Viikko, niin heilutetaan heipat huhtikuulle. Hei hei huhtikuu, en tiedä minne katosit, miksi niin kiireesti johonkin juoksit!

Kuukausi, ja heilutetaan heipat keskustalle. Jos toukokuu hujahtaa puoliakaan sellaista kyytiä mitä huhtikuu, olemmekin jo aivan näillä näppäimillä siirtämässä muuttokuormaamme uuteen kotiin. Gulp.

Odotan muuttoa ilon ja pelonsekaisin tuntein. Ihana päästä tästä keskustasta, mutta kamala jättää tämä keskusta. Olen nyt monena iltana tuijotellut pilvenpiirtäjämaisemaamme – kaksoistorneja, Grand Hyattin kylttiä, helipadin punaista reunusta, korkeimpien tornien vilkkuvaloja, Four Seasons -rakennustyömaata ja messukeskuksen kaaria. Kaksi vuotta olen pitänyt tätä upeaa tornimaisemaa itsestäänselvyytenä, mutta nyt haikeudella sitä ahmin muistilokeroihini, tulenkohan enää koskaan asumaan miljoonakaupungin ytimessä.

Jännittää myös tuleva. Mitä jos muutto lähiöön on katastrofi? Miestä ei enää näy, se viettääkin iltansa ruuhkissa meidän sijaan? Emme löydä ketään kavereita ja olemme yksin ja ihmeissämme? Kääk! Mehän ei varsinaisesti päästä kyllä kotiutumaan vasta kuin kesän jälkeen, koska reilu viikko muutosta pakkaammekin jo kesäromppeemme kasseihin ja startataan kohti Suomen pitkää ja (toivottavasti ei liian kuumaa) kesää! Ihanaa! Jälleen kerran lapset joutuvat viettämään lähes kuusi viikkoa ilman isää, mutta onneksi skypellä on helppo pitää yhteyttä. Ja kyllä se Suomen kesä, perhe ja ystävät ovat tämän hetkellisen hehtaarivälimatkan arvoisia. Toivottavasti ei isälläkään tule liian yksinäiset oltavat uudessa kodissa kaukana kaikesta tutusta. Onneksi tällä uudellakin alueella asuu jo muutamia kamujamme, joten ehkä he voivat välillä ulkoiluttaa tätä meidänkin miestä ettei sillä ihan seinät kaadu päälle.

Mutta mitä sitten tänä ohikiitävänä huhtikuuna on oikein tapahtunut? Alkukuusta meillä oli meidän rakkaat ystävät täällä neljä päivää. Univelkaa kertyi, mutta hauskaa oli. On se tosi piristävää kun on vieraita. Tehtiin vielä kaikkia hauskoja juttuja, muun muassa kiivettiin Bukit Taburille, käytiin Crab Islandilla, syötiin bananaleafia ja lounastettiin naapurin kiinalaisen temppelin vegebuffassa. Kun vieraat lähtivät lauantai-aamuna, keräilinkin voimiani takaisin tiistai-iltaan asti, sitten tunsin oloni taas normaaliksi. Tää onkin oikeastaan huhtikuun teema – hillitön väsymys. Epäilen kuumuutta ja savusumua, tosin epäilen kyllä hieman hemoglobiiniakin. En vain ole päässyt lääkäriin asti sitä mittaamaan. Apteekissa kävin etsimässä sellaista rautamehua, mutta apteekin henkilökuntaan kuuluva hassu vanhahko kiinalaistäti nappasi alasilmäluomista kiinni, vetäisi kunnolla alas ja sanoi: ”no ei sinulla kyllä mitään anemiaa ole!” Eikä niillä kyllä ollut sitä rautamehuakaan, niinkui ei missään muuallakaan. Että kahvia vaan koneeseen niin pysyy silmät auki edes jotenkin!

Tällä apteekkitädin diagnoosilla olenkin mennyt nyt sitten reilun viikon, katsotaan jos kuitenkin kävisin lääkärissä tsekkaamassa arvot varmuuden vuoksi. Luultavasti kyseessä on kuitenkin tämä jatkuva kuumuus. On nimittäin ollut aivan älyttömän kuuma. Aivan liian kuuma. Tukalan kuuma. Viime torstain sääennuste oli +37 C, helteestä johtuva ihotuntuma +47C. Ei paljoa naurata. Kookosta ja kaikenlaisia juomia kuluu älyttömiä määriä, pelkkä vesi ei riitä mihinkään. Lapsille on piirtyneet pysyvät mustat renkaat silmien alle (tulee helposti nestehukasta), vaikka yritän juottaa niitä jatkuvasti. Mitenhän niille saisi lisää kivennäisiä, imeytyyköhän tosta meidän mineraalivedestä kun hikoilee kuitenkin paljon.. Ilmastointihan meillä kyllä hurraa melkein jatkuvasti, ja nyt viimeisen viikon on hurissut myös ilmanputsari. Lämpöaallosta ja kuivuudesta johtuen tietysti myös metsä palaa – kirosanoja!!! – joten sen lisäksi että on kamalan kuumaa, on myös savuista. Tosin nyt tänään pari tuntia sitten näytti tältä (poika otti olkkarin ikkunasta kuvan):

…eli savut ihanasti ovat hälvenneet! Kyllä sitä taas mentiinkin vaarallisen ilmanlaadun rajapinnassa, onneksi tilanne on nyt ainakin hetkellisesti helpottanut. Eilen illalla satoi, ehkä se on sammuttanut tai ainakin hillinnyt paloja. Nämä savut tulevat nimittäin tästä ihan KL:n ympärystöstä. Kyllä ottaa päähän! Saisi kyllä alkaa satamaan ihan kunnolla, tänään oli lehdessä että eletään pahinta kuivuutta sitten vuoden 1998 (jolloin oli myös kamalat savusumut jos oikein muistan tilastoja) eikä helpotusta ole ihan lähikuukausina luvassa. Pitkän tähtäimen näköpiirissä sen sijaan voi olla La Luna -ilmiön alkamisesta johtuen voimakkaatkin rankkasateet jotka ensin täyttävät ehtyneet vesivarastot (hyvä!), mutta voivat piankin johtaa pahoihin tulviin (buu!). La Lunan pitäisi kai alkaa syys-lokakuussa, että sitä odotellessa sitten..

Nyt kuitenkin kone kiinni ja Fresh Meat Netflixistä. Ah mitä brittimeininkiä, hulvaton. Just sopivan aivotonta näihin meidän nuutuneisiin iltoihin.

xx