Saanko esitellä: koti!

DSC_0967.JPG

Tänään meillä oli niin ihanan siistiä iltapäivällä (kun apulaisemme oli touhunnut täällä koko päivän siivoten meidän viikonlopun sotkuja), että päätin ottaa kodistamme muutaman valokuvan. Iltapäivä jo vähän hämärtyi, lähinnä kovan ja kauankaivatun sateen takia, joten valitettavasti luonnonvaloa ei ollut tarpeeksi tarjolla. Mutta ei se mitään, kyllä näistä nyt jonkun idean saa siitä, miltä tämä meidän koti näyttää!

Meidän koti on vuokrattu kalustettuna, ja verrattuna muihin kalustettuihin asuntoihin, joita käytiin katsomassa, tästä kodista tosiaan löytyi lähes kaikki tarpeellinen jo muuttoa varten. Ollaan sittemmin kuitenkin hankittu yhtä ja toista ”lisäosaa”, kuten pieni pöytä modeemeille ja muille systeemeille, tuo sohvan takana häämöttävä matto (joka olisi saanut olla isompi, mutta oli isoin mikä kaupasta löytyi), syöttyötuoli, lastentuoli, kirjahylly ja KUKKIA! Kukkia ja viherkasveja tosin tarvitsen vielä lisää tänne, jotain vihreyttä ja elävää kaipaisin kovasti huoneittemme nurkkiin. Niitä ei tietenkään ole saatavilla yhtä helposti kuin Suomesta, vaan pitäisi mennä jonnekkin tiettyyn kaupunginosaan niitä hakemaan. Siellä niitä sitten ilmeisesti onkin ihan katutolkulla, mutta jostain syystä en ole vielä saanut tehtyä tehoiskua näihin kasvimyymälöihin..

Vielä on tosin tehtävää, olohuoneessa kaikuu vielä aika lailla. Varsinkin välillä kun lapset riehuvat, tuntuu että ääni moninkertaistuu näissä seinissä, lattiassa ja korkeassa katossa. En oikein keksi enää, kuinka saisin tämän kaiun loppumaan, ehkä sen kanssa pitää vain oppia elämään..? Tuskin koskaan joudumme Suomessa tätä pohtimaan, eiköhän meidän tulevat olkkarit tule olemaan kovastikin pienempiä, matalampia, ja tuskin niistä marmorilattiaakaan löytyy…

DSC_0972.JPG

Lastenhuone. Olen epätoivoisesti yrittänyt saada sinne ripauksen lapsellista tunnelmaa. Viikonloppuna ostin komeronoviin seinätarrat, niistä tuli kyllä kivan näköiset. Tietenkään en tajunnut ottaa niistä kuvaa.. Niin ja p.s. en ole pedannut itse sänkyä. Meillä on ehkä apulaisemme kanssa hieman eri käsitys sängyn petaamisesta (tai mikä olis kiva), mutten kyllä tällaisesta rupea nyt niuhottamaan kun joku petaa meidän sängyt. MITÄ LUKSUSTA! 

DSC_0969.JPG

Meidän makuuhuoneessa on hieman tummemmat värit. Sinne siirrettiin myös olohuoneesta työpiste minulle, siinä aherran päivisin etätöiden kimpussa. Nyt kun arki vihdoin sujuu päiväkoteineen päivineen, saan ihanasti tehdä rauhassa töitä täällä omassa pienessä nurkkauksessani. 

DSC_0971.JPG

Ja viimeisempänä, muttei vähäisimpänä meidän vierashuone! Täällä se odottaa tulevia asukkejaan. Kolme viikkoa se majoitti mieheni veljeä ja hänen tyttöystävää, nyt jo kuumeisesti odotetaan seuraavia vieraita saapuvaksi elokuun lopussa. Vierashuone ehkä kaipaisi vähän sisustusta, mutta vaikea sinne on mitään keksiä, kun seinillekään ei saa mitään ripustaa. Ehkä lukulampun sinne käymme vielä ostamassa..

DSC_0973.JPG

 

Semmoinen koti meillä on täällä. Aika hulppeahan tämä on, verrattuna meidän Suomen 67 neliöön.. Keittiöitäkin on kaksi – dry kitchen ja wet kitchen. Dry kitchen näkyykin vähän noissa meidän olohuoneen kuvissa, on siis avokeittiö saarekkeen kera. Wet kitchen on sitten dry kitchenin takana, erillisenä huoneena. Sieltä löytyy kaasuliesi, pesukone jne. Tavallaan siis kodinhoitohuone. Siellä ilmeisesti olisi maidin huonekin, mutta meillä se huone toimii pyykinkuivaushuoneena. Sitä paitsi jos meillä asuisi maid (meidän maid on siis live out, eli hänellä on oma koti täällä KL:ssä), en haluaisi hänen asuvan tuollaisessa pienessä ikkunattomassa kopperossa.

Nyt, kahden kuukauden jälkeen, koti tuntuu kuitenkin jo ihan kodilta, enkä enää haluaisi asua muualla. Olemme myös hyvin nyt juurtuneet tähän keskustaan, vaikka aluksi tämä sijainti hieman ahdistikin. Elämä alkaa siis kaikin puolin rullata alkutahmeuden jälkeen. Huonoja päiviä on varmasti vielä tulossa, mutta kyllä niistä sitten taas selvitään.

