Vaalikuumetta

IMG_1211.JPG

Suurlähetystön rappusilla edellisellä reissulla. Samassa talossa sijaitsee myös muun muassa Saudi-Arabian suurlähetystö.

Minulla oli tänään vaalipäivä. Kävin sekä äänestämässä, että päivystin neljä tuntia suurlähetystön odotushuoneessa Suomi-koulun myyntipöydän takana.

FullSizeRender_1.jpg

Täällä Kuala Lumpurissa pistettiin siis Suomi-koulu pystyyn loppuvuodesta ja koska aluksi on aina hiukan käynnistymisvaikeuksia, etenkin taloudellisesti, saimme kuningasidean laittaa myyjäiset pystyyn äänestyksen ajaksi. Ja vielä kun suurlähettilään taitava kokki innostui meitä auttamaan ja leipomaan herkullisia karjalanpiirakoitaan, oli menestys taattu. Tai no, ehkä tässä ei vielä kannata menestyksestä puhua, tänään äänestäjiä oli pari kourallista, eilen saman verran. Ehkä lauantaina sitten on liikkeellä enemmän porukkaa. Mutta karjalanpiirakoita kyllä silti meni, itsekin ostin kolme pussia, mums mums!

Täällä kyllä vaaleista on joutunut olemaan aika eristyksissä/saanut olla rauhassa. Tykkään kyllä politikoinnista ja seurata vaaliväittelyitä ja vaalien alla käytävää keskustelua. Nyt on monta itseäniäkin lähellä olevaa aihetta tapetilla, kuten ilmastonmuutos, kehitysapu, uusiutuva energia ja syrjäytymisen ja eriarvoistumisen vähentäminen, näin muutamia mainitakseni. Tässä muuten haluan samalla vinkata loistavia facebook-ryhmiä, joiden seuraamista suosittelen itse kullekin vaalien alla ja muutenkin: Maailmantalouden tekijät, Uusi energiapolitiikka sekä Energiaremontti2015. Sivuja on varmasti paljon muitakin, mutta näissä nostetaan ainakin esille hyviä teemoja, joita jokaisen äänestäjän mielestäni pitäisi miettiä ennen koppiin astumista.

FullSizeRender.jpg

AAAAH mitä herkkuja! Ihmiset, arvostakaa karjalanpiirakkaa! Voiko täydellisempää välipalaa olla: ruisjauhoja (=kuitua), riisipuuroa (=protskua ja pitää nälkää), maailman helpoin ottaa mukaan ja napata kaupasta kiireessä! Ah kuinka kaipaankaan sinua, oi Vuoksen riisipiirakka!

Hassua, miten täällä tuntee olonsa vähän ulkopuoliseksi Suomen uutisia lukiessa. Ei se tarkoita sitä, etteikö niitä tekisi mieli seurata tai etteivätkö ne koskettaisi, mutta tunne on vähän sama kuin kotimaassa vaikkapa Euroopan uutisia seuratessa: lähellä, mutta kuitenkin jollain tapaa kaukana. Sitten taas toisaalta nämä paikalliset uutiset, niiden seuraaminen on jotenkin hankalaa. Seuraan kyllä sanomalehtiä ja etenkin juurikin tuon facebookin kautta useampaa eri paikallista uutismediaa, mutta eivät ne kuitenkaan samalla tavalla kiinnosta tai kosketa. Mikä tietysti on ihan normaaliakin. Olen myös tällä hetkellä vaipunut sellaiseen tyytyväisyyden ja välinpitämättömyyden vaaralliseen mönjään, mistä ei jaksa oikein enää repiä pulttia kaikesta vääryydestä ja typeryydestä ja kauheudesta mitä ympärillä tapahtuu. Sekin on hassua kerrakseen. Jos täällä tunteet heittelee laidasta laitaan, niin heittelee kyllä tämä maailmantuskakin. Tavallaan poden nyt huonoa omaatuntoa siitä, etten pode niin paljon sitä maailmantuskaa tällä hetkellä.. 

