Pieni tietoisku Wikipediasta: Perhentianin saaret sijaitsevat noin kymmenen kilometrin päässä mantereelta Malesian koillisrannikolla, Terengganun osavaltiossa. Saaria on kaksi, Pulau Besar eli iso saari ja Pulau Kecil eli pieni saari. Pulau Kecil on enemmänkin reppureissaajien suosiossa ja isommalla saarella on ilmeisesti sitten enemmän hotelleja ja perhelomailijoita. Lähellä on muutama muu pieni saari (mm Rawa Island, eikö siellä kuvattu Suomen selviytyjät?), mutta näillä ei ole asutusta.

Perhentianin sukellusmestat. Minusta olisi ihanaa kokeilla laitesukellusta, mutten halua yksin ja yhdessä se on vähän vaikeaa ilman lastenvahtia. 

Perhentianin rannat ovat uskomattomia valkohiekkaisia rantoja, joiden ylle kaartuvat yksinäiset kookospalmut ja jonkun metrin rannasta nouseekin jo sademetsä. Vesi on uskomattoman kirkasta, etenkin aamupäivisin (ennen laskuvettä) ja koralliriutta alkaa aivan rannasta. 

Meidän hotellin edessä (Perhentian Island Resort, jota en kyllä hotellina voi mitenkään erityisesti suositella) oli aivan mielettömän upea hiekkaranta, jossa oli myös koralliton kohta uimista varten. Myös siinä saattoi törmätä kaloihin, mutta todellinen kuhina kävi muutamankymmenen metrin päässä koralliriutalla.

Olen toki nähnyt valokuvia kirkkaista vesistä, upeista koralliriutoista, valkohiekkaisista rannoista ja niin edelleen, mutta nyt kun kaiken tämän pääsi näkemään oikeasti oli fiilis aivan mieletön. Ja siis mitä se olisikaan, jos koralliriutta olisi kaikkinensa elossa! Hotellin edessä oleva koralliriutta oli kärsinyt ja osittain kuollut, oli absurdia snorkailla kuolleen piikkiviidakon päällä – kuin jostain tieteisleffasta. Mutta se osa korallia joka oli hengissä – upeaa! Mikä uusi vedenalainen maailma aukenikaan trooppisine kaloineen kaikissa eri väreissä, välillä tuntui kuin olisi uinut akvaariossa! Osa kaloista oli myös kovin seurallisia ja uivat mukana, yhden kerran uin sellaisessa raidallisten pikkukalojen parvessa. Välillä tosin jo hieman ahdistikin, onneksi rantaan oli lyhyt matka. Ja itseasiassa olin niin amatööri, että snorklasin rannalta vuokrattavien pelastusliivien kanssa, mutta minulle se oli erittäinkin hyvä henkireikä – muutaman kerran löi sydän pari lyöntiä ylimääräistä kun yhtäkkiä vieressäni olikin joku mönttikala suu auki tai jalkani hipaisi vahingossa jotain isoa korallimöykkyä, jota en ollut huomannut lainkaan. Ties mitä minulle olisi käynyt ilman pelastusliivejä! 

Nämä rannalle kaartuvat kookospalmut ovat upeita! Tosin ihailen niitä varovaisen kunnioittavasti ja kaukaa katsellen. Langkawilla hotellihuoneemme oven vieressä olevasta palmusta nimittäin tipahti yhtäkkiä kookosjärkäle maahan, onneksi ei ollut ketään alla! En siis halua makoilla suoraan palmun alla, en halua tulla tilastoiduksi niiden parinsadan joukkoon vuodessa, ketkä heittävät henkensä kookoksen tipahtaessa päähän!

Yhden aamupäivän vietimme viidakossa. Polut olivat hieman eri luokkaa kuin esim FRIMillä tai Taman Negarassa. Päätimme kääntyä takaisin, kun polun yli oli kaatunut puu ja minun käsivarrella käveli sellainen semikokoinen hämähäkki. Jes hienoa oli, mut enough is enough! Mutta näimme söpön apinan (ei niitä perusrottia) ja kuulimme upeaa krikettien musiikkia!

Perhentianin alue on suojeltu ja muun muassa räpylöiden käyttö on kielletty korallien suojelemiseksi. Eiköhän siellä kuitenkin riittänyt ihmisiä tallomassa koralleja räpylät jalassa, kyllä ärsyttää sellainen välinpitämättömyys. Roskia oli kuitenkin ilahduttavan vähän, niin vähän että ne muutamat jotka sattuivat tiellemme oli helppo kerätä mukaan ja viedä lähimpään roskikseen. Tosin seurasimme roskien kuljetusta pois saarelta – pieni prutku täynnä jätesäkkejä niihin maininkeihin, kyllä siinä täytyy muutama säkki kellahtaa mereen silloin tällöin!

Matkan hurjinta antia oli venekuljetus saarelle ja takaisin. Kaikkineen matka speedboatilla kesti ehkä jotain nelisenkymmentä minuuttia ja iso osa siitä oli aikamoista paukutusta mainingeissa. Nuorin huusi ”kotiin, kotiin!!”, mutta esikoinen tietysti nautti täysin rinnoin ja hekotteli sitä kovempaa, mitä suurempi pomppu tuli. Heikkohermoisille olisi voinut olla liikaa, mutta ihan hauskaa se oli. Tietysti täällä kun mennään aina vähän siellä sääntöjen rajamailla ja toisella puolen, oli 12 hengen paattiimme ahtautunut ainakin 20 ihmistä ja vielä kaikkien matkatavarat! No, ehjänä päästiin sinne ja takaisin, ja taisi hiekkaleikit nuorimmaisestakin olla niin kivoja että matkan kauhut unohtuivat, tai ainakin olivat kivojen leikkien arvoisia.

Mitäs muuta? Näimme upean reilun parimetrisen Monitor Lizardin, se oli kyllä oikeasti krokotiilin kokoinen! Ihan mieletön! Siinä se vain tallaili hotellin alueella ja pujahti viidakkoon. Näimme myös ihan älyttömän kokoisia lepakoita, sellaisia kuin Milla Magiassa Aku Ankassa. En tiennyt, että niin isoja lepakoita on olemassakaan. Ja niiden huudot kaikuivat taivaalla, kun syötiin lepattavassa valossa BBQ-illallista hotellin rantaterassilla. Muuten hotellin ruoka oli kyllä aika ala-arvoista, mutta tämä grilli-illallinen ihan ok. 

Kaiken kaikkiaan meillä oli upea pidennetty viikonloppu Perhentianilla, varmasti palaamme vielä joskus paikalle. Eilen uutisisissa kerrottiin, että koko Terengganun alueelle tulee turisteille myös pukeutumissäännöt (ei bikineitä tai liian paljastavia vaatteita), mutta tämä säädös peruttiin myöhemmin iltapäivällä. Terengganu on Kelantanin ja Johorin ohella Malesian islamilaisinta aluetta, joten alkoholia Perhentianilta ei kyllä saa eikä tekemistä muutenkaan ole muuta kuin rantaleikkien ja sukelluksen/snorklauksen muodossa. Aika voisi tulla pitkäksi viikon lomalla, mutta neljän päivän reissulla ei aika käynyt ainakaan yhtään pitkäksi, päinvastoin, olisin voinut vielä hyvin jäädä snorklailemaan Nemon ja kumppaneiden kanssa.