Eilen vietin lauantaipäivää hammaslääkärissä, koska Hyvää makumaasta -tuliaiskarkki päätti viedä mukanaan puolet yhdestä takahampaastani (tai siis siellä olleen jättipaikan). Hirveen kiva juttu!

Jännitti kyllä aika kovasti mennä hammaslääkäriin, en ole koskaan ulkomailla vielä joutunut hampaita hoitamaan. 

Odotushuoneessa soi rauhallinen pianomusiikki, vesi solisi suihkulähteessä ja odotushuoneen keskellä olevassa ulkotilassa kasvoi bambuja. Aivan kuin olisin astunut span odotushuoneeseen. Tarjoilija toi minulle raikasta vettä lasillisen, viereiseen pöytään tarjoiltiin teetä. 

Pian pääsinkin lääkärin pakeille, vain saadakseni tuomion että hammasta ei voi enää paikata, vaan se pitää kruunata! Jatkohoitoja siis seuraa, ja tulevalla viikolla saankin ravata hoitolassa useampaan otteeseen. Pääasia kuitenkin, että saan sen kuntoon ja pystyn taas nauttimaan täysillä Malesian makumaailmasta.

Tämän viikon kohokohta ei suinkaan ollut hammaslääkärikäynti, vaan tämä:

Meille tuli kauan ja hartaasti odotetut vieraat Suomesta. Sydän pakahtuu jo ihan pelkästään lasten riemua seuratessa, saati sitten ihan omasta onnesta kun saa taas avata sydäntään rakkaille ystäville! Viikonloppu on mennyt rennoissa merkeissä, ollaan menty aika pitkälti lasten ehdoilla (joilla on rytmit aivan sekaisin ja korva- ja nielutulehdus ja mitä kaikkea!) ja nautittu vain toistemme seurasta. Meidän yhteistä aikaa täällä ja Langkawilla (!!! torstaina suunnataan sinne jeeeeeeeee!) voi seurata myös ystäväni Inarin blogista http://www.lapsiperheenmatkat.fi/. 

Nyt on kuitenkin painettava pää tyynyyn ja yritettävä ottaa edes muutama tunti valvottuja tunteja takaisin. Joka ilta olemme jääneet tähän sohvalle lörpöttelemään ja parantamaan maailmaa, samalla ihaillen Kuala Lumpurin pimeää yötä ja valaistuja pilvenpiirtäjiä. Ilta on taittunut yöksi ja yhtäkkiä sitä on huomannutkin, että kello onkin jo kaksi ja tulevat yöunet on kutistunu taas ihan liian lyhyiksi. No, nukutaan sitten taas kun tupa tyhjenee. Vaikka tupamme ei moneksi yöksi tyhjenekään ennen kuin seuraavat vieraat tulevat. Ja vaikka tässä vieraamme ovatkin harmitelleet kovaa vierastulvaa vuorollaan, voin täälläkin vakuuttaa, kuten olen ihan face-to-face jokaiselle täälläkin vakuuttanut, että ei kyllä haittaa yhtään että tulette kaikki tänne! Päinvastoin, tämä on ihanaa! Eikä ehdi Suomeenkaan ikävöidä!

Nyt unille mars, adios!