On kaikki niinkuin ennenkin

DSC_0204.JPG

Suosikkikukkakauppani! Tänne suhautan junalla ostamaan kukat. Superkestävät leikko-orkideat saa hintaan 6rm eli 1,5e. Ei paha!

Kuala Lumpurissa on kaikki mallikkaasti. 

DSC_0218.JPG

Mies on työmatkalla, minulla normaali työ-, liikunta- ja arkiviikko. Ja siis tuosta liikunnasta vielä sen verran, että tämä taitaa olla pitkäkestoisin aika koko elämässäni, että olen säännöllisesti käynyt liikkumassa. Olen tosi innoissani kaksi kertaa viikossa pidettävästä pilatestunnista, viikottaisesta zumbasta ja nyt oli jo toinen keskiviikko kun kävin juoksemassa KLCC-puistossa. Tänään tosin oli aivan tuskaisen kuumaa, ei oikein irronnut eikä kyllä tuntunut oikein hyvältäkään, etenkään viimeinen kierros. Innolla jo odotan Suomen raikasta juoksusäätä, jippii!

DSC_0223.JPG

Elämä Malesiassa tuntuu tällä hetkellä olevan oikein mallillaan. Koko perhe viihdytään täällä tosi hyvin ja ollaan löydetty ihania ihmisiäkin kenen kanssa viettää aikaa. Tuntuu hyvältä, onnelliselta. Tietysti monet asiat ottavat päähän, mutta kyllä niitä päähänottavia asioita löytyy Suomestakin ihan roppakaupalla. Tuntuu, että nyt olen enemmän sinut tämän maan ja kulttuurin kanssa. Luulen tosin, että tämäkin on taas näitä kulttuurishokin vaiheita, varmaan jossain vaiheessa kasvaa taas jonkinlainen sarvi tuohon otsaan, mutta nyt nautin tästä tyytyväisyydestä ja hyvästä olosta.

DSC_0224.JPG

Nämä kaikki kuvat tässä on otettu meidän helmikuisella Chinatown-retkellä. Kävelimme hikiset viisi tuntia ympäri Chinatownia, Masjid Jamekia, Dataran Merdekaa ja lopulta kotiin. Hyvä hiki tuli matkalla, mutta myös paljon kiinnostavia paikkoja – osa uusia, osa jo ennestään tuttuja. Aika hyvin olemme mielestäni päässeet tähän kaupunkiin sisälle, siitä olen tosi iloinen. Vieläkään minua ei kannata auton rattiin laittaa, mutta kävellen osaan jo suht hyvin suunnistaa täällä keskustassa ja sen liepeillä. Vaikka varsinaisestihan tämä ei tosiaan ole mikään kävelijän paratiisi…

DSC_0229.JPG

Ihan vaan sivuhuomautuksena, meikäläisen kuontalo kaipais kyllä vähän jotain väriä! Eikö vaan? Taitaa olla Suomessa värjäyksen paikka… Esikoisen kuontalo saikin tällä viikolla uuden muodon, nyt näyttää niin isolta pojalta! Tuo kuvassakin näkyvä turatukka on siis historiaa (toistaiseksi)!

DSC_0232.JPG

Ah näitä Malesian herkkuja! Tosin noita kastanjoita en ole syönyt, mutta esim. tuolla takana siintää hedelmäkoju, josta voi ostaa hedelmäpussukoita 1-3rm hintaan, riippuu aina vähän missä paikassa koju sijaitsee. Mutta siis 0,25-0,75e ei ole paha hinta tuoreesta ananaksesta/melonista/jakkihedelmästä/papaijasta/mangosta yms yms. Ja sillä saa myös nopeasti piristymään lasten kävelystä jo nuutuneet kehon ja mielen, ja toki myös aikuisenkin.

Chinatowninsta vielä sen verran, että monet sanovat ettei se nyt ole niin kummoinen paikka, turistirysä, ei kannata käydä ja niin edelleen, mutta itse olen tästä aivan eri mieltä. Chinatown on yksi ehdottomia lempparipaikkojani koko kaupungissa, ja onneksi sinne vielä pääsee junalla superkätevästi tästä meiltä. Tykkään myös Chinatownin liepeillä olevasta Central Marketista, jossa turistihintaisia käsitöitä, Aasia-kamaa ja myös sitä krääsää tarjolla. Chinatownissa minun suosikkeihini ei lukeudu Petaling Streetin piraattikojut, vaan niitä ympäröivät kadut ja korttelit. Aito aasialainen tunnelma. Pahalta haiseva pimeä torikuja, jossa häkeissä kaikkea kamalaa. Ravintola, josta saa naurettavan halpaa ruokaa mutta josta myös siskon poikaystävä sai ruokamyrkytyksen (saattoi se tosin olla joku muukin pöpö, ruokamyrkytykset ovat tosi harvinaista, en ole kuullut kenekään saaneen ruokamyrkytystä katukojuista, ainoastaan hotellien ravintoloista). Ihana, mutta vähän kallis sisustuskauppa Peter Hoe. Hauskoja trendikahviloita kummallisilla kaduilla ja paikoissa, joissa niitä ei todellakaan oleta olevan. Teekaupat. Helmikaupat. Krääsäkaupat (en ole ostanut ikinä vielä mitään, mutta joka kerta käyn ihmettelemässä kiinalaista bling blingiä). Ihan vain joitain mainitakseni.

