Tämä on panorama-näkymä olohuoneemme ikkunasta. Jotain siinä on kuitenkin erikoista, muutakin kuin tuo panoramarajaus. Nimittäin tuo silmiinsattuva kirkkaus! Tämä ihmeiden ilma osui kohdallemme viime sunnuntaina, ja todellakin tuntui pieneltä ihmeeltä – tältäkö se kirkas ilma ihan oikeasti näyttikään? Tältäkö Suomessa näytti aina? Tai siis ei näyttänyt, koska tuossahan nimenomaan sitä ilmaa ei voi nähdä! Upeaa!

No, maanantai toi tulleessaan jo utua mukanaan, saati sitten viikon ehtiessä pidemmälle, nousivat ilmanlaatuindeksinkin kertoimet sitä mukaa. Tänään mennäänkin sitten jo 138:ssa, joka on jo reippaasti epäterveellinen herkille, ja luokitellaan lähes jo epäterveelliseksi kaikille (raja-arvo epäterveelliselle on 150). Että köh köh vaan!

Tää sunnuntai on ollut kyllä jotenkin ihan hanurista. Olen ihan kyllästynyt tohon savusumuun, ei tee yhtään mieli mennä ulos saati tehdä siellä ulkona mitään, jos sinne menee. Kun sata paukahtaa rikki, ei ole kovinkaan suositeltavaa mennä lasten kanssa leikkipuistoon hengästymään, enkä mielellään ole pitkiä aikoja muutenkaan ulkona. Minulla itselläni savu tuntuu kurkussa ja poskionteiloissa, ja luulenpa nuorimmaisemme enemmän ja vähemmän jatkuvan nuhan aiheutuvan tästä (nuha on nyt jatkunut on-off tämän pari kuukautta, jotka ovat olleet myös nämä aikaslailla savuisimmat kuukaudet). 

Nyt se kuitenkin saapui -sade! Vaikka ei tässä kyllä sateesta ole pulaa ollut, tällä viikolla on ollut muutama sateeton päivä, mutta muuten on kyllä satanut lähes joka päivä. Eli eipä näytä nämä sateetkaan hillitsevän tätä savusumun määrää. Tai ehkä täällä ilman niitä tilanne olisi vielä kurjempi.

Suurin osa savuista edelleenkin ymmärtääkseni tulee Indonesian Sumatralta, jossa taistellaan laittomia metsänpolttoja vastaan – ilmeisesti aika laihoin tuloksin. Jännä, miten näistä ei ikinä puhuta palmuöljyn haitoista puhuttaessa! Vai puhutaanko? Itseltäni tää kritiikki on jäänyt kyllä aivan näkemättä, ehkä tämä Euroopan näkökulmasta on aika kaukainen ongelma.

Jospa huominen olisi jo hiukan kirkkaampi? Tällä viikolla savusumujen lisäksi molemmat lapset ovat sairastaneet enterorokon (joka näkyi yhtenä kuumeisena iltana molemmilla ja sen jälkeen vain näppylöinä – energiat ovat tallella äidin iloksi, esikoinenkin vietti koko viikon kotona). Eilen esikoinen piirsi muutaman metrin kiukuspäissään mustalla tussilla valkoiseen marmorilattiaan. Perjantaina nuorimmainen käveli luontevasti vaatekaupan leikkipaikan lelut mukanaan kaupasta pois, onneksi huomattiin pienen myymälärosvon tekemiset jo hyvissä ajoin ja palautettiin pöllityt tavarat rikospaikalle.

Eilen illalla pääsin kuitenkin hieman hengähtämään suomalaisten naisten drinksutreffeillä, jonka päätteeksi menimme vielä jazz-klubille kuuntelemaan vanhahtavaa ”Midnight in Paris” -tyyppistä jazzia. Ilta oli mukava, ja niissä tunnelmissa lopetankin nyt tämän marinan ja heitän toiveen kirkkaammasta huomisesta maailmankaikkeudelle seuraavan biisin mukana. (Sivuhuomautuksena sanottakoon, että tämä soi säännöllisen epäsäännöllisesti päässäni, kiitos äidilleni joka on laulanut tätä kun oltiin lapsia. Myös eilinen jazz-konsertti toi tämän biisin taas elävästi mieleeni ja olenkin hyräillyt sitä pitkin päivää. Aloitimmepa päivämmekin nuorimmaisen kanssa tanssahtelemalla tämän yöpuvut päällä tässä olohuoneen lattialla, se onkin tämän päivän tähtihetkiä).

http://youtu.be/XivELBdxVRM