Langkawi…mmm….

Olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa, joten jatkan tässä näiden retkikuvien kanssa. Meillä ei siis ollut millään tavalla suorituspainotteinen loma vaan lähinnä chillailtiin omalla rannalla ja hotellilla. Lauantaiksi kuitenkin buukattiin puolen päivän veneretki, jotta pääsisimme hyppelemään Langkawin useille saarille ja näkemään Langkawia mereltä käsin.

Varasimme tarkoituksella oman privaattikuskin (maksoi 360 ringittiä eli n.80euroa, meitä oli 4 aikuista ja 4 pientä lasta), jotta voisimme välttää pahimmat turistirysät. Näin siis luulimme ja olimme näin myös sopineet tämän kyseisen retkenjärjestäjän buukkaushemmon kanssa. Mutta kuinkas kävikään, kuskimme ei juuri englantia puhunut, joten samaa turistirysäreittiä kierrettiin kuin kaikki muutkin kaksisataa venettä. Veneretkemme siis kiersi Pulau Beras Basahin, mangrovemetsä-lahden (jossa kuski heitti kotkille jotain lihapaloja mereen, jotta voisimme niitä kuvata) ja sitten vielä Lake of the pregnant maidenin eli erään saaren sisällä olevan järven. 

Kummisedän kanssa käsikädessä ei jännitä töyssyt eikä tuiverrus.

Retken parasta antia oli Pulau Beras Basah, kun vain tajuttiin kävellä turistilaumasta vastakkaiseen suuntaan ja löydettiin oma pieni poukama, jossa snorkailtiin. Täällä ihmiset heittelivät veteen keksejä ynnä muuta, ja paikalla olikin paljon kauniita trooppisia kaloja. Mutta apua mikä turistirysä! Täällä myös kohtasimme suurimmat ja järkyttävimmät jätemäärät. Turistit siis todella taitavat heittää kaiken roskansa saaren luontoon. Halooo!

Muut kohteet olisin voinut suosiolla jättää väliin. Mangrovemetsä oli kyllä hieno, mutta kotkien syöttäminen niin keinotekoista, etten oikein pystynyt siitäkään kovasti nauttimaan. Järvi oli myös hieno ja puitteet varsinkin erittäin jylhät, mutta sinnekin oli rakennettu ”polkuvenesatama” ja luonnonrauha oli tiessään. En tiedä, ehkä minussa/meissä suomalaisissa asuu hieman erilainen turisti-identiteetti, joka ei nauti tällaisista asioista. Mielummin tutustuisin luontoon aidommin ja rehdimmin. Kaiken lisäksi näissä kaikissa kohteissa oli ihan kamalan roskaista, ja sen lisäksi myös meressä kellui jos jonkinlaista roskaa ja muovinpalasta. Tästä aion kuitenkin tehdä oman kirjoituksen, niin paljon se jurppii ja harmittaa.

Langkawin ympäristö ja luonnonpuitteet ovat kyllä todella kauniit.

Toisaalta, toivon hartaasti että turistit tosiaan viedään vain näihin samoihin kohteisiin, muuten koko Langkawi olisi pilalla. Toivon, että nämä upeat saaret joilla emme käyneet, ovat koskemattomia ja luonnon omia. Jos ihminen ei osaa juuri muuta kuin tuhota, on parempi että tuho koskettaa vain tiettyjä paikkoja eikä leviä jokaiseen niemeen ja notkelmaan.

Mutta se lauantain saariretkestä.

Mieheni oli lomalla vain sunnuntaihin ja palasi sunnuntaina illalla takaisin kotiimme Kuala Lumpuriin. Yhteistuumin päätimme vielä sunnuntaina vuokrata auton (paljon edullisempaa kuin taksi, vink vink!) ja ajaa hurautimme Skycabille, joka on siis kondolihissi jolla pääsee todella korkealle eräälle Langkawin vuorelle (jonka nimeä on kyllä lainkaan muista). Ja ai kauhea, minulla ei ole korkeanpaikankammoa mutta tää oli kyllä aika kammottavaa ja ehkä vähän liian hc:tä meikäläiselle. 

Ylhäältä oli kyllä upeat maisemat, ja toiseen suuntaan katsottaessa näkyi selvästi Thaimaahan. Thaimaa onkin vain noin puolentoista tunnin venematkan päässä Langkawin pohjoisosista ja monet kuulemma käyvätkin siellä syömässä ja shoppailemassa. Veneretkiä järjestettiin Thaimaahan myös meidän omalta rannalta, mutta meitä ei tällä kertaa sellainen kiinnostanut. Ehkä joskus kuitenkin voisimme mennäkin Koh Lipelle Langkawin kautta.

