Kivan päivän kiva ilta
Alkuviikon ankeus ja turhautuminen ovat karisseet viikon varrella ja tilalle on tullut taas aimo annos hyvää mieltä. Tosi paljon mielialaan vaikuttaa se, että keskiviikkona minulla oli ihan oma vapaailta, torstaina meidän kolmevee uhmis nukkui kymmeneen ja oli kuin pieni päivänsäde sen jälkeen, ja että olen saanut tehtyä taas hyvin töitä pienistä etäpisteestä johtuvista motivaatio-ongelmista huolimatta. Istuin keskiviikkona iltaa ystävien luona, paransimme maailmaa, mietimme kaikenlaisia bisnesmahdollisuuksia, ratkaisuja Aasian ympäristöongelmiin sekä myös tietysti keksimme kuinka tästä Suomi saadaan uuteen nousuun. Hehheh. Täytyy sanoa, että olen politikoinut enemmän täällä Malesiassa oloaikaina kuin varmaan koskaan aiemmin Suomessa. Mut ehkä se on tää aikakin, politiikka kiinnostaa koska kovia päätöksiä tehdään ympäri Euroopan ja myös Suomessa. Ja jotenkin niihin kotimaan asioihin suhtautuu intohimoisemmin näin kauempaa.
Mutta tästä ei nyt pitänyt sen enempää jaaritella, vaan yksinkertaisesti vain kertoa kuinka kiva päivä eilen itseasiassa olikaan. Oltiin lasten kanssa koko päivä kotona sisällä, mutta jostain syystä se ei nyt yhtään turhauttanutkaan. Lapset eivät tapelleet kertaakaan, joka on jo suoranainen ihme! Uni todellakin tekee ihmeitä, siis uhmiksemme tapauksessa. Minä naputtelin töitäni pitkin päivää ja lapset leikkivät omia maja- ja kotileikkejään, katsoivat välillä suomalaisia piirrettyjä ja jatkoivat taas puuhastelujaan. Aivan normaali, mutta normaaliudessaan ihana päivä.
Illaksi kuitenkin halusimme jotain jotain perhekivaa ja päätimme lähteä yhteen suosikkiravintoloistamme, intialaiseen Passage Thru Indiaan. Ravintola on tuossa ihan lähellä, siellä on aivan ihana tunnelma ja todella suussasulavan herkullista ruokaa. Aivan siis todella hyvää. Ja kaupungin parhaat Palak Paneerit, joka siis on ehdoton suosikkini muutenkin. Me aikuiset jaoimme Palak Paneerin (joka on siis paneer-juustoa pinaattikastikkeessa) ja peruna-kukkakaalicurryn, lapset söivät riisiä ja kanaa. Ja tietysti Pratha-leipää (täysjyvänaania) ja garlic naania. Niin hyvää.
Siivosin viikonloppuna lasten puuhakirjapinon, heitin täytetyt roskiin ja lähes täytetyistä revin vielä täyttämättömät sivut talteen, joita sitten käytän ravintolareissuilla. Suosittelen muuten kaikille tätä konstia! Jokaisen kassin pohjalle pari kynää, pari puuhakirjan/värityskirjan sivua ja avot – ei tarvitse kuunnella läheskään niin paljoa marinaa eikä lapset edes ehdi käyttäytyä huonosti kun heille on varannut muuta tekemistä.
Siinä me sitten herkuteltiin hyvällä ruualla, lapset piirtelivät ja esikoinen lauleskeli japaniksi (!) tuiki, tuiki tähtöstä. Viereisessä pöydässä juhlittiin isoin menoin 1-vuotissynttäreitä. Siis intialaisessa ravintolassa kahdeksalta illalla. Aasia <3
Tuosta japanista vielä sen verran, vilkaisin esikoisen lukujärjestystä koulun seinältä pitkästä aikaa ja huomasin, että niillähän on tunti viikossa japania! Katos! Ilmankos täällä on konnichiwat lennelleet. Pitäisiköhän alkaa kiinnittämään tähän koulunkäyntiin vähän enemmän huomiota…?!
Ja mitä tähän päivään tulee, ulkona PAISTAA AURINKO, taivas on hailakan sininen, mutta sininen kuitenkin ja aaaaah, on viikonloppu! Voisiko viikonloppu enää paremmin alkaa kuin auringolla, sitä ei ole tässä harmaudessa näkynytkään viikkokausiin.
Täydellisen ihanan aurinkoista viikonloppua kaikille sinne ruutujen toisille puolin! xx
————–
Koska olin liian nälkäinen nauttimaan ravintolan antimista, en tietenkään taaskaan ottanut kuvia herkullisista ruuista. Siispä kuvitin tämän jutun teemaan sopivilla kuvilla intialaisen ruuan kokkikurssilta. En ole vieläkään saanut aikaiseksi osallistua paneer-kurssille, ehkä sitten keväällä kun kotiapulaisemme on tullut takaisin ja olisi enemmän aikaa taas tällaisille ekstrajutuille.
