Sateisen päivän ajatuksia
Sataa. Ja se on hienoa. Täällä on niin kamalan kuuma koko ajan ja myös ilmanlaatu on taas huonontunut. Paikallisia kouluja on suljettu lämpöaallon takia (perinteisen 31 asteen sijasta on 36-38 astetta) ja myös meidän koulussa ulkoilma-aktiviteetit on toistaiseksi lopetettu. Tämä tarkoittaa sitä, että pojan viikottaiset uimatunnit on myös hyllyllä, kunnes lämpötila laskee hieman inhimillisiin lukemiin. Voisihan sitä näin äkkiseltään ajatella, että siellä uima-altaassa ei ole niin näännyttävää, mutta ehkä sitten on. Itse olen jo ihan nääntynyt kun kävelen tuon 100 metriä lasten koululle, tuskanhiki valuu selkää pitkin ja päässä humisee. Ilmastointi surraa jatkuvasti, happi loppuu! Yleensä en kärsi täällä kuumuudesta ja pidän itseasiassa tästä jatkuvasta lämmöstä. Nyt kuitenkin on myös minun sietoraja saavutettu, etenkin kosteuden suhteen. Elämme kuin saunassa ja siihen kaipaisi kyllä vähän vaihtelua!
Kuumuudesta huolimatta elämä jatkuu. Sisko lähti kolmen viikon vierailun jälkeen kotiin sunnuntaina; koti tuntuu tyhjältä. Elämää keskustassa on enää kaksi kuukautta jäljellä, se tuntuu hyvältä. Pitää vielä nauttia viimeisistä hetkistä hoodeilla, sitten olen valmiina muuttamaan laitakaupungille. Tai kaupungin ulkopuolelle, jos tarkkoja ollaan. Molempien lasten koulupaikatkin varmistuivat, joten kaikki on nyt järjestyksessä muuttoa varten. Olen aloittanutkin kaappien tyhjennysprojektin, hyvä hetki tehdä pientä inventaaria sillä kahdessa vuodessakin ehtii kaappien perukoille kertymään aikamoiset kasat tavaraa, pieniksi jääneitä vaatteita, papupurkkeja ja vaikka mitä!
Ajatuksissa pyörii paljon myös tämä maailmantila. Kuala Lumpurissa terroriuhka ei ole väistymässä, mutta eipä sitä oikein voi liikaa pelätäkään. Sen verran kuitenkin välillä ahdistus tuppaa ottamaan vallan, että lasken varmuuden vuoksi päivät siihen että päästään tästä keskustasta pois ja myös Suomeen maaseudun rauhaan muutamaksi kuukaudeksi. Mistä sitä tietää, voihan Suomessakin tapahtua, mutta täällä se on kuitenkin moninverroin todennäköisempää. Tätä tulee miettineeksi aina aika ajoin, ennen kaikkea niinä päivinä kun terroristeja pidätetään, löytyy jotain epämääräistä jostain tai ihan vain näkee sotilasryhmän marhaamassa kaupungilla kivääreineen. Mutta kuten sanottu, pelko ei auta. Uusimmassa Trendissä oli kuvattu pariisilaisten mielialoja terroriteon jälkeen: ”kuolemme mielummin tanssien kuin neljän seinän sisällä”. Tässä asenteessa on jotain todella kaunista ja urheaa, haluan pitää tuon lauseen mielessäni. Toivottavasti siihen ei tarvitse sen kummemmin ikinä palata.
Luin myös juuri Havaintoja Parisuhteesta -blogin kirjoituksen siitä, kuinka kansakunnan sivistys on sen heikoimman lenkin mukaan määritettävissä. Suomessa on taas saanut lukea aikamoisia aivopieruja lehdistä. On sitten mitä mieltä tahansa, niin tuollaisten aivopierujen päästeleminen kertoo paljon ihmisen sivistyksen tasosta. Sami Minkkinen kirjoittaa blogissaan mielestäni erinomaisesti siitä, kuinka lapsi on kuin tyhjä taulu ja jokainen vanhemman suusta tullut sana määrittää lapsen kasvua johonkin suuntaan. Niin paljon kuin historiankirjoilla ja kaunokirjallisuudella voi hankkia kirjasivistystä, sydämen sivistys tulee kuitenkin suuressa määrin perheestä ja kasvatuksesta. Vanhemmat eivät varmaan edes tajua, kuinka suuressa roolissa he tässä ovat. Yksikin halventava sana toisesta ihmisestä ja lapsi on jo kopioinut käyttäytymismallin. Kuinka paljolta ikävältä säästyttäisiinkään, jos lapset oppisivat kotonaan kunnioittamaan toisia ihmisiä ulkonäköön, rotuun tai taustoihin katsomatta. Surullista oli kuunnella 11-v Valtterin haastattelua, kuinka saa kuulla olevansa kakanvärinen tai ruskea. Uskon, että monet lapset eivät edes ajattele kuinka paha mieli siitä saattaa tulla – kuten ei varmasti moni aikuinenkaan. Millaiselta tuntuu, että sinut määritellään aina ulkonäkösi perusteella?
Tuosta ulkonäön perusteella määrittelemisestä myös minulla on kokemusta täältä. Valkoisille on oma nimensä, iso valkoinen, mutta se ei suinkaan minua haittaa. Minua haittaa se, että ihonvärini takia olen heti automaattisesti 1) rikas 2) turisti 3) rikas turisti 4) huijattavissa 5) rikas huijattavissa oleva turisti. Nämä eivät suinkaan ole vakavia syytöksiä ja tokihan meillä valkoisilla (turisteilla) on usein selvästi enemmän rahaa kuin paikallisilla. Mutta kyllä se ärsyttää kuitenkin, että minut kategorisoidaan johonkin luokkaan sen perusteella, miltä näytän. Miltä sitten tuntuisi kuulla olevansa kakanvärinen, eläin, apina, raiskaaja, saasta, yhteiskunnan pohjasakkaa tms? Tällainen toisten nimittely ei mene jakeluun ja on minusta niin sivistymätöntä että ällöttää, koski se sitten ketä tai mitä hyvänsä. Haastankin nyt kaikki vanhemmat miettimään, minkälaisin termein määrittelee toisia ihmisiä lastensa kuullen. Lapsissa on tulevaisuus, koittakaamme maalata heistä tauluja joiden värimaailmaan mahtuu montaa eri sävyä ja väriä!