Tässä ei olla vielä ihan ylhäällä, mutta maisemat olivat tästä väliasemaltakin kovin upeat. Lapset ei olleet kyllä moksiskaan näistä korkeuksista, meitä vanhempia kyllä hieman hirvitti.

Langkawilla suosittelen ehdottomasti tätä Skycabia. Veneretken parasta antia oli nähdä saaria mereltä käsin ja ihailla Langkawin kaunista luontoa. Mikäli veneretkelle halajaa, kannattaa varautua turistimassoihin. 

Lopuksi vielä mainostettakoon, että olen ottanut taas askeleen kohti nykyaikaa ja avannut instagramiin tilin (marelyn_K). Sieltä voi käydä seurailemassa meidän elämää, välillä tämän blogin päivittämiseen ei yksinkertaisesti vain ole aikaa tai energiaa..

Langkawi, what can I say? Lähdin matalin odotuksin, koska Malesian turistikohteet eivät ole vielä täysin vakuuttaneet minua. Tosin emmehän ole käyneetkään kuin Pangkorilla ja Kuantanissa, jotka nyt eivät ole mitään varsinaisia Malesian turismihelmiä. Jokatapauksessa minulle oli tullut sellainen kuva, että ei se Langkawikaan välttämättä mikään kovin ihmeellinen ole likaisine merivesineen.

En tiedä, ehkä matalat odotukset palkittiin tai jotain muuta, mutta rakastuin Langkawiin aivan täysin! On totta, että merivesi on sameaa eikä snorkailla juurikaan voinut, mutta mitään muuta negatiivista en voi sanoa. Paitsi ne iänikuiset roskat, mutta siistimpää oli kuin Balilla. Huomattavasti! Ja mikä ihanaa, ihmisiä oli vain pari prosenttia Balin ihmismassoista. 

Hotellimme toimi kyllä loistavana amorinnuolena minun ja Langkawin välillä. Nyt oikeastaan vasta ymmärrän, miksi hotellista joissain tapauksissa kannattaa maksaa vähän enemmän. Yövyimme Meritus Pelangissa, joka on hieman hintavampi, tai oikeastaan aika paljonkin hintavampi kuin hotellit joissa aiemmin olemme yöpyneet, mutta ei kyllä kaduta valinta yhtään. Ranta oli puhdas, lapsille oli todella loistavat fasiliteetit, palvelu erinomaista ja huoneet reilunkokoiset. Ehkä olisin rakastunut Baliinkin ihan täysillä, jos olisimme olleet tällaisessa rantaresortissa. En tiedä.

Upea, upea auringonlasku tienvarsiravintolasta todistettuna (ruoka sen sijaan oli aika kammottavaa: nakkeja, kalapullia, lihapullia, raputikkuja ja lihaa pilkottuna, päälle levitettyä chilikastiketta ja raastettua kurkkua. Paikallista pikaruokaa, yyh).

Langkawilla ei onneksemme satanut kunnolla kuin öisin ja yhtenä iltapäivänä. Synkät pilvet tosin roikkuivat taivaanrannassa jokaisena iltapäivänä, mutta onneksi menivät ohitse myös nopeasti. Muutaman kerran myös ripotteli vähän vettä, mutta mikään näistä sateista ei pilannut lomaamme. Kuala Lumpurissa sen sijaan tällä hetkellä sataa joka päivä iltapäivisin aivan kuin saavista kaatamalla…

Vietimme aikaamme Langkawilla rakkaiden ystäviemme kanssa, ja nyt kärsitäänkin vähän vieroitusoireista. Ennen Malesiaan muuttoa pelotti, mitä lastemme ystävyydelle käy, mutta pelko oli turha – ystävyys selvästi on voimissaan. Joskin meidän kaksivuotiaan kasvaessa varteenotettavaksi leikkikaveriksi ei mustasukkaisuusdraamoilta voitu välttyä. 

Tässä hieman ylivalottuneessa kuvassa rantaamme Pantai Cenangia, jonka varrella siis hotellimme sijaitsi. Ranta pidettiin puhtaana, lanattiin joka päivä, eikä aalloista ollut tietoakaan. Lapsillekin siis oiva uimapaikka. Meduusoista varoiteltiin jonkin verran, mutta ilmeisesti nyt ei ollut otollinen meduusa-aika. Tosin näimme kyllä kaksi meduusaa – toisen turvallisesti laiturilta kaukana hotellistamme ja toisen ystäviemme seuraavassa majapaikassa TanjungRhu-hotellissa, jonka rannalle olikin rantautunut oikein jättiläisyksilö: viisi kiloa puhdasta löllyvää massaa. Huh!

Kävimme myös veneretkellä, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla..

Ihana Langkawi, me tapaamme varmasti vielä uudestaan! <3