Vuosi täynnä!

IMG_0947.JPG

Hyvänen aika! Meillä oli eilen vuosipäivä, meille tuli vuosi täyteen Malesiassa!

Vuosi. 12 kuukautta. 52 viikkoa. 365 päivää. En voi uskoa näitä numeroita! Mihin nämä kaikki viikot ja päivät ovat menneet? Siitä hetkestä, kun astuimme ilmastoidun lentokentän viileydestä trooppiseen kosteaan kuumuuten ensimmäistä kertaa elämässämme, siitä on vuosi. Se hetki on piirtynyt aivokuorelleni kyllä niin selvästi ja syvästi, etten unohda sitä absurdia tunnetta koskaan. Siinä tunteessa sekottui into, väsymys, haikeus, onni, ilo ja riemu. Ja ihmetys: voiko jossain olla tosiaan näin kuuma?!

Ja täällä sitä on nyt sitten hikoiltu vuosi. Kuumuuteen on totuttu, joskin hikoilulta ei ole voinut välttyä. Kosteuteenkin on tottunut, onneksi on ilmastointi jolla saa kämppää kuivattua. Iho voi hyvin, mieli voi hyvin ja kroppakin voi paremmin kun on saanut nauttia lämpimästä ja kosteasta ilmasta ympäri vuoden, aurinkoa tietenkään unohtamatta.

Kulunut vuosi on koostunut kahdesta täysin erilaisesta puolikkaasta – ensimmäinen meni pitkälti vieraiden kanssa itsekin turistina ja tämä toinen päinvastoin omaa elämää ja arkea rakentaessa. Molemmat puolikkaat ovat olleet mahtavia omalla tavallaan, syksyllä kaipasin hieman normiarkea, keväällä olen kaivannut vieraita ja matkustelua. Mutta kaikkinensa mahtavia päiviä, viikkoja ja kuukausia ylä- ja alamäkineen koko vuosi läpeensä.

Ensi viikolla koittaa paluu Suomeen, tosin onneksi vain kesäksi. Vietän lasten kanssa koko kesän Suomessa, hieman jännittää kuinka kaikki tulee sujumaan ilman omaa kotia, toisten nurkissa pyöriessä. Monet täällä ovat kokeilleet kahden kuukauden lomaa koto-Suomessa eikä kukaan varsinaisesti ole suositellut niin pitkää lomaa ilman omaa kotia. Mutta katsotaan nyt miten se meidän kohdalla sitten sujuu. Hui kun ihan käy jo jänskättämään kun ajattelenkin viikon päästä siintävää lentoa ja etenkin sitä määränpäätä! Karjalanpiirakoita, ruisleipää, mansikoita, herneitä, raikasta ilmaa, tuulettamista (tätä kaipaan erityisesti!), juoksulenkkejä, pyöräilyä, pihaleikkejä, metsäretkiä ja tietysti kaikkia niitä rakkaita ihmisiä, joita täällä on kova ikävä.

Mutta ennen ensi viikon paluuta on vielä monta päivää ihan normaalia Kuala Lumpurin elämää edessä. On kahdet jalkapalloharkat, Mr Vegetable Man (jonka nimeä en siis tiedä) tulee vielä kaksi kertaa kadullemme myymään herkkuja, kolme pilatestuntia, kaksi zumbaa, Malesian Suomalaisyhdistyksen kesäjuhlat, MaSun aamukahvit, lapsilla kahdeksan koulupäivää, minulla 3,5 työpäivää, yksi korukurssikerta, yksi Chinatown-reissu (tuliaisia vielä you know!), yhdet babyshowerit ja muutamat kaveritreffit. Vielä ei siis ehdi liikoja pelkkää Suomen matkaa miettiä, onneksi. Muuten menis ihan malttamattomaksi koko homma!

Nyt kuitenkin lastennukutushommiin. Yksitoista yötä vielä kotona. Niin ja jännitysmomenttina mies lähtee huomenna parin päivän reissuun Myanmariin, hmmmmm….

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Malaysia boleh!

 

keep-calm-and-malaysia-boleh.png

Meiltä hajosi pesukone. Tai se ei pese enää, valot vilkkuu ja ohjelma keskeytyy jatkuvasti. Meillä ei ole koneen manuaalia emmekä osanneet tehdä tilanteelle mitään, joten soitimme asunnon omistajien agentille ja pyysimme paikalle korjaajaa. Mitään ei tapahtunut moneen päivään viesteistämme huolimatta, joten tilasimme pesulasta pesupalvelun, johon kuului pyykkien nouto, pesu ja kotiinkuljetus (CAN). No, vihdoin sitten tämä agentti soitti että nyt on uusi kone tulossa. Häh? Uusi kone? Eikö korjaus olisi ihan hyvä, konehan saattaa olla ihan vaan tukossa koska emme löydä minkäänlaista sihtiä mistään. Argh! 

Selvä, uusi kone sitten. Tähdensimme agentille useaan kertaan vaikuttavin äänenpainoin, että koneessa on oltava kuivaaja samassa TAI tarvitsemme kuivausrummun niin että se on osa pesutornia koska muualla ei ole tilaa missään. Can Can Cannot! Arvatkaa menikö perille! (näette alapuolella tuloksen, PÄÄLTÄTÄYTETTÄVÄ eikä siis mitään kuivausominaisuutta myöskään tietenkään). Vitsi miksköhän en oo tän enempää tästä yllättynyt?

