Päivä on upea, teen piruetin se on totta
Viikko on taas ollut täynnä ohjelmaa aamusta iltaan, hieman hengästyttää. Olen yrittänyt tehdä kovasti töitä aamupäivät, mutta tällä viikolla taas nämä etätyöt ovat tuntuneet aika vaikeilta. Joskus on todella vaikea saada itseään käyntiin yksin tässä omassa hiljaisessa työpisteessä. Yhdeksi hyväksi keinoksi olen löytänyt Youtubesta ”brain power” -musiikin. Kuulostaa ihan höpöhöpöltä, mutta itseasiassa jo opiskeluaikoina kuuntelin klassista musiikkia tentteihin lukiessa (silloin olin lukenut jostain, että se nostaa hetkellisesti älykkyysosamäärää ja joskus kaikki keinot oli tarpeen, kuten esimerkiksi statiikan tenttiin lukiessa!) ja nyt päätin ottaa samat keinot käyttöön – jostainhan se keskittymiskyky on löydettävä! Kun Mozartit, Sibeliukset ja Tsaikovskit oli kuunneltu rupesin hakemaan musiikkia erilaisilla hakusanoilla, kuten ”motivation” (tästä lävähti vain sixpackeja ruutu täyteen) ja ”concentration” ja sieltä sitten löytyikin brain power- musiikit. Suosittelen kokeilemaan, jos on joskus vaikeuksia keskittyä. Minulla musiikki toimii parhaiten niin, että se ei tule suoraan korvalapuista vaan hiljaisena taustamusiikkina.
Ajatuksissa pyörii myös tuleva muutto. Viime lauantaina käytiin katsomassa useita eri asuntoja uudelta asuinalueelta ja tiistaina kävin katsomassa vielä muutamaa uutta. Nyt tuntuu, että meidän koti ehkä löytyi, mutta pitää valinta vielä hyväksyttää huomenna miehelläni. Asunto tulvi valoa ja siinä oli oma aidattu piha, aaah ihanaa! Näin meidät asumassa siellä, asettelin mielessäni jo huonekalut paikalleen ja lapset leikkimään yläkerran valoisaan aulatilaan, joka saa täyttyä lasten leluista ja tavaroista. Toivottavasti kaikki palaset loksahtaa kohdalleen ja koti on meidän!
Lopuksi vielä aina huipun SMG:n biisi, josta poimin myös otsikon. Otsikko kuvastaa hyvin näitä aurinkoisen perjantain aamupäivän fiiliksiä, tekisi mieli tehdä piruetteja ihan siitä ilosta että on viikonloppu. Biisi on soinut päässäni koko viikon, joten jaan sen nyt teillekin. Tuon otsikon lisäksi biisissä parasta on: ”minä syön briossin ja kuiskaan; Casablancan loppuratkaisu on fiasko!” Miten voikin yhteen sanaparteen sisältyä niin paljon, että siihen uppoutuu ja vallan rakastuu! Haluaisin todellakin olla ihminen, joka briossin syömisen jälkeen kuiskaa ”Casablancan loppuratkaisu on fiasko”! Tykkään SMG:sta musiikinkin takia, mutta sanoitukset – täyttä kultaa! Täytyy tässä samalla myöntää, etten ole nähnyt Casablancaa kokonaan. Olen sen kerran aloittanut, mutta enpä muista miksi en katsonut loppuun. Loppuratkaisu kuitenkin vaivaa, joten pitäisihän se katsoa ja todeta onko se fiasko. Löytyisiköhän Netflixistä?
Hauskaa viikonloppua! xx