Me päätimme jo tänne Malesiaan muuttaessa, että otamme kaiken ilon irti ajasta täällä ja yritämme nähdä mahdollisimman paljon maailmaa. Sen sijaan, että yrittäisimme lihottaa pankkitilejämme, yritämme paisuttaa muistojemme pankkia ja kolikoiden sijaan kerätä kokemuksia. Olemmekin nähneet kiitettävästi Malesiaa, jonkin verran Thaimaata, viettäneet 9 ikimuistoista päivää Balilla ja nyt ensi viikonloppuna pääsemme tutustumaan Kambodzan Siem Reapiin ja Angkor Watin historialliseen temppelialueeseen. Lucky us!

Matkailulla on kuitenkin kääntöpuolensa. Poden jatkuvaa huonoa omaatuntoa lentokilometreistä. Vaikka lennot ovat lyhyitä täällä, yleensä 1-3t (Langkawi 1h, Bangkok 2h, Bali 3h), on lentäminen kuitenkin lentämistä. Puhumattakaan Euroopan-lennoistamme, jotka ovat varsinainen kasvihuonekaasupommi! Ja jos katsoo Flightradarista Kaakkois-Aasian yllä pörräävää lentoliikennettä, ei voi oikeasti olla miettimättä lentomatkailun ilmastonmuutosvaikutusta. Lentoliikenteen osuus maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä on muutaman prosentin luokkaa, joten suurempiakin syntipukkeja on, mutta toisaalta lomalentämisen rinnastaminen esimerkiksi ruuantuotantoon tai asuntojen lämmitykseen (joissa molemmissa myös parantamisen varaa reilusti) tuo omat haasteensa. 

Paratiisisaari Pulau Beras Basah Langkawilla. Harmi vain, että typerät turistit ovat jättäneet jälkeensä järkyttävät kasat roskaa; tyhjiä muovipulloja, muovipusseja, VAIPPOJA ja keksipaketteja kasapäin. Kerran jos toisenkin on saanut olla todistamassa, kun turisti heittää roskan, yleensä tyhjän muovipullon, olkansa yli metsikköön. Tässä olisi sekä matkanjärjestäjillä että turisteilla aika paljon parannettavaa. Karseaa!

Olen kuitenkin itsekäs, enkä ole valmis luopumaan matkustamisesta kokonaan. Sen sijaan yritän ajatella, että nyt täällä asuessamme kahlaamme Kaakkois-Aasiaa läpi niin perusteellisesti kuin mahdollista, ettei takaisin tarvitse sitten enää tulla – ainakaan kovin usein. Matkat ovat lyhyitä, joten paljon parempi on matkustaa täältä Balille kuin sitten Suomesta. Ehkä tämä on vähän ontuva ja kaksinaismoralistinen selitys, mutta näin olen sen itse yrittänyt järkeillä. Ja tietysti pyrin elämään matkoillani mahdollisimman vastuullisesti, mutta en tässäkään ole mikään malliesimerkki. Hotellien valinnallakin voi olla paljon merkitystä, ja tässä nimenomaan itse haluaisin petrata ja panostaa enemmän.

Toisaalta asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Matkailu tuo työpaikkoja ja rahaa paikallisille ihmisille. Raha tuo kehitystä ja parempia elinolosuhteita. Tuoko se onnea – siitä voi olla montaa eri mieltä. Kehitys kehittyy, turistit vaativat ekopalveluja ja näin ollen niitä alkaa olla myös saatavilla. Kukaan ei halua uida muovipullomeressä, ja esim. Thaimaan saarilla ja rannoilla on jo nähtävissä Trash hero -kampanjoita (esim. Koh Lipellä ja Railaylla Krabilla), joissa myös turistit osallistutetaan roskien keräilyyn. Me olisimme osallistuneet Koh Lipellä roskakiertueelle lasten kanssa, mutta pojallemme nousi kuume ja näin ollen roskakiertueemme siirtyi ensi reissuun. Toisaalta keräsimme roskia lasten hiekkaämpäreihin rannalta ja veimme hotellin roskikseen, yritimme tehdä siis osamme.

Meidän yhden päivän juomapullot Krabilla. Toivoa sopii, että nämä kierrätetään jotenkin. Yritän ostaa aina isoimpia pulloja, joita kaupasta löytyy ja jakaa niitä omiin juomapulloihin. Aika harvoin tarjolla kuitenkaan on muita kuin puolen litran pulloja.

Eniten ehkä saan päänsärkyä juuri muovista täällä Aasiassa. Muoviroskaa on aivan joka paikassa. Eikä ongelma ole ainoastaan roskaus vaan myös pakkaustyyli. Eräs suomalainen törmäsi täällä pari viikkoa sitten aivan överihintaisiin yksittäispakattuihin mansikoihin! Järki hoi, älä jätä! Myös leipomotuotteet pakataan omiin pieniin muovitaskuihinsa, hedelmiä voi ostaa katukioskeista valmiiksi paloiteltuina pienissä muovipusseissa, joka sitten vielä pakataan näppärästi toiseen pieneen muovipussiin. Krabilla hotellissamme jugurttilusikat olivat kertakäyttölusikoita, jotka oli vielä erikseen pakattu muoviin! Ympäristönatsina en niitä suostunut käyttämään, voiko oikeasti enää turhempaa turhaketta olla olemassa? Voi varmasti, mutta tämä meni jo aika huipulle. Etenkin kun hotellilla oli myös teelusikoita toisella pöydällä kahvia varten. 

Tämä ei liity turistien touhuihin, mutta ehkä tässäkin voisi olla pieni ”koulutuksen” paikka. Näitä lahjoja jumalille oli Balin kadut ja rannat pullollaan. Lahjoissa oli usein tupakkaa, riisiä ja makeisia tai muuta pikkusälää – mihinpä muuhun kuin muoviin käärittynä. En halua puuttua toisten uskonnollisiin rituaaleihin, mutta tässäkin voisi ehkä soveltaa jonkinlaista biohajoavuuden periaatetta? Balilla näin myös aamu-uinnilla, kun kioskinpitäjä kävi kaivamassa omat jätesäkkinsä rantahiekkaan. Siinäpä sitä jätehuoltoa!

Tietyllä tavalla yksittäispakkaukset, kertakäyttötavarat ja -astiat ovat täällä Aasiassa laadun ja korkeamman elintason merkki. Luulen, että Euroopassakin ollaan oltu tässä pisteessä joitaikin vuosikymmeniä sitten. Sormeni syyhyävät, kun mietin mitä kaikkea Suomella olisi tänne annettavaa – kartonkisia take away -bokseja, oikeasti biohajoavia pusseja, kestävää designia, kierrätysmalleja, kierrätysmuotia ja vaikka mitä! Etenkin toivon, että Aasiassakin herättäisiin tähän kertakäyttökulttuurin kestämättömyyteen ja vielä mahdollisimman pian! Siinä voimme myös me täällä asuvat ja matkustavat tehdä paljon – viekäämme killinkimme niille toimijoille, joiden tarjoama kestää päivänvalon ja vastaa omia arvojamme. Pidetään meteliä, muttei liian omahyväisesti. Luodaan tarve kestävämmille ja vihreimmille ratkaisuille, niitäkin on kuitenkin jo olemassa.

Tässä alla kuva KL:n läheisyydessä olevalta Pulau Ketamilta eli Crab Islandilta. Minusta kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tätä kuvaa katsellessa voi vain miettiä, vieläkö haluaa kertakäyttöisen jugurttilusikkansa yksittäiskääreeseen pakattuna. Omilla valinnoilla on merkitystä.