Matkakuulumisia jälleen luvassa, tällä kertaa Kambodzasta Siem Reapista. Yksi must go -matkakohteistani täällä Kaakkois-Aasiassa on ollut Siem Reapin ikiaikaiset temppelit. Muistan myös elävästi Riku Rantalan kolumnin, jossa hän listaa että jos yhden monumentin maailmassa haluaa nähdä, olisi sen oltava Angkorin alueen temppelit. Tämä mielessä siis odottelin kutkuttavin tuntein matkaa.

Matkustamme täällä aika paljon, mikä on tietysti mielettömän upeaa, mutta sen huonona puolena on se että jokaiselle matkalle valmistaudun aina vain huonommin. Ja toinen puolisko ei valmistaudu juuri lainkaan, vaan luottaa päämatkanjärjestäjään eli minuun. Tälläkään kertaa en ollut lukenut oikeastaan mitään etukäteen enkä edes hommannut opaskirjaa, mikä harmittikin sitten jonkin verran temppeleillä. Temppeleiltä oli saanut ostaa kiertäviltä kauppiailta opaskirjan ”one dollar only”, mutta jotenkin tällainen bisnes ei ole meidän makuun. Menimme siis internetin ja wikipedian varassa aika pitkälti, eivätkä nekään olleet käytössämme temppeleillä internetittömyydestä johtuen vaan yritimme sitten hotellilla muistella missä olimmekaan käyneet ja miltäs siellä nyt sitten olikaan näyttänyt. Toisena päivänä tosin mieheni hoksasi, että kännykän karttaohjelmassa (Citymaps 2go, sairaan hyvä muuten, suosittelen!) on myös jokaisesta temppelistä jonkin verran tietoa, ja sillä tiedolla sitten mentiinkin aika pitkälle. Monilla turisteilla oli ihan oppaat, siis henkilöoppaat, mutta se ei olisi toiminut lasten kanssa oikein mitenkään joten suosiolla kiertelimme itsekseen temppeleitä fiilispohjalta ja myös lasten jaksamisen mukaan.

Kulkuvälineenä toimi tuktuk. Mitään muuta ei oikeastaan ollut tarjollakaan ja se ei meitä haitannut, olemme koko perhe ihan tuktuk -faneja!

Temppeleille myydään päivälippuja (20 USD) ja kolmen päivän lippuja (40 USD). Me päädyimme ostamaan kolmen päivän lipun, koska yksi päivä ei olisi millään riittänyt kaikille temppeleille. Ei lasten kanssa, eikä myöskään aikuisten kesken. Lisäksi tuktuk maksoi yhdeksi päiväksi 17 USD ja toisena päivänä maksoimme vielä 5 USD aamulisää siihen päälle. Lähdimme nimittäin lauantai-aamuna viideltä liikenteeseen, jotta näkisimme auringonnousun Angkor Watin takaa. Lapsista oli tosi jännää lähteä pimeällä seikkailulle eikä ruuastakaan tarvinnut murehtia, sillä hotelli oli pakannut meille aamupalan valmiiksi mukaanotettavaksi. Emme suinkaan olleet ainoita auringonnousun töllistelijöitä temppelillä, paikalla oli satoja turisteja lisäksemme, mutta yllätyksekseni se ei oikeastaan haitannut. Alue on iso ja vaikka paikalla oli hirveästi ihmisiä, oli tunnelma jotenkin rauhallinen ja hiljainen. Suosittelen kyllä auringonnousua temppelillä tai sitten jossain muualla – esim. HappyGoKL:n matkakertomuksista voi lukea auringonnoususta Baking-vuorella.

Aurinko nousi upeasti ikiaikaisen temppelin takaa luoden sadunhohtoisen tunnelman.

Kaiken kaikkiaan vietimme temppeleillä kaksi päivää, joka oli mielestäni juuri sopivasti. Lapset olivat superreippaita, toisena päivänä retkemme kesti kymmenen tuntia! Ei me toki marinalta vältytty, mutta täytyy kyllä antaa lapsille täydet pisteet reippaudesta ja jaksamisesta. Ja tämän pitkän päivän päätteeksi hotellille päästyämme nuorimmainen tokaisi ”oli tosi tiva päivä, tää oli mun lempipäivä!”. Että ehkä ei sitten kuitenkaan ollut pelkästään tylsää.

