Sunday shopping
Sunnuntai-ilta. Menipä viikonloppu nopeasti! Suomessa ei sunnuntai-illat ahdistaneet, oli mukavaa kun uusi viikko taas alkoi. Epänormaalia? Johtui varmaan osittaisesta työajasta, oli sopiva balanssi töiden ja vapaa-ajan välillä. Täällä vapaa-ajan vietto on vielä hieman hakusessa, joten alkava arki taas pistää hieman mietteliääksi. Sinälläänkin arki tosiaan alkaa, että nyt on minunkin loma vietetty ja huomenna olisi tarkoitus olla taas itsekin sorvin ääressä. Olen sopinut työnantajani kanssa, että teen täältä käsin etätöitä muutaman päivän viikossa ja se tuntuu tällä hetkellä kerrassaan erinomaiselta diililtä. En olisi oikein jaksanut jäädä ihan täyspäiväiseksi kotiäidiksi, olinhan juuri päässyt taas työnteon makuun Suomessa. Meillä aloittaa full time maid heinäkuun alussa, siihen saakka pitää pärjätä iltatöillä ja muulla lastenhoitoavuilla (miehen pikkuveli tyttöystävineen tulee juuri sopivaan rakoon lomalle, joskin pitänee heille myös hieman lomaa suoda eikä pelkkää babysittausta). Mutta eiköhän se arki tästä mukavasti pyörähdä käyntiin, kovin olen ainakin luottavaisin mielin sen suhteen.
Mutta, sitten tähän päivään. Olemme toistaiseksi keskittäneet kaiken toimintamme tähän 300 metrin säteelle. Tai minä ja lapset lähinnä tähän ihan 50 metrin säteelle, hotellin eri kerroksiin. Nyt kuitenkin päätimme, että on aika tehdä jotain muutakin ja laajentaa reviiriä. Eipä tuo reviiri tuosta kyllä kovastikaan laajentunut, nyt voidaan puhua ehkä kilometrin säteestä. 🙂 Reviirin laajentamisen lisäksi agendalla oli etsiä miehelle sortseja, raukka omistaa vain yhdet ja niistäkään ei pidä yhtään. Lisäksi kummallakaan lapsella ei ole hattua, joka on enemmän kuin tarpeen auringon porottaessa suoraan taivaalta. Siis todellakin suoraan, olemmehan päiväntasaajalla. Siispä shoppailemaan! Ostosreissuun kuului kaksi ostoskeskusta, toinen jätti (Suria KLCC, tornien alakerrassa) ja toinen ihanan hiljainen ensimmäiseen verrattuna (AvenueK). Suriasta emme löytäneet lainkaan lasten putiikkeja, joten suuntasimme ihmismassoihin tuskastuneina viereiseen AvenueK:hon, tiesimmehän siellä olevan tutun ja turvallisen Henkkamaukan! Täällä kaupungissa on varmasti pilvin pimein lapsille sitä ja tätä, mutta toistaiseksi olemme törmänneet vain kalliisiin merkkiputiikkeihin – ja H&M:ään. Tulipa kerrassaan turvallinen olo, kun samat jumputukset siellä soivat kuin rakkaan kotimaan henkkamaukoissa, sekä sama tuoksu valtasi nenän ovista sisään astuttaessa. Minä hajuvammainen en tosin tätä tuoksua huomannut, mutta sen huomasin että siellä ei haise – toisin kuin kadulla, jossa välillä lemahtaa joku ihan kamala löyhkä.
Erittäin huono kuva Suria KLCC:stä. Aivan jättimäinen kompleksi, löytääkö sieltä kukaan mitään?
Lapsille löytyi totisesti viihdykettä näiden vempaimien muodossa. Tämän bussin kyydit maksoivat 1MYR eli rapiat 20 senttiä.
Koska AvenueK sijaitsee aivan tulevan kotitalomme hoodeilla, päätimme lähteä jo uneksimaan talon juurelle omaan kotiin muuttamisesta. Ja voi että, emme muistaneetkaan kuinka kivalta se näyttää ja kuinka hyvä sijainti talolla on! Olisipa jo ensi perjantai ja muuttopäivä! Tämä on luultavasti helpoin muutto elämässäni, tarvitsee vain raahata nämä kymmenen tonninpainoista laukkua tuonne, mutta that’s it! Kämppä on kalustettu, joten heti ei tarvitse mitään hankkiakaan. Varmasti tarvitaan yhtä sun toista tassia ja kapustaa, mutta alkuun päästään varmasti asunnossa jo olevilla tavaroilla. Tässä siis tulevista hoodeista hieman kuvia, taaskin niitä kännykällä räpsäistyjä (kuten ylimmätkin, ei varmaan jäänyt epäselväksi..).
Siinä se on, meidän tuleva kotitalo! Asuntomme sijaitsee 23. kerroksessa. Hui!
Vähän kauempaa näpsäistynä, eli siis tuo lituska kaareva.
Ilonaiheita: kadullamme on jalkakäytävä. Siis ihan oikea JALKAKÄYTÄVÄ! Ja tuplabonuksena vielä madallukset autotielle. Siis huh huh! (Ymmärrätte tämän, kun jaksan raportoida jalkakäytävistä ja liikkumisesta vaunujen kanssa. Nyt en kuitenkaan jaksa.)
Tällaisia tunnelmia tänä sunnuntaina. Suomessakin on helle, ei siis syytä lähettää aurinkoa ja lämpöä sinne.
Nähdään taas pian!