Tänään minulla olikin työpäivä, mutta ehdittiin iltapäivällä kuitenkin lähteä Butterfly parkiin, vielä kun on vieraitakin kylässä. Minulle suositeltiin perhospuistoa lasten retkikohteeksi, ja kyllä se kiva lasten kanssa olikin. Kuala Lumpurissa on maailman suurin perhospuisto, jossa kävellään siis perhosten seassa suuren verkon alla. Aivan kuten lintupuistossakin, mutta kyseessä on paljon kompaktimpi kokonaisuus. Olin vähän epäileväinen puiston suhteen, en hirveästi pidä perhosten seassa kävelystä, minusta ne on lähes yhtä ”ällöjä” kuin koppiksetkin tai muut hyönteiset – kiva katsella mutta ei tartte kiitos tulla kosketusetäisyydelle! Puisto oli kuitenkin tarpeeksi avara ja rehevä, siellä oli tilaa perhosten lennellä ja minun hengittää. Kaiken kaikkiaan siis kiva retki. Työpäiväni (ja apulaisemme ensimmäisen päivän) takia pääsimme retkelle aika myöhään, joten suunnittelemamme visiitti perhospuiston viereiseen orkideapuistoon valitettavasti peruuntui puiston aukioloaikojen takia. Me onneksi pääsemme sinne milloin vain, harmi että vieraamme nyt tuskin sinne ehtivät.

Piti katsoa mihin astui, perhosia oli myös kävelyteillä. Vieraamme bongasivat jopa kolkytsenttisen liskon, joka näyttäytymisen jälkeen nappasi perhosen suuhunsa. Taitaa olla liskolla onnenpäivät tuolla puistossa…

Perhosdisco menossa. Kuvat on näpsäisty kännykällä jälleen, en enää lasten roudaamisen lisäksi jaksanut roudata järkkäriä mukana.

Kaloja on kyllä joka paikassa. Jopa meidän talon uima-allasalueella on kalojen allas. Säälittää kyllä välillä virikkeettömät minialtaat. 🙁

Ah, kauhea kukkavajaus. Luulin, että tulisin kukkien luvattuun maahan mutta vielä mitä! Pari pientä kukkapuotia olen nähnyt, mutta viherkasvien hankinta on jotenkin tosi vaikeaa. Pitäisi taas karauttaa taksilla jonnekin alueelle, josta niistä sitten ilmeisesti saakin vaikka millä mitalla. Edes orkideaa en ole saanut vielä kotiin hankittua…

Perhospuiston jälkeen huristelimme taksilla vielä Central Marketille. Olin käynyt kerran Chinatownissa, mutta Central Market jäi silloin välistä. Sieltä olisi saanut yhtä sun toista tilpehööriä ja sisustustavaraa ostettua, mutta koska matkaseuralaisinani olivat yksi reppureissaaja (nuorimmainen siis taas Manducassa, loistokeksintö kerrassaan!) ja yksi väsynyt ja nälkäinen kolmevuotias, totesin ensimmäisen kaupan jälkeen että shoppailut jääköön, tulen tänne joskus paremmassa seurassa eli yksin! 

Käytiin kuitenkin Central Marketin yläkerrassa Thai-ravintolassa syömässä, lapset söivät omeletit (hih) ja itse tilasin Pad thai noodels. Nami. Määrällisesti annoksesta olis riittänyt kyllä viereiseen pöytäkuntaankin, mutta kuin huomaamattani olinkin tyhjentänyt lähes koko lautasellisen siinä miettiessäni, että miten täältä joka paikasta voi vaan aina saada hyvää ruokaa. Ainoat pettymykset ovat olleet länkkäriruuat, mutta miksi niitä söisinkään täällä aasialaisten herkkujen keskellä?

Suuri annos ei muuten ollut yhtään turha – eksyimme matkalla Central Marketilta juna-asemalle (kyllä, tämäkin on mahdollista, vaikka ovatkin vierekkäin) ja jouduimme kävelemään pienen lenkin. Kello alkoi jo lähestyä seitsämää illalla, hämärä laskeutua ja jälkikasvulla unihiekka kutittaa silmää. Lopulta siinä sitten tallustin eteenpäin kuin mikäkin apinaemo, yksi lapsi selässä ja yksi lapsi sylissä, käsilaukku siellä jossain välissä keikkuen (toivottavasti taskuvarkailta suojassa!), teiden yli, liukuportaissa ja vihdoin asemalle. Puuuh. Junaan kuitenkin päästiin ja illan kruunasi vielä kymmenen minuutin matka Monoraililla, jossa ei ole kuskia lainkaan. Saimme siis kaupan päälle pienen huvipuistojunailun etuikkunan ikkunatasolla istuessa. 

Huomenna olisi ensimmäinen päivä, että teen töitä kokonaisen päivän. Saa nähdä miten onnistuu. Tämä päivä meni vielä harjoitellessa, mutta hyvin tuo näyttää sujuvan vaikkei apulaisella ja lapsilla yhteistä kieltä olekaan. Ihanaa nyt kuitenkin, että täällä on apua kotitöissä ja lasten kanssa! Nyt siis alkaa ihan oikea arki, jee!

Ja heiiii, en muistanutkaan iloita täällä. Syksyksi on jo parit buukkaukset ystävillä tänne meidän luokse – MAHTAVAA! Olen niiiiin iloinen! Ja viikonlopuksi lähdetään vihdoin katsomaan merta, Pangkorille, joka sekin näyttää aika ihanalta vaikka näitä länsipuolen saaria onkin. Ehkä sieltä sitten seuraavat kuulumiset.

Bis dann!