Jokainen visiiteeraamme temppeli oli erilainen. Suurin osa temppeleistä on ilmeisesti toiminut juuri temppeleinä, osassa on myös asunut ihan mattimeikeläisiä. Temppelit ovat aluksi olleet hindutemppeleitä, mutta sittemmin ne on muutettu buddhatemppeleiksi. Ilmeisesti Kambodzassa edelleen molemmat uskonnot ovat voimissaan ja niitä harjoitetaan myös samanaikaisesti. Oppaamme taidepaja Artisans d’Angkorissa kertoi (tämä myös suositus), että monesti sisällä on buddhapatsaat ja ulkona sitten hindualttarit.

Jostain netistä luin, että valtaosa temppeliajan (800-1400jKr) kansasta oli orjia, pieni osa sitten sitä parempaa väkeä. Kambodzalla on muutenkin hurja historia ja sota siellä onkin loppunut vasta 1990-luvulla. Maamiinoja joidenkin lähteiden mukaan on vielä maaperässä, joidenkin lähteiden mukaan miinat pitäisi olla jo siivottu. Miinoissa haavottuneita näimme temppeleillä soittamassa perinteistä khmer-musiikkia. 

Temppeleiden raunioiden päällä kasvavat puut olivat kyllä vaikuttava näky. Olen lapsena käynyt Pompeijissa Vesuviuksen juurella ja jotenkin tästä paikasta tuli samanlainen olo, vaikken oikein mitään konkreettista Pompeijista muistakaan. Mutta samanlainen ikivanha historia ja pysähtyneisyys leijui ilmassa kuin siellä laavan peittämillä raunioilla.

Lopuksi vielä kuva hotellistamme ja pari tuktukista räpsäistyä tärähtänyttä tilannekuvaa. Kaiken kaikkiaan Kambodzan reissu oli tosi onnistunut (yhtä ärsyttävää turistihuijausta lukuunottamatta, siitä lisää tuolla instassa) ja tykkäsimme koko reissuporukka tosi paljon paikan tunnelmasta, ihmisten ystävällisyydestä ja Siem Reapin omaleimaisuudesta. Jotenkin kaupungissa oli jäljellä sellaista omaa ilmettä, ja aikaajoin tuntui että olisi palannut ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin. Ruoka oli myös erinomaisen hyvää jokaisessa käymässämme ravintolassa. Jos joskus matkustat Siem Reapiin, kannattaa muistaa nämä ravintolat: Chanrey tree sekä New Leaf Book Cafe. Söimme myös mm. Abba cafessa, joka oli myös kiva. Olen alkanut hieman karttaa katukeittiöitä matkoilla; pari sairastettua yrjötautia on kääntänyt kelkkani ja etenkin jos kyseessä on lyhyt matka, en halua pilata sitä turistipöpössä hotellihuoneen punkassa. Nämäkin ravintolat olivat vähän parempia, mutta ei kuitenkaan mitään ökyjä. Ruoka maksoi about 5-8 USD, eli eurooppalaisittain ei älyttömästi mutta kambodzalaisittain tietysti aika paljon. Katukeittiöissä näin kyllä ruokaa parillakin dollarilla, mutta sitten on varmaan ainakin syytä katsoa että ruoka paistetaan kunnolla siinä tilaamishetkellä. Pub streetin ympäristössä on paljon ravintoloita, joissa hinnat tuntuivat lähtevän neljästä dollarista ylöspäin. 

Auringonlasku hotellihuoneestamme.

Yksi keskustan pääkaduista.

Ärsyttävältä turistien rahastusretkeltä. Mielenkiintoista oli sekin kokea. Mutta muista tämä: valitse tarkkaan mille floating village -retkelle lähdet, tripadvisor olkoon paras ystäväsi. Kaikenlaisia retkiä on moneen lähtöön.

Kambodzalaista elämänmenoa.

Tämä taisikin jäädä viimeiseksi ulkomaanmatkaksi ennen Suomen kesälomaa. Ostettiin auto ja saatiin se tänään, wohoo, ja varmasti tullaan sillä ajelemaan tähän lähialueille ja ehkä vähän kauemmaskin Malesiassa. Eikä tässä nyt enää olekaan kuin pari hassua kuukautta ennen kesää, että eipä tässä paljoa enää ehtisikään. Seuraavaksi siis Suomi-lomaa suunnittelemaan, aika huippua sekin!