Tänään junnaa. Tuntuu, että mikään ei etene. Mies on työmatkalla jo toista päivää ja iltaa, ja täällä sitä ollaan taas vaan puljattu hotellissa ja koitettu keksiä jotain järkevää tekemistä. Itse olen myös siinä vasemmalla kädellä yrittänyt tehdä mahdollisimman paljon töitä, mutta onneksi tuli tehtyä ekstra-päiviä tuossa loppukeväästä – tällä viikolla ne tunnit ovat tosiaan tulleet tarpeeseen! Eilen illalla päätin, että tänään ryhdistäydyn ja lähdetään johonkin lasten kanssa. Eipä lähdetty. Äsken tein saman päätöksen, saa nähdä saisinko huomenna jotain aikaiseksi. On vain oikeesti niin vaikea lähteä mihinkään, kaikki tuntuu huonoilta vaihtoehdoilta. Paitsi toi meidän uima-allas. Alan kyllä olla jo niin kaavoihin kangistunut, onneksi muutetaan nyt viikonloppuna! Meidän päivän kaava siis on tämä: herätys (esikoinen pomppii sängyllä, vetää kädestä ja korvasta ja silmäluomista, että saa äidin hereille), aamupala hotellin ravintolassa, huoneeseen takaisin katsomaan vähän telkkaria (tässä välissä äiti ehtii tehdä 45min töitä), pari tappelua ja kriisiä, uima-altaalle (että saadaan jotain tekemistä), pari tuntia polskintaa, lounas, sähellystä sisällä, pienempi päikkäreille, ulkona kaatosade ja ukkonen (tänään kesti ainakin 1,5tuntia -wow!) ja sitten onkin jo kello viis ja alkaa tulla hämärää ja iltaruuat sun muut. Kuuden jälkeen jokainen käy jo ihan kierroksilla ja täällä vaan sammutellaan tulipaloja ja toimitaan erotuomareina. Huh! Ehkä tosiaan huomenna yritän tehdä muutakin kuin raahautua tuonne uima-altaalle, tänään esikoinen jopa sanoi että ”äitiii, emmä jaksa enää uidaaa!!”.

Tässä hieman kuvasatoa. Lapset varmaan kiittävät näiden kuvien julkaisusta joskus, mutta antaa nyt mennä! 

Onneksi on pool bar ja fish and chips.. Voin kertoa, että ihan kaikkien terveyssuositusten mukaan ei ole tullut syötyä tässä puolentoista viikon aikana…

Vähän viihdykettä uimisen lomassa, jotta äiti saisi edes hetken hengähtää ja maata siinä aurinkotuolissa. Voin kertoa, että näin ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Vastaavia kuvia löytyy puhelimesta kymmeniä. Mutta hei, esikoinen oppi uimaan eilen, siis kellukkeiden kanssa! Mutta kuvassa näkyvä lauta oli suurena apuna, sen avulla tajusi kuinka potkitaan ja päästään eteenpäin. Jee!

Taas siellä pool barissa. Olemme siis olleet siellä useammin kuin kerran.. Ihana hampaaton baarimikkokin totesi miehelle viikonloppuna: ”they I see everyday, you only once in a week.” Tuo punainen herkkujuoma on muuten vastapuristettua vesimelonimehua, mmmmmm….

Sitten pari vanhempaa kuvaa, hehhhehh käsiteltyinä! Salli mun nauraa. Mutta yritystä löytyy! 

Tämän kuvan viesti on se, että Malesiasta saa hyvää kahvia. Nojoo, Starbuckseja on vähän väliä, mutta muutenkin juomani kahvi on ollut hyvää, ei mitään myrkkyä. 

Tässä todistusaineistoa siitä, että ötökätkin ovat vähän eri mittaluokkaa kuin Suomessa. Kokoluokkaa siis antamassa pojan koon 27 crocs, eli ihan pienestä perhosesta ei ollut kysymys. Ja tuoltakin raukalta puuttuu puolet ”hännästä” (biologi-äitini nyt varmasti taputtaa olalle tästä perhosen hännästä, mutta mikä se sitten on?). Muita ihmeellisiä ötököitä ei olla nähty. Tosin tänään vilisti hirveää kyytiä pukkareissa viemäriin joku koppis, voisko olla ollu torakka? Ei kuitenkaan mikään kauhean iso. KLCC-puistossa nähtiin hassuja oravia, näytti ihan rotilta varustettuina pörröisellä hännällä, mutta puuhun ne kiipes. Myös jotain ihania kirkkaankeltaisia lintuja lauleskeli sunnuntaikävelyn aikana puissa, lauluäänikin oli kirkas ja kaunis.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa! Kuulemisiin taas pian!