Tää on kaunis päivä…

Tänään on ollut huippupäivä! Sen takia kuvitan tämän postauksen (olisiko tälle sanalle joku korvike, en oikein pidä tästä sanasta?) meidän perheen uuden suosikkiherkun dragon fruitin kuvilla! Ah, namia. Ja tää on vaan niin kaunista, että voisin ahmia jo pelkästään silmillä monta kappaletta. Ostin tämän kaupasta tietämättä yhtään mitä tällainen nyrkin kokoinen, kumman näköinen möhkäle pitää sisällään. Nimen tiesin uppoavan meidän kolmevuotiaaseen, joten ihan jo senkin takia päätin ostaa yhden koekappaleen. Kotona sitten kuorin tämän pussukasta ja huusin ”laaaaaapseeeet, nyt syödään lohikäärmehedelmää!”. No, voitte kuvitella että suosio oli taattu jo ilman ensimmäistä suupalaa, niin kiinnostava ja salaperäinen kaiku hedelmän nimellä on!

WP_20140605_008.jpg

OK. Minulla on siis hedelmä ja veitsi. Miten tätä sitten syödään? Älypuhelin kouraan, google auki ja sinne kysymys ”How to eat dragon fruit?”. Siis miten on ennen tultukaan toimeen ilman googlea ja älypuhelimia? En ymmärrä! Googletuksen seurauksena opin, että dragon fruit on myös oikea superfruit – on vitamiinia ja antioksidanttia vaikka muille jakaa!

WP_20140603_004.jpg

Apua! Onko tämä näin ihanan näköinen sisältä? Ei raaski syödä. ”Äiti, mä haluuuuuun jo, annnaaaa!” ”En voi vielä, oota nyt, äitin pitää ottaa pari valokuvaa! Kato nyt miten kaunis!” Jotenkin kolmevuotias ei vielä tajunnut arvostaa näitä ulkoisia seikkoja, vaan odotti jo saavansa iskeä hampaat siihen lohikäärmehedelmään.

 

WP_20140603_005a.jpg

Mitä herkkua silmille! Nämä kännykällä näpsäistyt kuvat eivät ehkä tee oikeutta tälle kaunokaiselle.

 

WP_20140605_009.jpg

Seuraavan kerran kaupasta ostinkin kolme kappaletta hedelmiä, tällä kertaa pinkkejä. Hyviä oli nekin, muttei ehkä ihan yhtä kaunista silmänruokaa? Mutta aaah, nää hedelmätiskit täällä on kyllä niin luksusta!

Mutta siis eksyinpäs nyt kovasti aiheesta, tarkoitus oli kirjoittaa siitä, että tänään oli tosi kiva päivä. Oltiin leikkimässä suomalaisen perheen luona tuolla hieman keskustan ulkopuolella, olipa todella kaivattu ja piristävä retki! Kiitos siis vielä sinne Desa Park Cityyn, jos vaikka satutte näkemään tämän! 😉 Iltapäivällä tuskanhiki (ja muukin hiki) otsalla taksissa huristeltiin kotiin, kilpaa meille vihdoinkin saapuvan lentorahdin kanssa. Rahdin oli määrä saapua meille kahden ja puoli kolmen välillä, ja koska olen tällainen rouva viimetippa, niin olimme juurikin viisi yli kaksi kotona. Onneksemme rahti saapui vartti meidän jälkeen, joten tavarat tulivat onnellisesti kotiin eivätkä lähteneet uudelle kierrokselle. Iltapäivä menikin siis laatikkoja purkaessa ja lasten leikkiessä kauan kaivatuilla leluilla. Legot ja junarata, teitä olemme odottaneet!

Nyt mies on hakemassa KL Sentralin juna-asemalta veljeään ja hänen tyttöystävää tänne meille kyläilemään seuraavaksi kolmeksi viikoksi. Ihanaa saada ensimmäiset vieraat! Koska nyt olen vain niin hyvissä fiiliksissä, ja koska salaa (tai aika avoimesti oikeastaan) fanitan ihqua Robinia, liitän tähän loppuun Robinin öllösöpön teinibiisin joka on soinut päässä koko päivän!

pus ja mus!

