Majapaikka kukkivien puiden katveessa
Aloitin kirjoittamaan meidän yltiöpäisestä turismiviikonlopusta, jolloin suoritettiin KL:ää kuin viimeistä päivää, mutta koska ne kuvat eivät suostuneet siirtymään blogiin, kirjoitan sitten vielä sanasen Balista ja meidän hotellista.
Kaikki omatoimilomalla olleet tietävät, että hotellin buukkaus voi olla aika rasittavaa puuhaa. Tulee vietettyä tunti jos toinenkin Tripadvisorin, booking.comin ja agodan sivuilla, lopulta kaikki välilehdet ja hotellit ovat sekaisin, ja korvista nousuu savu. Näin oli myös Balin matkan kanssa. Sinänsä tyhmää käyttää tuntikausia näinkin mitättömään asiaan, etenkin kun me ei olla mitään hotellikranttuja, eikä kaivata luksusta tai kiiltävää pintaa. Toisaalta lomalla käy kuitenkin aika harvoin, joten toivoo asumuksen olevan mukava ja odotusten mukainen.
Balin hotellilta toivoin lähinnä Bali-tunnelmaa, ja jos se muualla Balilla olikin vähän hakusessa ainakin aluksi, löytyi se hotellistamme sillä samalla sekunnilla kun astuimme hotellin porteista sisään. Pihalla kuljettiin kapoisia polkuja pitkin kukkivien puiden katveessa. Lähellä olevan suurehkon (ja erittäin ruuhkaisen kadun) metelistä ja kiireestä ei ollut tietoakaan hotellin porttien sisäpuolella.
Huoneet sijaitsivat pienissä taloissa, joissa oli yhteensä neljä huonetta – kaksi alhaalla ja kaksi ylhäällä. Kotiuduimme yhdeksän päivän aikana niin hyvin, että lopulta lapset juoksentelivat paljain jaloin polkuja pitkin.
Uima-allas oli ehkä parhaat päivänsä nähnyt, vähän jotain levääkin kasvoi joidenkin laattojen välissä, mutta kyllä me siellä silti polskittiin. Minun mielestä sekin sopi hyvin siihen kuvaan, joka minulla oli Balista. Hotellissa oli itseasiassa kaksi uima-allasta, tämä vanha ja sitten uusi uudella puolella. Uusi puolikin vaikutti hyvältä ja huoneet siellä ovat varmasti nykyaikaisemmat, mutta itse tykästyin vanhemman puolen tunnelmaan, puutarhaan ja balilaisuuteen.
Parasta antia hotellissa oli ehkä aamiainen. Joka aamu tarjolla oli erilaisia ruokia – paistettua riisiä (tietysti, oltiinhan indonesiassa!), kasvistempuraa, munakasta, kalapuikkoja (ei mitään markettikamaa), kasviswokkia, tofuwokkia, kanapullia, paistettuja nuudeleita, pekonia, paistettua kinkkua, currya jne. Tietysti tarjolla oli myös perus-paahtoleivät ja croissantit, mutta niitä ei tullut paljon syötyä. Lasten puolesta nämäkin olivat tietysti hyvä juttu, paikallinen ruoka etenkään heti aamutuimaan ei uponnut kovinkaan hyvällä menestyksellä lapsikatraaseemme.
Kaikki puut kukkivat, ja saatoitpa saada jopa carambolan päähäsi jos kuljit varomattomasti polkuja pitkin.
Deluxe-huoneet, jossa siis sekä meidän perhe että Shanghai-kamumme yöpyivät (olimme samassa hotellissa, mahtava juttu!) olivat jo parhaat päivänsä nähneet, mutta viihdyimme silti loistavasti. Mikäli et kaipaa lomaltasi silkkaa luksusta ja matkakohteesi on mahdollisesti Sanur, voin kyllä suositella hotelliamme lämpimästi. Kunpa seuraavillekin reissuille löytäisimme samanlaisen resortin, josta on samallalailla luonnetta ja rauhaa. Täytynee siis jatkaa tripadvisorissa roikkumista…