IMG_3255.JPG

Tuloksena siis päältätäytettävä massiivinen pesukone, jolla pesisi varmaan koko meidän kerroksen pyykit ja muutamat vielä ala- ja yläkerrastakin. New machine lah! Huvittavaa oli myös tämä delivery guy, joka tämän koneen tänne raahasi. Kone läntättiin suurinpiirtein tuohon nurkkaan ja:

– Ma’am, voitte sitten tämän letkun laittaa tähän. Ja tuo putki suurin piirtein tuonne. Ja tämä alusta on tuonne alapuolelle.

– Öö, etkö sinä voi laittaa sitä? Että menee sitten varmasti oikein…

– Cannot. I am just a delivery. If I touch that machine, I have to charge. I’m just a delivery lah!

– Okei.. No voitko koskea koneeseen jos maksan sen lisämaksun? Paljonko se on?

– Can. 30 ringittiä. (n. 7,5euroa).

– OK. No minä maksan sen lisämaksun niin saadaan kone toimintaan, alustat alle oikein päin ja putket paikalleen.

IMG_3257.JPG

Next step. Agentille viesti: on sitten hieno kone, mutta ei tähän kyllä mitään kuivausrumpua päälle saa. Ei vastausta. Mies soittaa agentille. Tulos: kuivausrumpu tulee tunnin päästä. Minä kysyn: Mihin tämä nyt sitten laitetaan? Ei ole tilaa missään? Entä mihis se poistovesi, joka niistä vaatteista tulee? Vastaus: Ei ole poistovettä, it disappears! Voihan lollero oikeesti! No tässä tulos:

IMG_3259.JPG

Meidän maid-komeroon (tämä olisi siis maidille varattu asumishuone!!) tungettiin nyt sitten kuivausrumpu tollasella järkälemäisellä poistoletkulla (joka ohjekirjan mukaan näyttää siltä, että pitäisi olla vedettynä ulkoilmaan, täällä siis tosi monilla nämä märkäkeittiöt ovat tavallaan ulkona). Tarttee varmaan pysyä tieltä pois, kun on kuivaus päällä. 

Boleh!

Näitä esimerkkejähän on monia, tämä ei suinkaan ole ainut tällä viikolla. Nämä vastaavanlaiset tilanteet ovat ihan arkipäivää, joskus suomalaisella vähän tuosta ohimosta kolottaa. Mutta aika usein vain hymyilyttää. Ja hyväähän tämä tekee turhalle tiukkapipoisuudelle, ehkä tätä elämää ei tule ottaa niin vakavasti!

Yhtenä esimerkkinä mainittakoon Glow Run Asia, johon olimme ilmottautuneet tolla meidän äitiporukalla. Olemme käyneet ostamassa neonkeltaiset kimppatopit, hehkuvia käsikoruja ja kasvomaaleja. Tämä oli kevään kohokohta, jota olemme suunnitelleet jo pitkään. Ja sen siis piti olla nyt lauantaina. Mutta (tietysti tässäkin tarinassa on mutta). Eilen illalla tapahtuman facebook-sivuille ilmestyi viesti, että tapahtuma on siirretty Dataran Merdekalta (joka on siis oikeastaan kaupungin keskustaa) Setia City Mallille, joka on n.30 km päässä keskustasta tuolla Shah Alamin perukoilla. Eikä sinne tietenkään pääse millään muulla kuin taksilla. Yöllä. Jossain ihan oudossa paikassa. Sanottakoon, että tapahtuman ajankohtaa ja paikkaa on jo kerran siirretty, yhdessä vaiheessa sen piti olla estejuoksua ja vaikka mitä. Sponsori on vetäytynyt jo kuukausi sitten. Ja nyt tämä. Yhdessä nyt päätimme boikotoida koko hommaa, miten voidaan joku tapahtuma järjestää noin päin puuta? Huhhuijaa! Sen sijaan menemme neon-toppeinemme ja hehkuvine rannekkeinemme Jalan Alorille syömään. Woop woop!

Tässä vielä yksi keissi. Kuva toissapäivältä, kun tulin lasten kanssa koulusta. Kappas, kävelytie olikin sopivasti laitettu remonttiin! Minullahan siis oli vain yksi neljävuotias potkulaudalla ja yksi kaksivuotias lastenrattaissa. Ja mitä tästä kuvasta ei näe on se, että tuo tie tuossa vasemmalla (Jalan Ampang) on todella vilkasliikenteinen mopoineen, autoineen ja busseineen ja autot eivät aja mitenkään ihan hipihiljaa ja sitten taas pudotus tuonne oikealle puolelle on ehkä noin 35cm. No, kyllä me kotiin päästiin sitten ihan ehjänä, muutama harminsananen siinä ehkä tuli mutistua.

IMG_3242.JPG

Huomasitteko muuten, että ihmisillä on sateenvarjot käsissään eikä sadetta lainkaan. Täällähän ei siis todellakaan kukaan halua altistua auringolle hetkeäkään, rusketusta vältellään viimeiseen asti ja ihoa valkaistaan kaikilla mahdollisilla aineilla millä vaan mahdollista. Yritäpä etsiä deodorantti, jossa ei ole valkaisuainetta mukana! Kyllä sellainenkin on sittemmin löytynyt, mutta on tämä maailma vaan hullu paikka – toiset grillaa itselleen melanooman ja toiset myrkyttää ihostaan valkoisen. Hullua hommaa!

———————————–

Ensimmäinen kuva täältä:  http://www.keepcalm-o-matic.co.uk/p/keep-calm-and-malaysia-boleh/

Suhteet Sisustus Oma elämä Höpsöä