DSC_0246.JPG

Tämä kuva on minun suosikki. Niin Malesiaa. 

<3 <3 <3

Suhteet Oma elämä Höpsöä

Torstaitunnelmia

IMG_2474.JPG

Hyvät ystävykset <3 Esikoisen koulukamu oli ekalla jalkapallokerralla mukana, mutta he jättivät leikin kesken kuumuuden takia. En kyllä ihmettele. Joka keskiviikkoinen sulaminen tuonne St. Maryn condon pihalle on aika tuskaista…

Tänään on ollut taas vähän takkuinen päivä. Oon ollut tän viikon lomalla ja se ei selvästikään sovi minulle. Ajattelin, että teen kaikkea kivaa, käyn leffassa, samoilen kaupungilla jne mutta hah, vielä mitä! Olen käynyt kyllä joka aamu urheilemassa, mutta siihen se sitten on päivä mennytkin. Sitten oon tullut tänne kotiin, ”vilkaissut” konetta tai Juttaa ja superdiettejä, ja siinähän sitä on taas aika mennytkin. En ole siis saanut tehtyä oikeastaan mitään järkevää, käynyt parilla juoksulenkillä ja pyöräyttänyt parit vihersmoothiet. Äh!

IMG_2793.JPG

Potkuharjoituksia keskiviikkoisessa jalkapallokoulussa. Esikoisen mielestä jalkapallossa kivaa on potkiminen, mutta kaikki muu on tyhmää. Olemme joutuneet hieman vääntämään näistä viikottaisista treeneistä, mutta en ole vielä antanut periksi. (Tunnustus: olen myös lahjonut jätsillä, mutta niin on onneksi muutkin äidit (meillä oli kollektiivinen tunnustustuokio viime kerralla hehheh). Joo ei pitäis, tiedetään!! Mutta kyllä siinä ittellänikin alkaa jätskihammasta vähän kolottaa kun tuolla huhkii..tai siis gröhömm katsoo kun lapset huhkii.) Ja nyt se tuntui poikivan tulostakin, tällä viikolla ei maristu jalkapalloon menosta lainkaan!

Tänään väsähdin taas aivan täysin tähän englannin puhumiseen. Tuntuu kuin olisin taantunut jonkun viisi vuotta taaksepäin tässä puhetaidossa. Muistan, että näin kävi minulle myös Hollannissa. Mistä se johtuu? Onko se joku vaihe kielenoppimisessa? Ainahan on hyviä ja huonoja päiviä, mutta nyt tuntuu että olen jossain syöksykierteessä pohjaa päin ja songerran mitä sattuu. Myös korvissa tuntuu olevan jotain vikaa, joku hermorata on varmaan katkennut englanninymmärtämisen ja -kuulemisen välillä, ei mennyt nimittäin tänään oikein mikään jakeluun. Minulla on tähän tosin yksi teoria, joka selittää osan ainakin puhumisen hankaluudesta – lukeminen. Huomaan selkeän eron siinä, luenko parhaillaan englanninkielistä kirjaa vaiko omalla kotimaisella kielellä. Jos luen englanniksi, tuntuu puhuminen luistavan hurjan paljon paremmin. Jos taas luen suomeksi, tuntuu että esimerkiksi tämän blogin kirjoittaminen on paljon helpompaa ja hauskempaa. Lukemisella todella on paljon vaikutusta kielen oppimiseen ja käyttämiseen, ja siitä syystä päätinkin että kunhan olen tuon Finlandia-kirjan selättänyt siirryn toistaiseksi pelkästään englanninkielisiin kirjoihin, pääsen täällä arjesta paljon helpommalla. Ja minulla on muutama helmi odottamassa kirjahyllyssä, se ehkä hieman myös avitti tätä päätöstä.

IMG_2743.JPG

Asianmukaiset loppuvenyttelyt valmentajan kanssa.

On tänään ihan kivaakin ollut. Meidän taloon on muuttanut uusi virolaisperhe ja oltiin niiden kanssa tänään uima-altaalla iltapäivällä. Hassua oli puhua englantia äidin kanssa, vähän kun olisi suomalaisen kanssa höpöttänyt vieraalla kielellä. Tavallaan ymmärsin, mitä hän puhui lapsilleen ja hän sanoi osaavansa vähän suomea, mutta kyllä me silti englanniksi juteltiin keskenämme. Tosi kivaa, että ne asuu tässä samassa talossa, helpottaa eloa ihanasti kun on naapureina lapsiperhe. Ja kotoisaa olla myös niin läheltä olevan ihmisen kanssa.

IMG_2796.JPG

Hikisen jalkapallokerhon jälkeen jaksaa kuitenkin vielä leikkiä ja hyppiä. Ja tietysti hymyillä! 

Huomenna on taas perjantai ja ihanaa viikonloppu edessä. Ensi viikolla onkin kai yh-viikko edessä kun mies singahtaa Bangkokin kautta Jakartaan. Saas nähdä mitä siitäkin tulee, ensimmäinen yh-viikko ilman apulaista täällä – kääk! Onneksi sentään käy se siivooja. Suomen lomakin lähestyy kovaa vauhtia, ihanaa! Joinain päivinä tuntuu, että se tulee ihan liian nopeasti, joinakin päivinä ei malttaisi enää odottaa hetkeäkään. Ihana pitkä kesä Suomessa, aaaaaaaaaah! Luv, luv, luv! Ja sata sydäntä!

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään