Kiitollisuus, onnellisuus, onnekkuus. Nämä tunteet ovat päällimmäisenä mielessä, kun mietiskelen elämäni nykyistä tilaa. Se kuitenkin vaati yhdeksän päivän ajatusrupeaman Balilla.

Tanah Lot -temppeli, turistien kansoittama paikka mutta upea silti

Bali herätti monenlaisia mietteitä. Lähdin matkaan suurin odotuksin, joten pari ensimmäistä päivää jouduin kokoamaan itseäni. Tämäkö on sitten Bali? Roskaa joka puolella, hirveästi ihmisiä, aivan järkyttävä liikenne, rannoilla ei voi uida, turistikrääsää ja kaikenlaista tuputtajaa joka kulmassa. Häh? Missä se ihana Bali-idylli on, mistä haaveilin viikkokausia ennen matkaa? Onneksi mieheni esimies oli sanonut, että Bali on australialaisten aurinkorannikko, joten olin jo hieman madaltanut odotuksiani, muuten olisin romahtanut varmaan aika korkealta.

Touhunelikko vesiputousta ihailemassa

Olimme valinneet hotellimme sijainniksi Sanurin, koska siellä riutta syö suurimmat aallot ja lapsetkin pääsevät leikkimään rantahiekassa vesirajassa. Tämä todella osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Aluksi Sanur herätti minussa samanlaisia pettymyksentunteita kuin koko Bali kokonaisuudessaankin, mutta loppulomasta olin jo aivan rakastunut rantaan.

Maittava indonesialainen buffet-lounas tulivuorta tuijotellessa, raikkaassa vuoristoilmassa. Kyllä kulki hengitys kevyesti!

Yhtenä päivänä varasimme auton kuljettajineen (tämä oli ainut tapa jolla liikuimme, todella kätevää ja kaksi perhettä mahtui kyytiin ihan ok) ja lähdimme tutustumaan lähiympäristöön. Ajelu osoittautui myös aikamoiseksi kaupittelureissuksi – kävimme hopeasepällä, puuverstaalla ja taidemaalareita ihmettelemässä; ja jokapaikassa tietysti pienen esittelykierroksen jälkeen kovaa myymistä suuressa myymälässä. Ostin pienen maalauksen, hinta ei ollut paha ja minusta on mukava tuoda matkoilta kotiin jotain pieniä matkamuistoja.

Tunnen raikkaan ilman vieläkin poskillani tätä kuvaa katsoessa. Se tuntui ihanalta KL:n tunkkaisuuden jälkeen!

Ei retki kuitenkaan pelkkää kaupittelua ollut. Kävimme katsomassa vesiputousta, tulivuorta ja kahviplantaasia (ok, tää oli kaupittelua). Lisäksi retken antia oli myös Baliin tutustuminen. Riisipellot todella ovat kauniita ja Balin hinduestetiikkakin on kauniinpaa kuin täällä Malesiassa.

Bali on suht pieni saari, joten reissaaminen siellä on mahdollista, helppoa ja jopa erittäin suotavaa. Meistä oli mukavaa nähdä elämää turistirysien ulkopuolellakin. Tosin turisteja on kyllä aivan joka paikassa. Ja mikä sitten on aitoa, mikä turisteille tehtyä? Mutta onko sillä niin väliäkään?

Hedelmäkoju tien varressa. Ostettiin tästä herkullisia vastapoimittuja mandariineja (puut kioskin takana).

Kahvinpaahtoa. Tältä kahviplantaasilta olis saanu ostettua myös mangustin kakkaamaa kahvia. Säälitti kyllä eläinrukat, pienissä häkeissä kahvipapuja syömässä.

Meille tuotti vähän vaikeuksia valita, millä rannoilla olisimme käyneet. Balilla ihmiset ovat superystävällisiä ja auttavaisia, mikä tarkoittaa myös sitä, että he vastaavat juuri niin kuin haluat kuulla. Oli äärimmäisen vaikeaa saada hotellirespasta mitään suositusta uimarannoista, jotka olisivat järkevän ajomatkan päässä. Lopulta kävimme Sanurin lisäksi kahdella rannalla: Padang Padangilla ja Padawassa.

