Meiltä hajosi pesukone. Tai se ei pese enää, valot vilkkuu ja ohjelma keskeytyy jatkuvasti. Meillä ei ole koneen manuaalia emmekä osanneet tehdä tilanteelle mitään, joten soitimme asunnon omistajien agentille ja pyysimme paikalle korjaajaa. Mitään ei tapahtunut moneen päivään viesteistämme huolimatta, joten tilasimme pesulasta pesupalvelun, johon kuului pyykkien nouto, pesu ja kotiinkuljetus (CAN). No, vihdoin sitten tämä agentti soitti että nyt on uusi kone tulossa. Häh? Uusi kone? Eikö korjaus olisi ihan hyvä, konehan saattaa olla ihan vaan tukossa koska emme löydä minkäänlaista sihtiä mistään. Argh! 

Selvä, uusi kone sitten. Tähdensimme agentille useaan kertaan vaikuttavin äänenpainoin, että koneessa on oltava kuivaaja samassa TAI tarvitsemme kuivausrummun niin että se on osa pesutornia koska muualla ei ole tilaa missään. Can Can Cannot! Arvatkaa menikö perille! (näette alapuolella tuloksen, PÄÄLTÄTÄYTETTÄVÄ eikä siis mitään kuivausominaisuutta myöskään tietenkään). Vitsi miksköhän en oo tän enempää tästä yllättynyt?

Tuloksena siis päältätäytettävä massiivinen pesukone, jolla pesisi varmaan koko meidän kerroksen pyykit ja muutamat vielä ala- ja yläkerrastakin. New machine lah! Huvittavaa oli myös tämä delivery guy, joka tämän koneen tänne raahasi. Kone läntättiin suurinpiirtein tuohon nurkkaan ja:

– Ma’am, voitte sitten tämän letkun laittaa tähän. Ja tuo putki suurin piirtein tuonne. Ja tämä alusta on tuonne alapuolelle.

– Öö, etkö sinä voi laittaa sitä? Että menee sitten varmasti oikein…

– Cannot. I am just a delivery. If I touch that machine, I have to charge. I’m just a delivery lah!

– Okei.. No voitko koskea koneeseen jos maksan sen lisämaksun? Paljonko se on?

– Can. 30 ringittiä. (n. 7,5euroa).

– OK. No minä maksan sen lisämaksun niin saadaan kone toimintaan, alustat alle oikein päin ja putket paikalleen.

Next step. Agentille viesti: on sitten hieno kone, mutta ei tähän kyllä mitään kuivausrumpua päälle saa. Ei vastausta. Mies soittaa agentille. Tulos: kuivausrumpu tulee tunnin päästä. Minä kysyn: Mihin tämä nyt sitten laitetaan? Ei ole tilaa missään? Entä mihis se poistovesi, joka niistä vaatteista tulee? Vastaus: Ei ole poistovettä, it disappears! Voihan lollero oikeesti! No tässä tulos:

Meidän maid-komeroon (tämä olisi siis maidille varattu asumishuone!!) tungettiin nyt sitten kuivausrumpu tollasella järkälemäisellä poistoletkulla (joka ohjekirjan mukaan näyttää siltä, että pitäisi olla vedettynä ulkoilmaan, täällä siis tosi monilla nämä märkäkeittiöt ovat tavallaan ulkona). Tarttee varmaan pysyä tieltä pois, kun on kuivaus päällä. 

Boleh!

Näitä esimerkkejähän on monia, tämä ei suinkaan ole ainut tällä viikolla. Nämä vastaavanlaiset tilanteet ovat ihan arkipäivää, joskus suomalaisella vähän tuosta ohimosta kolottaa. Mutta aika usein vain hymyilyttää. Ja hyväähän tämä tekee turhalle tiukkapipoisuudelle, ehkä tätä elämää ei tule ottaa niin vakavasti!

Yhtenä esimerkkinä mainittakoon Glow Run Asia, johon olimme ilmottautuneet tolla meidän äitiporukalla. Olemme käyneet ostamassa neonkeltaiset kimppatopit, hehkuvia käsikoruja ja kasvomaaleja. Tämä oli kevään kohokohta, jota olemme suunnitelleet jo pitkään. Ja sen siis piti olla nyt lauantaina. Mutta (tietysti tässäkin tarinassa on mutta). Eilen illalla tapahtuman facebook-sivuille ilmestyi viesti, että tapahtuma on siirretty Dataran Merdekalta (joka on siis oikeastaan kaupungin keskustaa) Setia City Mallille, joka on n.30 km päässä keskustasta tuolla Shah Alamin perukoilla. Eikä sinne tietenkään pääse millään muulla kuin taksilla. Yöllä. Jossain ihan oudossa paikassa. Sanottakoon, että tapahtuman ajankohtaa ja paikkaa on jo kerran siirretty, yhdessä vaiheessa sen piti olla estejuoksua ja vaikka mitä. Sponsori on vetäytynyt jo kuukausi sitten. Ja nyt tämä. Yhdessä nyt päätimme boikotoida koko hommaa, miten voidaan joku tapahtuma järjestää noin päin puuta? Huhhuijaa! Sen sijaan menemme neon-toppeinemme ja hehkuvine rannekkeinemme Jalan Alorille syömään. Woop woop!

Tässä vielä yksi keissi. Kuva toissapäivältä, kun tulin lasten kanssa koulusta. Kappas, kävelytie olikin sopivasti laitettu remonttiin! Minullahan siis oli vain yksi neljävuotias potkulaudalla ja yksi kaksivuotias lastenrattaissa. Ja mitä tästä kuvasta ei näe on se, että tuo tie tuossa vasemmalla (Jalan Ampang) on todella vilkasliikenteinen mopoineen, autoineen ja busseineen ja autot eivät aja mitenkään ihan hipihiljaa ja sitten taas pudotus tuonne oikealle puolelle on ehkä noin 35cm. No, kyllä me kotiin päästiin sitten ihan ehjänä, muutama harminsananen siinä ehkä tuli mutistua.

Huomasitteko muuten, että ihmisillä on sateenvarjot käsissään eikä sadetta lainkaan. Täällähän ei siis todellakaan kukaan halua altistua auringolle hetkeäkään, rusketusta vältellään viimeiseen asti ja ihoa valkaistaan kaikilla mahdollisilla aineilla millä vaan mahdollista. Yritäpä etsiä deodorantti, jossa ei ole valkaisuainetta mukana! Kyllä sellainenkin on sittemmin löytynyt, mutta on tämä maailma vaan hullu paikka – toiset grillaa itselleen melanooman ja toiset myrkyttää ihostaan valkoisen. Hullua hommaa!

———————————–

Ensimmäinen kuva täältä:  http://www.keepcalm-o-matic.co.uk/p/keep-calm-and-malaysia-boleh/