Pikaterveiset Frankfurtin lentokentältä

Kuinka hassu olo! Eilen olin katselemassa teeviljelmien peittämiä vuoria Malesian Cameron Highlandseilla (kuva) ja nyt näpyttelen tietokonetta Frankfurtin lentokentän kahvilassa ja odottelen ranskalaista kolleegaani Nizzan lennolta, jotta voimme hypätä Düsseldorfin junaan, viimeistellä esitelmämme ja kokousagendamme ja aloittaa työntäyteisen kokousviikon. Hieman huippaa, pitkä lento takana, viiden tunnin katkonaiset unet ja nyt vasta aamun aikaisia tunteja mennään täällä Euroopassa, vaikka sisäinen kelloni meneekin jo pitkällä iltapäivässä. 

Mutta ei se mitään. Ihanaa olla Euroopassa. Kotona! Heti matkalaukun haettuani, tullimiesten ohi käveltyäni nenään leijaili ihana tuoreen leivän ja brezelin tuoksu. Aaaaaah! Saksassa asuessani saksan kielen opettajani mainosti Saksan erinomaista leipätarjontaa ja olin silloin ihan että pah! täältä mitään saa kun ei ole edes kunnollista ruisleipää! Mutta nyt allekirjoitan herra opettajan mietelmät täysin. Mikä ihana tuore, moniviljasämpylä juuri oikean rapealla kuorella ja juuri tarpeeksi suolaisen juuston täyttämänä pelastikaan aamuni täysin. Ja capuccino, aaaahhhh kuinka hyvää sekin oli. Kyllä Malesiassakin voi jossain hyvää kahvia saada ja ehkä jopa ihan ok sämpylöitä, mutta se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys ja useammin täytyy kyllä sanoa että tulee huti kuin osuma.

Mutta tässä listattuna aamun ajatuksia:

• Eurooppa on ihana.
• Eurooppa on ihana. Automaattinen passintarkastus ja kaikki. Miten helppoa! Tietysti vain tietyn passin omaaville. Hmmm.
• Eurooppa on ihana. Raikasta ilmaa, toppatakkeja ja kops kops ihania syyskenkiä. Saa käyttää huivia ja villatakkia! Aaaah!
• Eurooppa on ihana. Hyvää kahvia, hyvää juustoa, hyvää leipää. 

Kävin ahtaassa vessakopeissa muuntautumassa väsyneestä kotiäidistä bisnesnaiseksi, vetäisin ehjät sukkikset jalkaan, mekon päälle, huivin kaulaan, punaa huuliin ja korkkarit jalkaan. Ja siinä sitten matkalaukkua vetäessäni mietin taas tätä omaa rinnakkaistodellisuuttani, josta niin kovasti pidän. Olen käyttänyt Malesiassa ihan kamalasti aikaa siihen, että mietin omaa olemassaoloani ja tarkoitusta, uraa ja sen olemattomuutta. Mutta nyt olen päättänyt ottaa päivän kerrallaan, projektin kerrallaan. Tehdään nyt näin ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ihan hyvin on mennyt tähänkin asti, eipä tämä tilanne tästä vatvomalla muutu. 

Mutta nyt töiden kimppuun! 

Liebe, liebe Grüsse aus Deutschland!