Padang-Padang

Padang-Padang oli todella hieno ranta, upeat luonnonpuitteet, mutta aivan täynnä turisteja ja surffareita. Ja paikallisia. Sai ihan tehdä töitä, että löydettiin tuolta ylipäänsä länttiä, jolle saatiin pyyhkeemme läntättyä. Haluttiin varjoonkin, aurinko on tosi kuuma, eikä meistä kukaan halunnut grillaantua suorassa paahteessa. (Matkaoppaan mukaan ranta tarjoaa lukuisia luonnonvarjoja. Kyllä näin olikin, mutta rannalla oli muutama muukin varjoon hamuava.) Balilla kukaan ei harrasta irrallisia varjoja, eikä niitä saanut myöskään mistään. Espanjassa reissatessa olemme pitäneet tosi kätevänä irrallista rantavarjoa, jonka saa porattua hiekkaan. Rantareissuillamme siis ensin piti nähdä hieman vaivaa, että löydettiin kaikkia miellyttävä varjopaikka rannalta.

Padang-Padang oli ihmismassoistaan huolimatta kiva kokemus. Olihan ranta aivan mahtava (tosin ei kovin uintiystävällinen korallin ja kivien takia) ja mikä parasta, täynnä surffareita. En oo ikinä nähnyt oikeaa surffausta livenä, ja täällä näin kun joku taitava surffari-dude surffasi siellä aallon sisällä. Siis voi vitsi miten mageeta!! Aallot siis tosiaan olivat mahtavat, lapsia ei tosiaankaan voinut päästää veteen pitämättä kiinni, ja aikuisenkin oli välillä hankala pysyä pystyssä. Minäkin kaaduin sinne kivikkoon, mutta selvisin pikkunaarmulla pikkurillissä, joten en voi siitä sen enempää marista. 🙂

Padang-Padangilla näin myös elämäni vanhimmat surffarit. Nämä ikisurffarit lähentelivät varmasti jo kuuttakymppiä ja joku oli ehkä ylikin, mutta sinne ne vain painelivat lautoineen mereen uhmaten aaltoja, sentin aurinkorasvakerros naamallaan. Mielestäni on upeeta, että on löytänyt sellaisen intohimon jotain asiaa kohtaan, että jatkaa sitä läpi elämänsä.

Bali kukkii! Bali on täynnä kukkivia puita ja pensaita. Se oli ihanaa!

Näkymiä Ula Watu -temppeliltä. Kävimme Tanah Lotissa ja Ula Watussa, kumpaankaan ei päässyt ei-hindut sisälle. Upeilla paikoilla molemmat, suosittelen ehdottomasti visiittiä molempiin, sekä Ula Watu -temppelin luona pidettävää kecak-tanssia, josta alla oleva kuva. Mietimme tosin esityksen aikana, että oli vähän hurjempaa stooria kuin muumeissa. Nuorimmaiselle oli vähän liikaa, kun tuo valkoinen apina syöksyhampaineen hyppäsi meidän vierestä katsomoon. Myös esikoisen kanssa tätä sekä Barong-tanssia on käyty monesti läpi, molemmissa esiintyi hindu-tarujen hahmoja, jotka olivat osa kyllä todella hurjan näköisiä.

Kaikenkaikkiaan loma oli todella rentouttava, ja alkujärkytyksestä toivuttuani tykästyin Baliin. En pidä persoonattomista turistikohteista kovinkaan paljoa, ja vaikka aikamoinen turistirysä Bali onkin, on siellä kuitenkin myös 4-5 miljoonaa paikallista ihmistä pitämässä omasta kulttuuristaan kiinni ja takaamassa sen, että Balin taika pysyy voimissaan. Suosittelen Balia kyllä matkakohteena, mutta odotukset kannattaa pitää kohtuullisina.

Meidän oma Sanur-biitsi.

Sanurilla oli hyvä leikkiä niin hiekassa kuin rantavedessäkin. Jos uimaan halusi, paras aika siihen oli puoleen päivään asti. Laskuvesi vie vedet mukanaan, jonka jälkeen ranta on hyvin pitkälle pelkkää riuttaa ja jotain kasvustoa, vettä ehkä nilkkoihin asti. Tämä tosin tuntui pätevän koko Baliin, uimaolosuhteet olivat parhaimmat aamupäivällä kun vesi oli vielä suht korkealla.

Niin, onnellisuus. Tunnen kyllä onnekkaaksi itseni monellakin tapaa. Onhan täällä kaukana ikävä perhettä ja ystäviä, mutta on tämä kyllä myös aivan mieletön kokemus. Ja lomaltapaluumasennuksesta ei ole tietoakaan, meillä on niin huippusyksy tulossa kaikkine vieraineen. Ja elämä tropiikissa jatkuu, kuumaa ja kosteaa riittää. Saammekin aamulla vieraaksemme tanskalaisen vaihtariystävämme, joka muutti hiljan Intiaan töihin. Viikonloppu on siis täynnä sutinaa, loistojuttu!

Peace and love! xx