Aika kuluu, viikot vierii. Viikonloput hujahtaa kuin hetkessä, mutta toisaalta myös maanantain jälkeen tuntuu heti olevan perjantai. Onko tämä nyt sitten jotain iän tuomaa ajan kiihtymistä vai mistä johtuu, en tiedä. Tuntuu, että ei ehdi mitään. Alan ymmärtää eläkeläisiä!

Selailin kännykältä oikein kuvia, että mitä sitä on tullut tehtyä viimeisen kahden viikon aikana oikein, missäs sitä on tullut oltua. Tässä kooste täysin käsittelemättömistä kuvista, osa suttuisia, osissa ihan ihme rajaukset. Mutta ei anneta sen nyt haitata.

Sitä on siis…..

… tullut syötyä bananaleafia (sormineen of course)…

Sisko oli siis kylässä täällä kolme viikkoa, joista kylläkin yhden viikon Tiomanilla. Mutta kivaa oli että ehdittiin viettää yhdessä aikaa, käydä Kambodzassa ja seikkailla Kuala Lumpurissakin. Vaikka nyt kun tänne on asettunut, on kauhean vaikea toimia turistioppaana. Onko täällä jotain näkemistä häh?

…tullut käytyä helipadillä…

Helipad on aivan lempparipaikkojani KL:ssä. Ihanan rento ja lupsakka baari erään pilvenpiirtäjän katolla, upeat maisemat ja hieno auringonlasku, jos sellaisen siis sattuu sieltä joskus näkemään. KL:ssä on yleensä aina pilvistä illalla, joten kirkkaat illat ovat harvinaisuus. Tämä taisi olla minun siellä viettämistäni illoista lähimpänä auringonlaskua. Ilta väritti kaupungin kauniiseen auringonlaskun punertavaan valoon, kaunista!

…tullut hengailtua uima-altaalla..

Meidän nuorimmaisesta on tullut ihan mieletön vesipeto. Kinuaa koko ajan uima-altaalle, joten ollaan siellä käytykin nyt huomattavasti enemmän kuin ennen. Syksypuoliskolla taisin käydä tuossa omalla uima-altaalla ehkä viisi kertaa kaiken kaikkiaan, ei vaan jotenkin huvittanut. Sellasta se on, kun on oma uima-allas talossa, kummallista. Nyt on kuitenkin asioihin tullut muutos nuorimmaisen uimataidon myötä (ihan sillä hilkulla että oppii uimaan, nyt jo menee reilu metri polskien) ja uima-altaalla ollaan käyty jopa iltapäivisin koulun jälkeen. Tollainen hirvitys-työmaa on noussut talomme viereen, onneksi tänne puolelle ei kuulu kolinat. Luulisi, että tähän keskustaan ei enää mitään mahtuisi rakentamaan, mutta uusia pilvenpiirtäjiä nousee tähänkin kuin sieniä sateella…

…pesty hedelmiä etikalla ja kasvishampoolla…

Tähän olen ryhtynyt vasta vähän aikaa sitten. Olen kyllä ollut tietoinen, että täällä monet pesevät kasvikset pesuaineilla ja meidän bahasan opettaja myös kehotti meitä pesemään kasvikset ja hedelmät näillä pesuaineilla myrkkyjen poistamiseksi, mutta jotenkin hullu ajatus pestä kasviksista kemikaaleja pois joillain muilla kemikaaleilla. Tarpeeksi monta kertaa kuitenkin kuulin tästä monesta eri lähteestä ja sitten otin puheeksi paikallisen kaverini kanssa ja kyllä, nyt minustakin on tullut kasvisten ja hedelmien pesijä. Ostin tuollaisen luomushampoon, mutta aika usein pesen kyllä ihan vaan etikalla tai etikka-ruokasooda -seoksella. En tiedä kuinka paljon kasviksista ja hedelmistä lähtee myrkkyjä näin, mutta jos edes vähän niin ei tämä turhaakaan ole. En oikein luota tähän aasialaiseen kempparilainsäädäntöön, täällä on varmasti hieman pidempi tuo sallittujen aineiden lista kuin Suomessa ja kuinka näitä muutenkaan valvotaan, enpä tiedä. Eli tässä huushollissa siis myös jatkossa ruoka saa shampoo- tai etikkakäsittelyn… 