 

Suhteet Oma elämä Mieli

Kotona

Yritänpä taas hieman päivitellä meidän kuulumisia, tällä kertaa meidän kodista ja arjesta muutama sananen. Päästiin siis viikko sitten vihdoin muuttamaan omaan kotiin, olipa ihanaa! Ja on vieläkin, hotellielämä oli mukavaa, mutta kotiin on kuitenkin kiva päästä. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että tämä yli kaksi kertaa isompi lasiseinäinen asunto ei ehkä ihan kodilta tunnu vieläkään, päivä päivältä kuitenkin enemmän ja enenmmän. Ja täytyy kyllä sanoa, että vielä en ainakaan ole kyllästynyt tuijottelemaan tuota meidän olohuoneeseen avautuvaa maisemaa…

WP_20140531_001.jpg

Koska täältä puuttui sitä sun tätä, päätimme tehdä ostosmatkan tuttuun ja turvalliseen Ikeaan! Ovella ei sentään lukenut ingång, mutta tulipa mukavan kotoisa olo kuitenkin siellä Ikean kalusteiden keskellä – näyttelyt ja kaikki varmasti ihan samoja kuin Espoossa ja Vantaallakin. Meidän perheessä oli etenkin odotettu Ikean lihapulla-ateriaa, minä etenkin puolukkahilloa ja mies lihapullia. Ihan samalta ne kyllä mastuikin, tosin perunamuusi oli kyllä aika onneton esitys (tosin maku taisi siinäkin olla sama). Ulosanti ei kyllä ole mitään gourmet-tasoa….

WP_20140531_005.jpg

Tunti jos toinenkin pyörittiin remontissa olevan Ikean hyllyjen välissä, tuskastuneina ja hiki virraten. Ostoskärryistä löytyi peittoa, tyynyä, pottaa, syöttötuolia, kattilaa, paistinpannua jne jne. Nyt jos saisin lennähtää ajassa taaksepäin reilun kuukauden, neuvoisin itseäni ottamaan mukaan Suomesta kattilan, paistinpannun, ruuanlaittovälineitä kaikenlaisia (meille tulossa vain jotain perusjuttuja), enemmän pyyhkeitä ja lakanoita, silitysraudan ja imurin. Tosi tylsää ostaa täältä taas kaikki uudestaan, kun Suomessa on ihan toimivat vehkeet. Täytyy vielä metsästää second hand ostospaikkoja, yhdestä meidän apulainen jo vinkkasikin.

 

WP_20140531_007.jpg

Tulihan tuota kerättyä yhtä sun toista. Ja toiset mokomat tulisi varmasti kerättyä vielä uudelta reissulta, jos sellaisen jaksaisi tehdä. Ei kyllä houkuta yhtään, taksilla vielä hurautella molempiin suuntiin…

 

WP_20140531_009.jpg

Tavarat mahtuivat taksiin juuri ja juuri, lisämaksuksi meille lätkäistiin 5 ringittiä, eli reilun euron. Heh. 🙂

 

WP_20140531_010.jpg

Ikeasta tarttui mukaan myös näkkileipää monta paketillista. Sittemmin ollaan kaupasta löydetty hyvää leipää ja myös ruisnäkkäriä (Wasan, as always!), joten ei ole syytä lähteä Ikeaan leivänhamstrausreissulle. Myös hilloa saa lähikaupasta. 🙂

 

WP_20140602_005.jpg

Itse pidän täällä vallitsevasta ilmastosta, onko se nyt sitten trooppinen ilmasto. Pääasiassa päivät menevät niin, että aamulla on pilvistä, aamupäivällä selkenee, yhden jälkeen tulee taas pilviä ja iltapäivällä sataa ja ukostaa. Tietenkään joka päivä ei ole samanlainen, esimerkiksi tänään satoi aamupäivän ja nyt iltapäivä on ollut todella aurinkoinen. Koko ajan on kuuma, en itse ole huomannut lämpötiloissa juurikaan mitään eroa, eikä täällä kyllä mitään mittareitakaan missään näy, kuten Suomessa joka korttelin kulmassa jonkinlainen digitaalinen näyttö kertoo ohikulkijoille lämpötilan. Itse arvioisin, että lämpötila on jotain 27C ja 37C asteen väliltä, riippuen vähän auringosta. Ylläolevassa kuvassa kaatosade on pimentänyt maiseman. Näistä meidän panorama-ikkunoista näkyy muuten salamointikin tosi siististi, täällä olis ukkosbongarin hyvä olla ja elää!

