Tapaninajelu Melakaan
Täällä sitä taas näpytellään konetta, vaikka pitäisi olla jo nukkumassa. Hieman väsyttää viikonlopun jäljiltä, ollut todella tapahtumarikas mutta kiva viikonloppu. Kaikki tehtiin mitä suunniteltiin, paitsi etten tullut aikaisin kotiin perjantaina. Ooops. Mutta nyt löytyi niin mahtava klubi täältä KL:stä upeilla dj:llä, että jorattiin pikkutunneille asti päkiät hellinä. Olin aivan liekeissä ja niin oli muutkin, aika vain juoksi ja hups yhtäkkiä kello olikin luvattoman paljon. Tai oikeastaan luvattoman vähän…?!?! Mutta hauskaa oli, yhtään ei kaduta tai harmita, vaikka silmäpussit roikkuvatkin melkein leuassa. Ja jos vertaa viimevuotisiin saman henkilön synttärijuhliin ilokseni totesin, että kielitaito on parantunut kyllä ymmärtämisen osalta huomattavasti. Minusta vaikeinta on ymmärtää amerikanenglantia (Texasista huh), eikä tuo Newcastlen (you know, Geordie Shore ja sillai) murrekaan nyt ihan helpointa ole. Edelleen menee osa ohi korkealta ja kovaa, mutta kerta kerralta vähemmän. Ja se on aika jees!
Nyt ei kuitenkaan ollut tarkoitus jaaritella hauskasta perjantai-illasta, tai myöskään kivoista treffeistä Revenantia katsomassa, vaan meidän tapaninpäivän reissusta Melakaan. Olen varmaan aiemminkin täällä jo maininnut, että joulupäivän iltana alkoi hiipiä hienoinen ahdistuksenpoikanen pilvenpiirtäjäjoulusta ja näin ollen päätimmekin lähteä tapania viettämään Melakaan – olihan meillä autokin käytössä. Melakaan ajaa KL:stä noin kaksi tuntia, vaikka matka ei kilometreissä olekaan ihan mikään älyttömän pitkä. Suurimman osan matkasta voi taittaa moottoriteitä, mutta sitten Melakan päässä kannattaa varautua älyttömiin ruuhkiin mitä lähemmäs keskustaa ajelee. Meillä taisi mennä vikat 40 minuuttia muutamaa kilometria taittaen, parkkipaikkaa etsien. Kannattaakin ehkä katsoa vähän etukäteen eri parkkivaihtoehtoja, meillä oli katsottuna vain yksi ja kun se osottautui täydeksi, hukkasimme aikaa uuden etsintään. Kannattaa myös muistaa tarkistaa, jos alueelle tarvitsee ostaa ässäarpamaisia parkkilippuja (saa kaupoista), meillekin niistä vinkkasi taaksemme parkkeerannut mies eikä muualla näkynyt mitään mainintaa lippujen tarpeellisuudesta. Sakkokaan ei tosin ole huima, noin 30 ringittiä (eli n.7e).
Meillä oli vähän epäonnea matkassa, sillä myös etukäteen Tripadvisorista valitsemamme ravintola oli joulun takia kiinni ja näin ollen meinasi ärripurri jo nostaa nälän takia päätä. Pian kuitenkin löydettiin kiva ravintola Jonker Streetiltä ja päivän tunnelmat oli pelastettu. Melakassa tuntui olevan paljon tosi kivoja ja persoonallisia ravintoloita, etenkin Jonker Streetin läheisyydessä. Tapaninpäivänä oli myös hirveästi ihmisiä liikenteessä, en tiedä johtuiko joulusta vai viikonlopusta. Myös turisteja oli aika paljon. Tehtiin myös aika turistisia juttuja ja koska aikaa meillä oli vain yksi päivä, emme paljoa lähteneet päämestoja kauemmas.
Lasten kanssa matkatessa täytyy aina punnita mitä jaksaa ja kannattaa tehdä. Etenkin täällä kuumuudessa jaksamismäärä on ehkä vielä hieman matalampi. Siksipä päätimme napata riksat avuksi, olimmehan todenneet jo Penangilla moisen sightseeing-mahdollisuuden toimivaksi. Melakassa riksa-ajelu ei ollut ehkä aivan yhtä antoisa kuin Penangilla, mutta riksat oli kyllä aika päheesti tuunattuja. Tytär tietysti halusi mennä Hello Kittyn kyydissä, poika valitsi menopeliksi Paavo Pesusienen. Poppivehkeillä varustettuna. Siinä mukavasti takapuoli tutisi basson tahdissa historiallisia paikkoja katsastaessa. Mitäpä tähän voi sanoa, Malaysia boleh! (eli Malaysia can!)
Ihaninta Melakassa oli joenranta ja läsnä oleva historia. Kuala Lumpurissa historia ei juurikaan ole näkyvissä, etenkään tässä keskustassa. Siksi pidänkin niin kovasti Penangista ja Melakasta, tuntuu että kyseessä olisi ihan toinen maa. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja pitänyt sen ymmärtämystä tärkeänä, mutta nyt ehdottomasti arvostan myös historian läsnäoloa, talojen tarinoita joita täällä KL:ssä ei juurikaan ole.
Myös joenranta oli ihana. Hieman ränsistyneet, graffitteja täynnä olevat talojenvierukset, joenvarsikuppilat ja ihan oikea kävelytie joenvarressa ilman autotietä olivat ehdottomasti Melakan parasta antia. Kävelimmekin joenrantaa takaisin autollemme, vaikka reitti ei ihan suorin ollutkaan. Lapsetkin nauttivat hyppelystä ja juoksentelusta ulkona kuumuudesta huolimatta. Pysähdyimme tuoremehuille erääseen joenvarsikuppilaan ja sitten taas jatkoimme matkaa. Ei autoja, ei mopoja, ei melua, paitsi jokea pitkin ajelevista risteilypaateista kuului tasaisesti putputusta. Me ei tällä kertaa tehty jokiristeilyä eikä myöskään käyty sisällä missään maksullisissa kohteissa, mutta ehkä ensi kerralla?
Etenkin täällä asuville suosittelen Melakaa retkikohteeksi, mutta miksei myös tänne reissaaville turisteille. Kyseessä ei ole iso paikka, päiväretkelläkin ehtii jo paljon. Mutta kyllä me sinne vielä yöretkellekin lähdetään, ehdottomasti.
Nyt kuitenkin nukkumaan. Ja ehkä unelmoimaan kahden viikon päässä siintävästä Angkor Watin temppelireissusta. Onko ideoita tai vinkkejä? Jännää, olen jo superinnoissani!
