnistuinko. Puistossa en siis tietenkään muistanut, kuinka kameran asetuksia säädetään, joten automaatilla mentiin. Oliskohan syytä vähän muistella, miten tuota kameraa käytetään…? 🙂

Pahoittelut vielä, en tosiaankaan muista näiden lintujen nimiä, joten pelkät kuvat saavat nyt riittää. 🙂

Olikohan tämä jonkin sortin pelikaani? Sitä sai syöttää, ja sillä oli suuuuuuuuuuuuri suu!

 

Well hello! Nämä ”pöllöt” olivat kyllä aika psykedeelisen näköisiä. Tosin aika apaattista sorttia..

 

Jäde-selfie. Kuuma oli, lapset varsinkin kirkkaanpunaisia hiestä. Jäätelö oli siis paikallaan viilentämään ja estämään ylikuumentumista. 

 

Lintuja sai syöttää automaateista ostettavalla ruualla. Meillä ei onnneksi ollut oikeanlaisia kolikoita mukana, joten tyydyttiin seuraamaan muiden syöttöpuuhia. Muutenkin lintuihin koskeminen ei hirveästi houkuttanut…

 

Osa linnuista oli siis myös teljetty häkkeihin, osa aika pieniinkin. Vähän kyllä omatunto kolkutteli lintujen takia, mutta yhtään kovin stressaantunutta lintua ei nähty.

 

Tälle papukaijalle oli jäänyt jotain varpaiden väliin. Oli aika vekkuli tyyppi muutenkin.

 

Meidän kanssa samaan aikaan puistoon tuli monikymmenpäinen ryhmä kiinalaisia lapsia. Täällä alkoi eilen jonkin sortin school holiday (taksikuskin mukaan kuukaudeksi), joten olisivatko olleet viettämässä lomanaloituspäivää. No, jokatapauksessa tungosta oli välillä, vaikka yritinkin aina mennä vähän eri suuntaan ryhmän kanssa. Näitä lapsia kiinnosti kyllä meidän lapset yhtä paljon, ellei enemmänkin, kuin linnut, ja monta yhteiskuvaa pitikin ottaa. Ihmetellen kyllä seurasin näiden opettajia, oli bleiserit ja kaikki, ja tuolla tosiaan oli KUUMA! En varmasti valehtele, jos arvioin että oli ainakin +35, ja kun aurinko paistoi niin kuumempi. Hiki siis tosiaan virtasi.

 

Lintupuistossa oli ihanan rehevää kasvillisuutta – kuten täällä kaikkialla. Aikoinaanhan tämä kaupunki on rakennettu ja raivattu sademetsän keskelle, täällä kyllä sademetsän läheisyyden aistii monessakin asiassa. Odotan kyllä kovasti, että pääsen sinne oikeaan sademetsään!

 

Esikoinen huusi yht’äkkiä: ”Äiti, KATO, tuolla on krokotiili!!!!”. Ja hui, siellä tosiaan oli sellanen reilun metrin mittainen lisko, jonka kieli tuli kovinkin liskomaisesti ulos ja sisään, ja ulos ja sisään. Ihan vapaana se siellä vilisteli (ehkä, yritin kovasti tiirailla oliko se jollain aidatulla alueella, mutta ei se ainakaan siltä näyttänyt). Onneksi me nähtiin se sellaisen sillan päällä, ovat sitten harmittomia tai ei, niin en kyllä oikein mielellään tollaisen kanssa ihan samaa kävelypolkua jaa.

 

Näitä haikaroita oli paljon, olivat kovin tuttavallisia ja myös kiinnostuneita ihmisistä. Onneksi eivät kuitenkaan liian lähelle tulleet, kuten eivät muutkaan linnut.

 

Pienet hikipää-kartanlukijat. Lenkkareista sen verran, että vaikka ovatkin kuumat täällä, niin olen kyllä superiloinen että molemmille lapsille on hyvät lenkkarit mukana, huomattavasti kevyemmin kulkee askel kuin sandaalit jalassa (tietysti sandaalejakin on hyviä, me ei vaan omisteta sellaisia). Lapsillekin kannattaa siis reissussa olla hyvät kengät, omista kengistä puhumattakaan.

 

 

Tyttö kaapattiin syliin tuosta noin vaan kuvattavaksi. Sitä pidetäänkin täällä oikeana karkkina, silitellään ja leperrellään. Molemmat lapset saavat kyllä tosi paljon (positiivista) huomiota osakseen, muutenkin täällä ollaan ihan superlapsiystävällisiä. Toistaiseksi vielä en ole kovinkaan ahdistunut tuosta lasten saamasta huomiosta, mutta voi sekin jossain vaiheessa käydä ottamaan pannuun. Ihmiset ovat kuitenkin olleet tosi ystävällisiä ja hyväntahtoisia, joten mitäpä haittaa tuostakaan voi olla?

 

Tutkittavaa riitti. Kivet ja risut ja kuolleet lehdet olivat ihan yhtä kiinnostavia kuin linnutkin.

 

Lopuksi virkistäydyttiin kookospähkinällä ja kookosvedellä (?). Lapset eivät siitä kyllä piitanneet pätkääkään, ja ei tuosta nyt minunkaan ykkösherkkua tullut. Vaatii ehkä hieman totuttelua vielä. Eikös kookosvesi ole tosi terveellistä? Pitää siis jatkaa harjoituksia…

Kaiken kaikkiaan retkemme lintupuistoon oli todella onnistunut. Tämä siis ehdottomasti on toinen paikka, jossa suosittelen vierailtavan, etenkin jos olet lasten kanssa reissussa. Että vink vink vaan, kaikki meille matkaansa suunnittelevat. Täällä on jo monta aktiviteettia suunniteltu, ja vielä ei olla käyty juuri missään. Seuraavaksi itse haluaisin nähdä meren, sinnekään kun ei ole pitkä matka. Voi olla, että tämä viikonloppu menee muutossa, mutta ehkä jo seuraavana viikonloppuna voisimme tehdä pikkuretken rannikolle. Olen nähnyt niin paljon kuvia Malesian unelmabiitseistä, etten kestä enää jos en pääse sinne muutenkin kuin tietokoneen näytön kautta!

Nyt lupasin päästää esikoisen tähän katsomaan Dora the exploreria. Ostin tvkaista.comin meille puoleksi vuodeksi, mutta toistaiseksi ei olekaan Pikku Kakkonen kelvannut. Katotaan Youtubesta Doraa ja Numberjack’sia (sekä Disney channelia telkkarista). Eilen sitten esikoinen latelikin numerot yhdestä seitsämään englanniksi, joten ihan turhaa ei ole siis näiden ohjelmien katsominen ollut. Eiköhän se kieli siitä sitten ala lapsillakin taipumaan, kun vauhtiin päästään.

Hauskaa viikonloppua Suomeen! Me vihdoin muutetaan, jeeeeeee!