FullSizeRender_2.jpg

No entäs tämä herkku sitten? Aijjaijjaijjaii! Tämän herkun puutostilan voin selittää sillä, että lapsuuteni lauantai-aamut olen mässäillyt Haminan torin herkkulihiksillä ja aikuisiällä tietysti Lappeenrannan vedyillä. Nämä herkkuyksilöt on tehnyt eräs filippiiniläinen apulainen, jolla on jo pitkä historia suomalaisten perheiden kanssa. Ja kyllä on nimittäin taito hallussa! Onneksi sain hillittyä herkutteluhampaan ja pakastin kiltisti puolet pussista.

Vähän väsytti aamulla raahautua lähetystöön, tämä viikko on ollut kamalan kiireinen ja olen vetänyt tukka putkella ohjelmanumerosta toiseen ja vapaat raot täyttänyt työnteolla. Eilisillan väänsin leipomuksia tonne myyjäisiin, tuloksena lätsähtänyt tiikerikakku ja ylisuolaiset pikkupiirakat. Tämä on taas näitä Mare hoitaa -hetkiä, lupaan osallistua miljoonaan eri juttuun ja sitten hiki otsalla väännän täällä jotain puoliksi sinnepäin olevaa (näette lopuksi kuvan kasvispiirakastani niin ymmärrätte). Lupaan aina itselleni, että opettelen priorisoimaan ja sanomaan ei, mutta miksi sitten aina kuitenkin sieltä suusta tulee se joo! Argh!

FullSizeRender_3.jpg

Vielä yksi hassustipäin oleva kuva tästä rasvaa tihkuvasta ja suolaisesta namupalasta! Slurps! Pienenä yksityiskohtana kerrottakoon, että nuorimmaista odottaessa himoitsin lihapiirakoita ja söinkin niitä sitten ihan himoni mukaisesti. Sillä seurauksella, että enpä ole juuri lihapiirakoihin koskenut – kunnes nyt täällä eräillä synttärijuhlilla ja nyt sitten ostin tämän pussukan kotiin. Ehkä olen vihdoin toipunut raskausaikaisesta lihisöveristä, sillä nämä kyllä upposivat oikein mallikkaasti meikäläiselle.

Niin, väsytti raahautua sinne lähetystöön, mutta vitsit miten hauskan nelituntisen siellä vietinkään! Paljon (no se yksi kourallinen että ei nyt ihan hirveesti) uusia kasvoja ja monia tarinoita kerrottavana. Eräs nuoripari oli ollut jo 8kk reissussa täällä Aasiassa ja vielä kaksi kuukautta jäljellä. Hienoja kokemuksia ja paljon kerrottavaa. Siis aivan mielettömän upeaa, että ovat lähteneet tuollaiselle reissulle. Jos tässä jotain harmittelen taaksepäin niin sitä, etten ikinä käynyt interraililla enkä matkustanut New Yorkiin ennen lapsia. Jälkimmäinen on vielä helppo korjata joskus, mutta ensimmäistä ei oikein enää. Sillä ei se ikinä kuitenkaan tunnu samalta kuin pelottomana parikymppisenä, kun koko maailma on sun ja kaikki on vaan mieletöntä! Puhumattakaan tuollaisesta lähes vuoden kestävästä reissusta, en olisi moisesta edes osannut haaveilla. No, turhapa se on menneitä murehtia, pitää keskittyä rakentamaan mielenkiintoisia seikkailuja tulevaisuudessa.

IMG_2751.JPG

Tässä sitten tämä meikäläisen kontribuutio. Tarkoitus oli tehdä kaksi kasvispiirakkaa, mutta koska tämän miljoonakaupungin kaikista keskustan kaupoista oli loppuunmyyty alumiiniset kertakäyttöpiirakkavuoat, jouduin hätäpäissäni soveltamaan ja tein näitä piirakkamuffinsseja. Mut hei, ei yhtään pöllömpiä! Pohja ehkä hieman mureneva, mutta muuten toimii. Täytyy muistaa tämä, kun yritän seuraavan kerran keksiä pikkusuolaista synttärijuhliin tai muihin kemuihin.

