Alkuperäinen suunnitelmamme oli, että ennen viikonlopun viettoa Kuantanissa suuntaisimme Taman Negaraan, Malesian suurimpaan kansallispuistoon (Taman Negara = kansallispuisto) päästäksemme kokemaan oikean sademetsän. Tuntien tripadvisor-roikkumisen ja lukuisten keskustelujen päätteeksi kuitenkin tulimme siihen tulokseen, että rajoitetun ajan ollessa kyseessä ei visiitti Taman Negaraan ole tällä kertaa järkevä. Siispä hylkäsimme sen, ja lähdimme vasta perjantaina reissuun. Taman Negara -suunnitelmista jäi kuitenkin kytemään haave jonkinlaisen retken toteuttamisesta viikonlopun aikana. Vanhempani ovat luontoihmisiä, joten keskitin vielä viimeiset voimani perjantai-iltana hotellissa löytääkseni jonkinlaisen retkikohteen lauantaille. Hassua, etten ollut lukuisten googlettelujen jälkeenkään löytänyt tätä kyseistä retkikohdetta, mutta nyt perjantai-iltana hotellin sängyssä silmät ristissä pompsahti silmieni eteen mainos tulikärpäsristeilyistä Cheratingissä, muutamankymmenen kilometrin päässä majapaikastamme.

Niin upealta kuin yöllinen tulikärpäsristeily kuulostikin, päätimme kuitenkin osallistua saman yrityksen järjestämälle mangroveristeilylle lauantaina iltapäivällä. Hieman jännitti etukäteen, onko risteily kovinkaan ihmeellinen, mutta odotukset täyttyivät kyllä kymmenkertaisesti! Risteilyn järjestäjä, Hazif’s Cherating Activities olikin saanut jos jonkinlaista suositusta Malesian matkatoimistolta, sekä myös tripadvisorissa käyttäjät kehuivat etenkin tulikärpäsristeilyjä hienoiksi kokemuksiksi.

Hieno kokemus risteily toden totta olikin. Ensin ajelimme kahdeksanpaikkaisella moottoriveneellä leveämpää mangrovejokea pitkin, ja jo ensimmäisten parinsadan metrin aikana näimme kolme käärmettä puissa. Aivan mieletöntä! Siellä ne rullalla makoilivat mangrovepuun oksalla. Kyseessä oli mangrove cat snake, ei kovin myrkyllinen, mutta päänsärky kuulemma tulee jos sellainen puraisee. Käärmeet ovat kuitenkin harmittomia, kunhan niitä ei härnää. Olipa kertakaikkisen upeaa nähdä käärme aivan päämme yläpuolella!

Mangrovemetsät ovat kovastikin harvinaistuneet, joka on myös aiheuttanut entisten mangrovealueiden herkistymistä esim. tsunamien vaaroille. Mangrovepuilla on kolme erilaista juurimuodostelmaa, joista jokainen omalla ainutlaatuisella tavallaan suojelee maata eroosiolta, tsunameilta, tulvilta ja niin edelleen. 

Taustalla siintää myös sademetsää. Kysyin oppaaltamme asuuko joessa myös krokotiileja. Opas hieman pahoitellen myönsi, että asuu mutta edempänä viidakossa, meidän risteilyn jokialueella vesi oli vielä liian suolaista krokotiileille koska meri oli niin lähellä. Oltiin aivan että woooow, tässä joessa on krokotiileja!! Luin tosin nyt myöhemmin Malesian liskot -nettioppaasta, että krokotiilit ovat myös kovasti harvinaistuneet Kaakkois-Aasiassa.

Leveästä joesta haarautui kapeampi joki, ja kuskimme käänsi veneennokan sitä kohti. Ohjeeksi saimme, että mistään oksista ei saa vetää, koska ikinä ei tiedä millä oksalla ystäviämme majailee ja ystävämme eivät välttämättä ilostu, jos heidän päivänokosia häiritään. Hui! Kädet siis sumppuun!

Kapea joki oli upea, mutta valitettavasti sieltä emme onnistuneet saamaan yhtään tärähtämätöntä kuvaa. Eikä minun kuvaustaidot muutenkaan riittäisi joen upeuden kuvaamiseen. Kapealla pätkällä näimme muuten myös värikkään kuningaskalastajan, sekin oli hieno havainto!

Mangrovepuiden hedelmät ovat kuin miekkoja. Irrotessaan ne uppoavat syvälle maahan ja seitsämän viikon kuluessa hedelmästä alkaa kasvaa uusi mangrovepuu!

Lapset jaksoivat myös istua lähes koko puolitoistatuntisen kiltisti ja reippaasti, osallistuen myös käärmeiden bongaukseen. Onneksi repussa oli pari pientä rasiaa rusinoita ja yksi Rasmus Kalle -vihkonen (niitä, joita myytiin vielä viime talvena joissain markettien kassoilla ja huoltsikoilla – aivan loistavaa matkakirjallisuutta lapsille!), niiden avulla selvittiin kunnialla loppuun asti.

Suosittelen todella lämpimästi jokaiselle Cheratingiin menijälle tällaista risteilyä, hieno kokemus! Ja mitäpä tähän voi muuta sanoa kuin että: olet upea, hengästyttävän upea, Malesian luonto!