Meidän talon allasalue sijaitsee condomme seitsämännessä kerroksessa. Allasalueella on lastenaltaan ja ison altaan lisäksi pieni leikkipaikka lapsille (käytännössä yksi liukumäki, jonne voi kiivetä muutamalla eri tavalla), naisten ja miesten pukkarit joissa höyrysaunat ja normisaunat, pieni grillialue pöytineen, auringonottotuoleja ja kuntosali. 

Uima-allas on mallia ”infinity pool”. Kyllä tuolla kelpaa polskia!

Isossa uima-altaassa on myös jacuzzi-osio, siellä on hyvä käydä hieromassa uimisesta kipeytyneitä hartioita. (As if minulla sellaisia olisi, en ole vielä kertaakaan uinut tai treenannut paikkoja kipeeksi….)

Poreallas aamu-auringossa

Kuntosalissa on seinät lasia, joka on tietysti ihan kiva kun hölkkäillessä ja treenaillessa voi katsella ulos maisemia, mutta iltaisin pimeän tullen sali on kyllä varsinainen akvaario, silloin sinne ei tee mieli mennä.

Aamuaurinko paistaa salille, se tekee treenaamisesta entistä mukavampaa!

Olen pyrkinyt siihen, että kävisin ainakin kerran viikossa salilla. Koska oikeasti – kuinka vaikeaa se voi olla? Minusta salillakäyminen on itseasiassa ihan hauskaa, oon aina tykännyt siitä. Tosin en kuitenkaan tarpeeksi, että minusta olis tullut mitään vakkaritreenaajaa. Olen myös saanut selkäkipujen takia tässä viime vuosina aikamoisia ukaaseja fyssareilta, joten ehkä tosiaan olisi korkea aika ottaa neuvoista vaari.

 Meikäläisen vakkarit: juoksumatolla 3km (on kyllä tylsää) tai vähän crossarilla steppailua

Ja jos ei nyt, niin milloin sitten? Salikeikkaan menee korkeintaan 40 minsaa, ja eihän siellä ole niinkään kauaa pakko olla. Ei tartte muuta kuin vaihtaa saliromppeet päälle, ottaa avain ja pikkupyyhe kouraan ja hurauttaa hissillä salille. Matkaan menee minuutti, joten yksi tekosyy on poistunut ”miksi en saa urheiltua” -listaltani. 

Yleensä olen keskittynyt enemmän tuohon juoksu-/crossailupuoleen, mutta painojen heiluttelussa on kyllä nähtävissä nousevaa trendiä. Sali on aika pieni, joten siellä ei ihan kauhean montaa erilaista härveliä ole, joista valita. Se itseasiassa tekee hommasta aika helpon. 

Tietysti jollekin saliprolle tää minun harjoittelu on yhtä tyhjän kanssa, mutta oon lähtenyt liikkeelle sillä mentaliteetilla, että 15 minuuttia on parempi kuin ei mitään. Ja kerrankin kun homma on aika helppoa eikä ole mitään hurjia tavoitteita, on se itseasiassa aika hauskaa. Erityisesti salille on kiva mennä aamulla ennen kahdeksaa, silloin siellä saa olla yksin omassa rauhassaan. Eikä se vielä tuohon aikaan myöskään ole pakastin. Tänään kävin kuudelta salilla ja sielläkin tietysti ilmastointi puhalsi lähes jäähileitä räppänöistään, siltä ainakin tuntui. Hrrrrr. Tarttee lämmitellä vähän enemmän, ettei mikään paikka revähdä! (Mainittakoon, että vaikka insinööri olenkin on salin ilmastointi jäänyt minulle mysteeriksi. Ei hajuakaan miten ja mistä sitä säädetään. Tästä syystä olen saanut myös muutamia merkillisiä katseita, kun olen treenannut ilman ilmastointia. Siis ihan kreisiä hikoilla salilla!)

Toivottavasti treenikipinä säilyy! Optimistinahan tosiaan raahasin sen kolme salivaatekertaa jo hotelliin mukaan, mutta kaksi kuukautta siinä meni että sain aloitettua edes jonkinlaisia kuntosalihommia. Seuraavaksi olis sitten kiva aloittaa jonkinlainen uintiharrastus, tuossa meidän altaassa on nimittäin ihan kivasti pituutta joten siinä voisi kyllä harrastaa uintia enemmänkin. Nythän meidän uintikeikat on oikeastaan aina lasten kanssa leikkimistä, siitä touhusta on urheilu kaukana. Vaikka hauskaa on sekin!

Mutta jottei tällä saleilulla nyt olisi liian vakavia vaikutuksia terveyteen, täytyy kompensoida hieman ja mennä herkuttelemaan iltasipseillä. Mielessämme tanssahtelemme Suomessa kauniissa, merellisissä häissä. Onnea hurjasti ihanat S&K!