… tullut ostettua auto ja ajeltu sillä jo ihan kiitettävästi…

Tässä meidän hieno punainen automobiili, paikallista mallia, kuvattuna Suomen suurlähetystön pihassa viime sunnuntaina poikaa Suomi-kouluun viedessä. Pitkään mietittiin ja punnittiin eri vaihtoehtoja, mutta lopulta päädyttiin ostamaan uusi paikallinen auto. Tämä on Perodua-merkkinen ja ihan kelpo auto. Täällä nämä autokuviot ovat aika erilaisia kuin Suomessa, joten tämä tuntui meille parhaalta ratkaisulta. Autossa on plussaa vielä se, että takaosaan saa nostettua kaksi ylimääräistä penkkiä eli autoon mahtuu tarvittaessa seitsämän ihmistä. Tätä ominaisuutta ollaankin jo käytetty useasti, eli ollaan tosi tyytyväisiä valintaan. Eilen just kavereilta kotiin ajellessa totesin miehelleni, että nyt auton oston myötä tuntuu jotenkin asettuneelta tänne. Jos ei nyt juurtuneelta kuitenkaan, niin asettuneelta. Koti on nyt täällä, kavereita ympäriinsä ja autolla liikutaan paikasta toiseen, kuten miljoonat muutkin aasialaiset kun ei täällä milläään muullakaan mihinkään pääse. Niin aasialaiseksi en ryhdy, että mopon hankkisin, sen verran hikikarpaloita aiheuttavat hullut mopoilijat tuolla liikenteessä. Muuten ajaminen on aika rentoa, sinne mennään minne mahdutaan, vilkku päälle ja sekaan. Ei turhaa nipotusta tai niuhotusta, säännöistäkään ei niin väliksi. 

…tullut juotua kahvia kupponen jos toinenkin…

KL:ssä on monia kivoja kahviloita ja hyvää kahvia saa myös useasta paikasta. Aluksi olin ihan ihmeissäni, että täältähän saa hyvää kahvia, sitten tuli vaihe että ajattelin kaiken muun kahvin olevan ihan kamalaa myrkkyä paitsi Starbucksin, sitten tuli vaihe etten halua käydä Starbucksissa niiden huonon palmuöljypolitiikan takia ja sittemmin olenkin löytänyt monia oivallisia kahviloita täältä. Ja lisää tulee. Tänne tuntuu avautuvan trendikkäitä ja toistaan kekseliäämpiä kahviloita ja ravintoloita niin tiuhaan, ettei millään pysy perässä saati testata niitä kaikkia! Mutta koska juuri jostain suomalaisesta reissublogista luin että Kaakkois-Aasiasta ei hyvää kahvia saa, niin haluan korjata tämän väärän käsityksen – kyllä saa. Mutta sen löytämiseksi joutuu ehkä joskus näkemään vaivaa. Kuten esimerkiksi tämä ylläoleva kuva on RGB-kahvilasta, noin kilsan päässä meiltä. Lähes mahdoton mennä kävellen, joutuu siis autolla menemään. Sijaitsee keskellä omakotitaloaluetta, eli millään et eksy sinne ellet paikasta tiedä. Ennen RGB oli raakaruoka- ja kasvisravintola, mutta ovat hiljan muuttaneet menua mainstreamimpään suuntaan. Se on harmi, koska viime viikolla syömämme ruoka ei ollut mitenkään erinomaista – öljyistä, vähän mautonta, tylsää, sellaista wannabe-länkkäriä, jota täällä ovat niin monet paikat pullollaan. Harmi, että ravintola koki ettei raaka- ja kasvisteema kannata…

…tullut vietettyä pääsiäistä…

Tässä ollaan eilisellä reissulla kavereilla kylässä kaupungin ulkopuolella, pääsiäismunajahti on päättynyt ja lapset koristelevat munia. Hikistä puuhaa, mutta ihanaa oli taas olla ulkona. Odotan niin kovasti, että mekin asutaan niin että voidaan pitää omalle pihalle ovia auki, lapset voivat puuhailla vapaasti ulkona ja itse voi istuskella pihalla ja lukea vaikka kirjaa. Saa nähdä kuinka paljon tästä tulee oikeasti tapahtumaan, kaikki ketkä asuvat maan tasalla sanovat etteivät ikinä ole ulkona – on aivan liian kuumaa ja hikistä, liikaa itikoita jne. Mutta ainakin nyt haaveilen siitä niin kauan, että meillä se piha on. Jos ei muuta, niin saadaanpahan ainakin grilli ja sitten grillataan! 

Semmoisia. Minulla onkin nyt lomaviikko ja saadaan tänne muutamaksi päiväksi hyvät ystävät kylään huomenna. Jee! Aurinkoista viikkoa kaikille lukijoille!

xoxo