Legendaarinen sportcentrum TU/e:lla eli Eindhovenin teknillisen yliopiston urheilukeskus.

Olin vuoden vaihtarina Hollannissa opiskeluaikoina, ja nyt sitten työviikon päätteeksi yhdistin viikonlopun työmatkaan ja heitin junakeikan Eindhoveniin vaihtaritapaamiseen. Kymmenen vuotta sitten tuli Sportcentrumilla vietettyä varmaan enemmän aikaa kuin yliopistolla, ja pitihän sinne siis nytkin mennä. Selvennettäköön sen verran, että urheilusuorituksen jälkeen oli aina kiva palautua keskuksen baarissa, jossa tarjolla todella edulliseen hintaan snackseja ja olutta. Ja Sportcentrumilla oli myös sauna, joka vuokrattiin muutaman kerran kaveriporukalla. Nyt ei tosin sitä tehty. Mutta siis täydellinen konsepti, harmi että Suomessa ei ole vastaavaa. Hollannissa tosin varmaan 98% ihmisistä urheileekin, joten keskuksessa oli aina porukkaa ja tarjontaakin ihan älyttömästi.

Tähän kulminoituu Eurooppa-ikäväni : hyvää juustoa edullisesti! Voisko joku esitellä minulle jonkun korvaavan tuotteen kiitos?

Hassua miten taas fiilikset heittelee ja miten joka kerta Euroopasta palaamisen jälkeen on erilainen olotila. Tällä kertaa, eikä ehkä vähiten väsymyksestä johtuen, mennään oikein kunnon matalalentoa. Saksassa ja Hollannissa oli jo jotenkin jouluista, ihanan pimeää ja kylmää. Ihanan ankeaa. Oli ihana vetää myssy korville, toppatakki päälle, hautautua huivin ja villatakin sisälle. Minä yksinkertaisesti tarvitsen vuodenaikoja ja kun niistä hetkeksi pääsee nauttimaan, tuntuu niistä luopuminen ihan kamalalle. Täällä kaikki on niin kirkasta, kuumaa, kosteaa, paljastavaa. 

Totta puhuakseni, Eindhoven ei ehkä yllä maailman kauneimmat kaupungit top kymppiin. Mutta nyyh, tässä vanhan kotikadun kyltti. Rakennuskin, jossa asuin, oli purettu jo pois ja jäljellä oli pelkkä ruohokenttä. 

Legendaarisin ikinä – Cafe Santé! Täällä on kuulkaa biljardipöydän kannella tanssittu aamutunneille asti – ja tämä reissu ei tuonut tähän rutiiniin poikkeusta. Hienoa päästä joskus palaamaan ajassa taaksepäin näinkin kokonaisvaltaisesti. 🙂

Lauantaina kävelimme varmaan kymmenisen kilometriä (itse väitin viisi, villein veikkaus oli 15km) käyden läpi yliopiston ja kaikkien vanhat asuintalot. Tarkoitus oli vuokrata pyörät, mutta sateen takia jätimme ne vuokraamatta ja päätimme ottaa taksin. Sade lakkasikin ja näin ollen päädyimme kävelemään hurjan kierroksen. Mutta, taas hehkutusta, olipa ihanaa kävellä! En muista milloin olisin kävellyt noin pitkään raikkaassa ulkoilmassa. Tai ihan edes kävellyt. En todellakaan muista. Ja sitäkin suren.

Viimeisenä pikänäpsäisy bussin ikkunasta Düsseldorfista, sunnuntaiselta paluumatkalta. Hassua, miten täältä käsin koko Eurooppa tuntuu niin samanlaiselta. Malesian sekasotkun jälkeen jämptit, hyvinpidetyt rakennukset ja selkeät kadut tuntuivat aivan unelmalta! Voisin kuvitella helposti itseni asumaan Saksaan tai Hollantiin. Tällä reissulla kaikki paikat olivat vielä jo ennestään tuttuja, joten tietynlainen nostalgisuus ja tuttuus väritti tunnelmia. Ja tietysti etenkin Eindhoven tuntui tosi nostalgiselta, niin tutulta mutta kuitenkin vieraalta. 

Nyt sitten hieman tyhjin fiiliksin odotan joulua. En oikein pääse siihen samaan jouluintoon, jonka olin jo löytänyt ennen matkaa. Nyt joulu tropiikissa tuntuu kyllä tosi laimealta. Hetkellistä helpotusta tähän tuo vanhempieni tulo nyt sunnuntaina, mutta sitten se tyhjyys varmaan vasta lyökin päin kasvoja kun heille vilkutetaan heipat. Mutta niinhän se on, ekspattielämä ottaa ja antaa, tämän on nyt niitä ottamisen hetkiä.

Tässä vielä Sylvian joululaulu, se iskee tänä vuonna tosi kovaa ja on toistaiseksi joka kerta kirvoittanut kyyneleet silmiin. Ehkä tämä tästä…

https://youtu.be/T3yLdaQTQ-4