Esikoinen ja opettajansa pukeutuneena perinteisiin malesialaisiin juhla-asuihin koulun juhlassa. Opettaja kutsuu esikoista nimellä ”Pusu”.

Meillä on täällä viimeiset pari viikkoa mietitty kovasti koulujuttuja. Nimittäin esikoinen siirretään aivan näillä näppäimillä Year 1:lle ja koulu on todellakin alkanut. Viimeinen vuosi on harjoiteltu kirjaimia leikinomaisesti, mutta nyt on siirrytty selvästi eteenpäin. Kahden kuukauden paussi koulusta ei ollut pelkästään hyvä juttu (koska koulussa ei ollut lainkaan lomaa, outo koulu kertakaikkiaan!), koska siinä ajassa on ehditty taas opettelemaan jo vaikka mitä mistä meillä ei ole taas ollut minkäänlaista käsitystä.

Jos ei tuo lasten koulu olisi tuossa ihan vieressä, olisin jo varmasti vaihtanut paikkaa aiemmin. Lapset kyllä viihtyvät hyvin, mutta muuten kaikki on niin todella epäorganisoitua, että suomalaiseen järjestelmällisyyteen tottuneelle on kyllä muutama harmaa hius syntynyt meininkiä seuratessa. Tukko hiuksia harmaantui viime viikolla kun esikoisella oli sekä englannin että matematiikan kokeet. En ottanut kokeita lainkaan vakavasti, mitä nyt oikeasti ton ikäisiltä voitaisiin vaatia? Eiköhän tuo poika ne nyt handlaa mennen tullen! Emme kamalasti harjoitelleetkaan, minusta juuri viisi vuotta täyttäneen ei tarvitse vielä päntätä kokeisiin tuntitolkulla, riittää että luimme harjoituskirjoja vähän läpi, muistelimme kirjaimia sekä plus- ja miinuslaskuja. Mutta kuinka väärässä olinkaan! Tulokset eivät olleet kovin hyviä (esikoinen ei muistanut muun muassa sanoja umbrella ja ant) ja niistä sitten keskusteltiin aivan siinä koko luokan kuullen (taas sitä epäammattimaisuutta ja epäjärjestyksellisyyttä!) niin että sekä poika että äiti olivat aivan tippa linssissä. Siis c’moon! Olin niin häkeltynyt ja suruissani surkean lapseni puolesta, etten edes osannut nousta puolustuskannalle – miksei kokeita voitu pitää ennen pitkää paussia? oletteko huomioineet, että pojan pääkieli ei todellakaan ole englanti? tarvitseeko tästä nyt oikeasti puhua tässä? 

Ääh! Suurin ärtymys ja harmistus tästä on jo laantunut, onneksi on tämä suomalainen tukiverkosto, joka on itse kasvanut suomalaisissa kouluissa ja on kanssani samaa mieltä. Eräs hyvä ystäväni täällä on myös luokanopettaja (suomalainen siis), jolta voin konsultoida suomalaisen opetuksen kantaa näihin asioihin. En siis enää ole niin murheen murtama kuin viime viikolla.

Tämä soppa kuitenkin herätti minut tästä suomi-illuusiosta, maassa maan tavalla ja pidemmällä tähtäimellä on vain haitallisempaa lapselle, jos emme tue häntä koulunkäynnissä nyt. Ja vaikka minusta opettajan palaute oli aika tökeröä ja aika epämotivoivaakin, vaikutti se lapseemme aivan eri tavalla kuin ajattelin ja täällä onkin nyt harjoiteltu lukemista ja kirjaimia ihan hurjaa kyytiä. Ladattiin viikonloppuna padille pari hyvää applikaatiota, josta on kiva opetella pelaamisen ohessa englantia ja lukemista, sekä myös ostettiin tänään yksi kiva harjoituskirja, jonka kanssa esikoinen jaksoikin viettää pitkiä aikoja. En kuitenkaan halua, että tämä menee nyt yli enkä missään nimessä halua, että pojalta katoaa opiskeluinto tämän kaiken keskellä, joten rennosti jatketaan tästäkin eteenpäin eikä liikoja vielä murehdita siitä, mitä sinne päähän jää.

Nuorimmainenkin siirtyi tänään täyspäiväisesti päiväkodin puolelta koulun puolelle reception-luokalle eli tavallaan esikoulu 1:lle. Sielläkin oli harjoiteltu jo F-kirjainta.. Voihan nyyh!

Minunkin viikot alkaa nykyisin koulun penkillä, nimittäin siellä joka maanantaisella bahasan tunnilla. On kyllä vaikea muistaa tämän kielen sanoja, suorastaan mahdotonta, mutta ei auta kuin tankata. Samalla kuitenkin nautin tästä uuden opiskelusta, olen aina tykännyt tosi paljon opiskella kieliä ja on niitä kyllä tullut opiskeltuakin. Tänään listasin päässäni, että olen elämäni aikana opiskellut englantia, ruotsia, saksaa, venäjää, espanjaa, hollantia ja nyt sitten bahasaa. Ehkä seuraavaksi laajennan repertuaaria mandariinikiinaan, siihenkin täällä saa edullisesti vaikka ihan privaopettajan!

Sellaisia koulumietteitä. Ei ole helppoa kun lapset kasvaa ja täällä varsinkin tuntuu, että lapsilta odotetaan niin kamalasti niin varhain. Muissakin asioissa tämän huomaa, esim. leffateattereiden mainoksissa. Siis aivan järkyttäviä mainoksia jossain kaikille sopivassa piirretyssä! Mutta tämä on oma lukunsa enkä lähde siitä nyt luennoimaan. Sen sijaan toivotan kaikille Selamat malam! Jumpa lagi! (Hyvää yötä! Nähdään!)