Meillä aloitettiin tänään koulu. Nyyyyyh ja voi kauhea!

Päiväkotiin rakennettiin lisäosa ostoskeskuksen kolmanteen kerrokseen ja sinne avautuu kansainvälinen koulu 4-11 -vuotiaille lapsille. Meidänkin esikoinen siis siirtyi yläkertaan ja aloitti koulun.

Valitsimme kyseisen päiväkodin lähinnä sen sijainnin takia, ovelta ovelle matka on noin kymmenen minuuttia. Myös isona plussana oli päiväkodin epäkoulumaisuus, täällä se ei nimittäin ole ihan itsestäänselvyys. Tosin paljon on myös tulkinnanvarassa – aika pitkälti lapset varmaan tekevät samoja juttuja kuin Suomessa, mutta sisältö on vain kuvailtu hienommin. Koulun omistaja on minullekin useaan otteeseen ylistänyt skandinavista opetustyyliä, aktiivista oppimista, epäkoulumaisuutta jne. Nyt (omistajan mukaan) aasialaisten vanhempien huoli koulutuksesta oli kuitenkin saanut vallan, ja myös meidän päiväkodissa kaikki yli neljävuotiaat sitten siirtyvät koulumaisempaan systeemiin, jotta myös paikalliset vanhemmat olisivat tyytyväisiä. En ole ihan varma onko tämä ihan koko totuus, mutta kyllä siinä totuudensiemen varmasti on. Täällä lapsia todellakin koulutetaan ja koulitaan jo pienestä pitäen ja kaikki suoritukset arvostellaan. Koulutusta arvostetaan aivan eri tavalla kuin Suomessa ja siihen ollaan valmiita laittamaan isojakin rahoja. Kansainväliset koulut maksavat maltaita, onneksi tämä meidän koulu pysyy toistaiseksi järkevän hintaisena ja meillä on siihen varaa. Mutta jos jotain, niin aikamoinen bisnes pyörii täällä Aasiassa lasten koulutuksessa! Erään äidin kanssa juuri mietittiin, että miksei suomalaisesta koulutuksesta olla tehty vientituotetta Suomelle, siinä nimittäin brändi jonka jo lähes jokainen täälläkin tuntee!

Mutta siis takaisin sinne esikoisen päiväkotiin. Kuten täälläkin on usein tullut mainituksi, alku päiväkodissa ei ollut mikään kovin helppo. Ennen joulua alkoi jo sujumaan, mutta joululoman jälkeen oltiin taas lähtöpisteessä ja itkuja tiristeltiin joka aamu. Todella raastavaa myös äidin näkökulmasta; läsnä on jatkuva syyllisyys ja huono omatunto lapsen surusta ja vastustuksesta. Toisaalta, opettajat kertoivat että itkut loppuivat heti kun äiti hävisi näköpiiristä ja iltapäivisin päiväkodissa oli aina vastassa iloinen poika, jolla oli kertomansa mukaan ollut hauska päivä. Joskus  vaikeimpina aamuina aina hetkellisesti mietin että ottaisin pojan pois päiväkodista, mutta se ei kyllä oikeasti olisi ollut ratkaisu mihinkään. 

Ja nyt asiat ovat loistavasti! Päiväkotiin on menty jo useamman viikon ajan reippaasti ja hyvillä mielin. Aamuisin on jopa kiire: ”tuu jo äiti, mennään nyt jo!”. Eikä tämä koulunaloitus suinkaan huonontanut motivaatiota – päinvastoin. Nyt vasta ollaankin polleeta poikaa ja niin koululaista että! Tänään olikin kevyesti aloitettu, kouluaineina math, science and literature. Sillä tavalla!

—

Loppukaneettina sanottakoon: on upeaa, että meillä Suomessa on hieno koulujärjestelmä ja jokaisella on mahdollisuus saada laadukasta opetusta. Täällä se ei todellakaan ole itsestäänselvyys, ja koulusta saa maksaa pahimmassa tapauksessa maltaita. Muistetaan siis arvostaa ja vaalia ilmaista ja tasapuolista koulutusta, joka jokaiselle lapselle Suomessa suodaan!