 

WP_20140605_002.jpg

Meidän talon lastenallas on lipan alla, joten sinne ei aurinko paista. Se on tietysti hyvä, ei tarvitse lasten kanssa läträillä aurinkorasvoilla tai pelätä auringonpistosta. Allas on muuten vähän tylsä, se on vain allas ilman mitään ekstrajuttuja, joku pieni piristys voisi olla ihan poikaa! Mutta onneksi meidän lapset vielä ainakin jaksaa innostua ihan vain vedessä puljaamisesta, eivätpä ole ainakaan vielä haaveilleet suihkulähteiden perään.

 

WP_20140605_003.jpg

Tässä aikuisten allas, etualalla poreallas ja sitten tämä itse uintiallas. On kyllä ihana allas, harmillisen vähän on tullut uitua. Hullua, että meillä on tässä kuntosali ja uima-allas, ja olen käynyt nolla kertaa kuntosalilla ja KERRAN uimassa! Pitäisi ruveta käymään vaikka aamu-uinneilla heti heräämisen jälkeen. Taidanpa heti huomenna yrittää tätä.

Mutta hei, eiks oo aika kivat altaat? Tulkaahan tänne polskimaan meidän luokse!

Muuten tämä viikko on ollut tosi kiva. Amelia, meidän tuleva apulainen, oli meillä nyt kaksi päivää töissä ja tutustumassa lapsiin. Oli kyllä todella outoa eilen aamulla, kun Amelia täällä puuhaili, siivoili ja touhusi. Mietin, että miten ikinä totun tähän? No, nyt kun kaksi päivää apulaisen kanssa on takana, voisin todeta, että miten ikinä totun siihen, että meillä ei ole apulaista! Tätäkin pääsen nyt harjoittelemaan, Amelia nimittäin aloittaa vasta kahden viikon päästä meillä. Ihana oli huomata, miten riuskat otteet sillä on ja miten ihanasti se on näiden lasten kanssa, vaikkei yhteistä kieltä olekaan. Lapsetkin ottivat Amelian vastaan avosylin, ja tuntuvat tykkäävän kovasti kun joku jaksaa puuhailla ja leikkiä heidän kanssaan innoissaan. Täytyy nimittäin myöntää, että minulle tää kotiäidin osan ottaminen on taas ollut vähän haastavampaa, varsinkin viime viikko oli aikamoista selviytymistä koko viikko, varsinkin alkuviikosta tuntui ettei tästä arjesta täällä tule yhtään mitään. Nyt, viikkoa myöhemmin, on kuitenkin ihan toinen ääni kellossa ja tuntuu, että tästähän tulee vaikka mitä kunhan vauhtiin päästään!

Nyt dinnerille! Ostin tänä aamuna kaupasta perunoita ja jauhelihaa, ja pyysin Ameliaa tekemään meille niistä ruokaa. Hän katsoin ruokia ja sanoi että ”together too heavy” ja niinpä söimme sitten perunaa lounaaksi. Kyllä, pelkkää perunaa! Jauhelihasta voi sitten kuulemma tehdä dinnerin. En kuitenkaan tehnyt lihasta dinneriä, vaan tyrkkäsin sen pakkaseen, ja sen sijaan laitoin uuniin taas kaksi kalaa, joiden nimestä tai lajista ei ole hajuakaan. Tilasin ruuat Tescosta ja kaikenlaisten härdellien jälkeen (ei tullutkaan eilen vaikka koko ilta odotettiin (my mistake!), korttimaksu ei toiminutkaan kuin strömsössä…) saatiin kaapit täytettyä parilla klikkauksella, ja nyt siis myös pari kalaa iltamurkinaksi. Ihanaa, että täälläkin on ruuan nettikauppa, se helpottaa arkea niin paljon! Tietysti myös mukava, että joku tuo ruuat tuohon ihan melkein jääkaapille asti – varsinkin kun tilaukseen sisältyy 40 litraa vettä!

Mukavaa kesäviikkoa Suomeen! Yritän nyt vähän ryhdistäytyä tässä kirjoittelussa ja kuulumisten päivittelyssä. Nähdään taas pian!

xx

 

Suhteet Sisustus Oma elämä