Näissä tunnelmissa, hyvää yötä. Yhteenvetona vielä:

  • Äänestäkää ihmiset! Nyt on aika vaikuttaa. Äänestämällä lunastat itsellesi myös seuraavaksi edustajakaudeksi valitusoikeuden, kuten eräs äänestäjä tänään lähetystöllä tokaisi.
  • Karjalanpiirakat kunniaan!
  • Joskus on hyvää vetästä lihisähkyt. Vähintään Lappeenrannan satamassa vetyähkyt, ja tietysti savukinkulla!

……mmmmmmmmmmmmmm……

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Uutiset ja yhteiskunta

Muurahaiset kiipeävät puihin

IMG_2608.JPG

Tänään tein taas pitkästä aikaa kinkkukiusausta (edellisen kerran kun siitä kirjoitin viimeksi), ja mieleeni tulivat nämä arkiruuat. Halusin jakaa teille tammikuun MeNaisista reseptin, jonka olen itse havainnut toimivaksi. Reseptiähän voi muokkailla mielin määrin ja lisätä vähän twistiä, mutta näillä mausteilla myös meidän lapsiin upposi tosi hyvin. Lisää ravintoarvoa saa vaihtamalla vermicellin täysjyväversioksi, joskaan en ole ihan varma onko sellaista Suomessa tarjolla. Täällähän riisinuudeleita löytyy laidasta laitaan kaikkiin erilaisiin ruokiin sopivina.

Tänään meidän arki muuttui astetta työntäyteisemmäksi (vai pitäisikö sanoa normaalimmaksi?) kun kotiapulaisemme lopetti työt ja aloitti äitiyslomansa. Hän lentää keskiviikon ja torstain välisenä yönä takaisin Filippiineille. Itkuhan siinä tuli hyvästellessä, tulemme kuitenkin tosi hyvin juttuun ja Ameliasta on ollut ihan suunnaton apu niin kotitöiden kuin lastenkin kanssa. Vähän itseasiassa jännittää kuinka alkaa kiristämään, tässä on tottunut vähän liian hyvään ja esimerkiksi ilman tiskikonetta ja apulaista tiskivuoret nousevat uskomattoman nopeasti tuonne märkäkeittiön puolelle! 

Ei tässä tosin nyt aivan apulaisettomaksi olla ryhtymässä, olen sopinut kaverini apulaisen kanssa että hän käy meillä kaksi kertaa viikossa siivoamassa. Eli siis suomalaisittain ihan törkeän usein, silkkaa luksusta! Ja niinhän se onkin. Mutta on tässä takana ihan käytännön syitäkin, näitä kotieläimiä tulee vähän ahkerampaan malliin jos ei paikat pysy siistinä, enkä toivo nyt asuinkumppanikseni muurahaisarmeijaa enkä torakkakomppaniaa. Tunnen myös itseni, jokapäiväinen heiluminen mopinvarressa ei varsinaisesti sovi samaan kuvaan minun kanssa. Käytän siis hyödykseni mahdollisuuden ja jatkan siivouspalvelujen ostamista niitä tarjoavilta. Ja haluan uskoa, että siinä samassa jaan myös sitä omaa hyvää. (Vaikka välillä tosin mieleeni hiipiikin, että pidänkö vain jotain riistojärjestystä yllä.. nää on näitä vaikeita kysymyksiä, joihin ei minun aivot taivu löytämään vastausta.) Mutta taatakseni sen, että mahdollisimman monet muurahaiset kiipeilevät huushollissani jatkossakin vain ruuan nimessä eikä seinilläni, nautin tästä mahdollisuudesta ja uusi siivooja aloittaa jo perjantaina. Siihen asti kuitenkin kumihanskat käteen ja rättiä heiluttamaan! Ja myös niitä arkiruokia kokkailemaan.

Vielä yksi kysymys hoitamatta: Tuleekohan syötyä enää lainkaan lounasta kun pienimmäinen aloittaa ylihuomenna päiväkodin eikä myöskään ole enää kukaan sitä lounasta kokkaamassa? Nyt on kyllä tämä nainen läpihemmoteltu, aijjaijjaaii!

 

 

Koti Ruoka ja juoma