Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan
Esikoisen päiväkodissa vietetään teemaviikkoa, jonka aikana tutustutaan lasten kotimaihin ja kulttuureihin. Ja trust me, niitä tuossa päiväkotiryhmässä riittää! Ihan loistava juttu, olen aivan innoissani tästä monikulttuurisuudesta, joka yht’äkkiä on tullut isoksi osaksi elämäämme. Olen aina kadehtinut (positiivisessa mielessä) kaksikielisiä perheitä, joissa lapsi luonnollisesti oppii useamman kuin yhden kielen. Mikä rikkaus! Nyt olen siis todella innoissani, ehkä meidänkin esikoinen oppii täällä englannin, tai ainakin saa kipinän kielten oppimiseen.
No mutta takaisin aiheeseen. Eli tämän päiväkodin teemaviikon aloitti maanantaina ruokateema, mikä tarkoitti sitä että perheet toivat oman maansa ruokaa muiden maisteltaviksi. Perinteisesti mattimyöhäsenä sunnuntai-iltapäivänä muistin tämän teemapäivän ja kuumeisesti mietin, että mitä nyt tähän hätään enää kyhäisin tarjolle. Sitten välähti, meillä on pakasteessa vielä muutama ruispala (joita olen tarkoin varjellut herkkuhetkiä varten), ehkä ne saisi pilkottua pieniin osiin että saataisiin niistä tarpeeksi tarjottavaa. Ja niin siinä sitten kävi, sinne meni parempiin suihin meikäläisen herkut, kyllä suretti.
Mutta eipä surettanut kauaa! Olin jo pari viikkoa sitten googlaillut ruisleivän leivontaa ja ruispala-reseptejä, ja käynyt hankkimassa tuosta meidän lähikaupasta ruisjauhoja. Koska ruispalavarastoni oli nyt yhtäkkiä huvennut olemattomiin, päätin tarttua tuumasta toimeen.
Helpoimmalta tuntui kinuskikissan kinuskifoorumilta löytämäni resepti, johon tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan vain ruis- ja vehnäjauhoja, piimää, hiivaa, suolaa ja vettä (resepti: http://www.kinuskikissa.fi/kinuskifoorumi/suolaiset-leivontareseptit/ruispalat-tai-ruisrevityt/). Tuo piimä tuotti vähän päänvaivaa, mutta korvasin sen maustamattomalla jugurtilla, ja vaihdoin suhteita niin, että vettä oli hiukan enemmän ja jugurttia vähemmän.
Ainekset sekoitettiin, annettiin seistä, jauhoja vähän lisättiin ja itse oikaisin vielä sen verran että taputtelin nämä suoraan pellille, en siis kaulinnut mitään. Maailman helpoimmat ja nopeimmat ruispalat! Ja makukin on, jos ei ihan nappi, niin tarpeeksi aito!
Seuraavalla kerralla tuunaan reseptiä vielä hiukan, vähennän hiivan määrää ja ehkä pehmennän jugurttia jollain – maidolla? Katsotaan. Ehkä ensi keväänä minulla on täydelliseksi hiottu resepti ja olen haka paistamaan ruispaloja. Vielä kun sais juuren jostain, ettei tarvitsisi hiivaa..! Any ideas? Onko sellainen helppo tehdä?
Mitäs muuta? No ei muuta kuin voita ja juustoa päälle, ja edesmennyttä pappaani mukaillen a’vot! Leipähuoleni ovat tältä osin ohi!
