Sunnuntairetkeilyä
Tämä viikko on mennyt aika apeissa tunnelmissa. Alkuviikko tuskailtiin päiväkodin aloituksen kanssa, tuntui hyvin takkuiselta ja soimasin jo itseäni järjettömästä ajatuksesta tunkea poika päiväkotiin. Loppuviikko kohden päiväkoti alkoi kuitenkin tuntua jo ihan hyvältä idealta, ja perjantaina poika kysyikin jo et ”täytyks sun nyt jo tulla hakee, haluisin olla täällä vähän pidempään vielä!”. Eli mitäpä sitä suremaan sen enempää.
Fiilikset pysyivät kuitenkin aika matalalla torstai-iltaisen lentokoneonnettomuuden myötä. Tai eihän kyseessä ollut varsinaisesti mikään onnettomuus, vaan kone ammuttiin taivaalta alas. Uutinen järkytti kovasti, varmasti paljon juuri sen takia että olemme itse täällä Kuala Lumpurissa, jonne kone oli matkalla. Ja senkin takia, että vasta pari kuukautta sitten lensimme itse Donetskin yli. Silloin mietin allaolevaa sotaa, ja ihmettelin myös miten lentoreitit menevät erilaisten sotatantereiden ylitse.
Turma sai kuitenkin ajattelemaan koko tämän maailmanmenon järjettömyyttä ja maailmantuska taas kohosi huimiin lukemiin. Eikä se nyt vieläkään ole varsinaisesti helpottanut, mutta eipä se surussa ja murheessa vellominenkaan auta. Mutta kaikki ajatukset ovat kyllä viattomien uhrien läheisillä.Niin monta turhaan menetettyä elämää lentokoneturmassa, Gazassa, Afganistanissa, Syyriassa, Afrikan monissa maissa ja missä ikinä näitä järjettömyyksiä onkaan menossa. Surullista.
Mutta sitten tähän päivään. Jälleen on siis sunnuntai ja viikko lopuillaan. Ollaan mieheni kanssa koko kakstoistavuotisen (!!) taipaleemme aikana ”retkeilleet” viikonloppuisin, joskus vain viereisen korttelin kahvilaan, joskus pidemmille patikoinneille. Jotain on kuitenkin tehtävä lauantaisin ja sunnuntaisin, pelkkä kotona lorvailu harvemmin maistuu. Lasten tultua nää retket on kyllä aika usein suuntautuneet leikkipuistoihin ja pienille kävelyille lähiympäristöön – niin Helsingissä kuin nyt täällä Kuala Lumpurissakin.
Tämän päivän retkemme suuntautui Titiwangsa Lake Gardensiin, 46 hehtaarin puistoalueeseen muutaman kilometrin päästä kotoamme. Päätimme kävellä puistoon, koska arkiliikuntaa tässä kaupungissa tulee saatua aika vähän. Ylläolevasta kuvasta voi huomata taas nämä loistavat kävelyolosuhteet. Jalan Tun Razak, jonka varrella kävelimme, on miniversio KehäI:stä, joskin liikennettä varmaan aika saman verran, ajonopeudet vaan vähän matalammat. Retken jännitysmomentteihin kuului tämän tien ylitys. Suojatie oli kyllä olemassa ihan valoineen, mutta valoista ei kyllä ollut mitään iloa – ne eivät ikinä vaihtuneet vihreiksi jalankulkijoille, eikä suoraanmenijöiden valo vaihtunut lainkaan punaiseksi. Muutama hikikarpalo siinä vierähti, mutta lopulta pääsimme tien yli turvallisesti.
Perillä odotti vehreä puisto, mutta tyhjyydessään suorastaan aavemainen. Lienee Ramadan syynä siihen, että puistossa ei ollut juuri ketään meidän lisäksemme. Puiston keskellä on kaksi toisiinsa yhdistettyä ”järveä” ja iso leikkipuisto. Puistoalue oli tosi kiva, ihmettelen kyllä miten siellä ei tosiaan ollut ketään näin sunnuntaina. Mutta mielummin niin päin, olen vähän kyllästynyt KLCC-puiston viikonloppuiseen väenpaljouteen.
Suomi-pojalla taas hiki virtasi ja lippakin näköjään valui silmille. Lippikset ja hatut on kyllä ihan ehdottomia, vaikka yritänkin aina varjossa ottaa lapsilta hatun pois päästä ettei tulis mitään lämpöhalvausta. :) Kuten kuvasta huomaa, kuuma on!
Parhaimmat kaverukset. Pikkusisko seuraa isoveikkaa ihan kaikkialle ja tekee ihan kaiken perässä. Ihaillen.
Puiston järvet olivat hieman rehevöityneitä. Näköjään sinne sekaan mahtui jotain elämääkin. Nää oli isoimmat kalat, jotka bongattiin (ehkä noin metrin mittasia), aika hurjia. Erikokoisten kalojen lisäksi bongattiin kilpikonnia.
Tehtävä: etsi kuvasta kilpikonna!
Tänään on ollut taas hieman savusumuinen päivä, mutta kertoimet ovat kuitenkin vielä ihan reilusti kohtuullisen puolella. Ja eipä tässä auta sisäänkään jäädä, täysin saasteetonta ja savutonta päivää täällä ei tulla näkemään. (Eikä tämä ole mitään esim. Kiinaan verrattuna. Tuttavaperhe on parhaillaan Shanghaissa ja siellä kertoimet todellakin huitelevat täysin eri lukemissa.)
Eiköhän tämä taas tästä. Toivottavasti ensi viikko toisi vähän parempia uutisia tullessaan…
Selamat tinggal!