Nyt iltapalaa lapsille ja sit nukutushommiin!

Ciao!

 

Suhteet Sisustus Oma elämä

Berjaya Times Square

 

DSC_0868.JPG

Eilisen huippukivan kotipäivän jälkeen päätimme tänään suunnata maailman kahdeksanneksi suurimpaan rakennukseen (pinta-alaltaan) ja maailman kuudenneksitoista suurimpaan ostoskeskukseen Berjaya Times Squareen. Tiesimme, että rakennuksessa on ostoskeskuksen lisäksi muun muassa sisähuvipuisto, joten pitihän se mennä katsomaan miltä siellä näyttää.

Päätimme kävellä, matkaa oli ehkä reilut pari-kolme kilsaa, joten ihan käveltävissä. Osan matkasta pääsee kävelemään kävelytunnelia pitkin, joka on suuri helpotus vaunujen kanssa. Ja muutenkin. Kävelyolosuhteet on täällä kyllä aika onnettomat verrattuna esim. Helsinkiin, mutta on tämä keskusta ihan käveltävissä (myös vaunujen kanssa), vaikka aluksi olinkin ihan kauhuissani. Pitää vain olla selvillä reitit joita kulkee, sekä vähän normaalia pidempää pinnaa ja kärsivällisyyttä matkassa. Ja toinen aikuinen tietysti auttaa paljon, muun muassa teiden ylitykset saattavat olla valoista huolimatta täyttä horroria!

DSC_0870.JPG

Pavilion (myös yksi jättimäinen ostoskeskus) takana oleva suihkulähde, noin puolimatkassa meiltä Berjaya Times Squarelle. Päästäksemme tuonne Berjaya Times Squarelle meidän täytyi mennä kaikenkaikkiaan neljän ostoskeskuksen läpi. Tämä keskusta on todellakin yhtä suurta ostoskeskusta, en ymmärrä kuinka ihmeessä nämä kaupat pysyvät pystyssä?!

DSC_0872.JPG

Bukit Pintangin alueella on tietyömaita, yläraiteilla kulkee Monoreil.

DSC_0879.JPG

DSC_0883.JPG

Kävelyn jälkeen suuntasimme ensimmäisenä syömään. Ollaan syöty nyt aika paljon näissä kauppakeskusten halppismestoissa, mutta miksi ei? Ruoka on ollut oikeastaan aina hyvää, joskus jopa erittäin hyvää. Ja lapsillekin löytyy aina jotain. Tänään minä söin fish curryn, mies lamb curryn ja lapset ranskiksia ja lihapullia. 😉

DSC_0885.JPG

Olihan tuolla noita kerroksia ja kauppoja ihan kiitettävästi. Kuka tuolta mitään löytää? Tai varmasti löytää, mutta kuka tuolta jaksaa mitään etsiä? Tämä kuva on siis otettu viidennestä kerroksesta (ja täytyy muistaa, että täällä kerrokset eivät ala ykkösestä vaan yleensä kerrokset ovat C, M, G, 1,…). Voin tosin nähdä kaksikymppisen minäni tuolla silmät loistaen, into piukeana meiningillä ”shop til you drop”.

DSC_0914.JPG

Päästiinhän me sitten sinne huvipuistoonkin. Jonottaminen kesti kyllä tuhottoman kauan, meinasi jo usko loppua. Jotkut asiat täällä sujuu vaan niiiiiiiiiiiiin paljon hitaammin kuin Suomessa, välillä kyllä meinaa hermot mennä. Tämä jonotus oli siitä taas hyvä esimerkki. Kolme kassaa auki, jonoa ehkä vähän alle kymmenen metriä, mutta jonotus kesti aivan järkyttävän kauan. No, päästiin me lopulta kuitenkin sisälle. Lippusysteemi oli huvittava; miehelle täyslippu, minulle ”vaimonlippu” jolla pääsin lasten laitteisiin ja lapset pääsivät ilmaiseksi. 

DSC_0939.JPG

Haaaa, hauskaa oli!!

DSC_0955.JPGKun miehelläni nyt sitten oli se täyslippu, niin pitihän tuo sisävuoristorata käydä testaamassa – kahteen kertaan. Tehtävä: bongaa käsi!

DSC_0945.JPG

DSC_0951.JPG

DSC_0948.JPG

Hauska reissu, mukavaa tekemistä tänne hazen keskelle. Hazen suhteen mennään vielä kohtuullisissa numeroissa (jotkut lähialueet tosin jo yli 100 eli unhealty for sensitive groups), mutta silti on tylsä olla ulkona tuolla savun keskellä. Jotenkin tuohon harmauteenkin alkaa jo tottua, tuntuisi varmaan nyt hassulta yhtäkkiä putkahtaa Suomeen raikkaaseen ilmaan, sinisen taivaan varmasti huomaisi! Eli nauttikaa siitä, se ei tosiaan ole itsestäänselvyys.

Nyt ruuan lämmitykseen ja sit vielä nopeasti iltauinnille iltakylpyyn (edit: neuvottelin pojan kanssa uintireissun huomiselle, nyt ei vaan jaksa!). Täällä jatkuukin vielä viikonloppu seuraavat kaksi päivää Hari Rayan takia, tänään viedään siis Ramadanin viimeistä päivää…

Kuulumisiin!

Suhteet Oma elämä Matkat