Tää on kaunis päivä…
Tänään on ollut huippupäivä! Sen takia kuvitan tämän postauksen (olisiko tälle sanalle joku korvike, en oikein pidä tästä sanasta?) meidän perheen uuden suosikkiherkun dragon fruitin kuvilla! Ah, namia. Ja tää on vaan niin kaunista, että voisin ahmia jo pelkästään silmillä monta kappaletta. Ostin tämän kaupasta tietämättä yhtään mitä tällainen nyrkin kokoinen, kumman näköinen möhkäle pitää sisällään. Nimen tiesin uppoavan meidän kolmevuotiaaseen, joten ihan jo senkin takia päätin ostaa yhden koekappaleen. Kotona sitten kuorin tämän pussukasta ja huusin ”laaaaaapseeeet, nyt syödään lohikäärmehedelmää!”. No, voitte kuvitella että suosio oli taattu jo ilman ensimmäistä suupalaa, niin kiinnostava ja salaperäinen kaiku hedelmän nimellä on!
OK. Minulla on siis hedelmä ja veitsi. Miten tätä sitten syödään? Älypuhelin kouraan, google auki ja sinne kysymys ”How to eat dragon fruit?”. Siis miten on ennen tultukaan toimeen ilman googlea ja älypuhelimia? En ymmärrä! Googletuksen seurauksena opin, että dragon fruit on myös oikea superfruit – on vitamiinia ja antioksidanttia vaikka muille jakaa!
Apua! Onko tämä näin ihanan näköinen sisältä? Ei raaski syödä. ”Äiti, mä haluuuuuun jo, annnaaaa!” ”En voi vielä, oota nyt, äitin pitää ottaa pari valokuvaa! Kato nyt miten kaunis!” Jotenkin kolmevuotias ei vielä tajunnut arvostaa näitä ulkoisia seikkoja, vaan odotti jo saavansa iskeä hampaat siihen lohikäärmehedelmään.
Mitä herkkua silmille! Nämä kännykällä näpsäistyt kuvat eivät ehkä tee oikeutta tälle kaunokaiselle.
Seuraavan kerran kaupasta ostinkin kolme kappaletta hedelmiä, tällä kertaa pinkkejä. Hyviä oli nekin, muttei ehkä ihan yhtä kaunista silmänruokaa? Mutta aaah, nää hedelmätiskit täällä on kyllä niin luksusta!
Mutta siis eksyinpäs nyt kovasti aiheesta, tarkoitus oli kirjoittaa siitä, että tänään oli tosi kiva päivä. Oltiin leikkimässä suomalaisen perheen luona tuolla hieman keskustan ulkopuolella, olipa todella kaivattu ja piristävä retki! Kiitos siis vielä sinne Desa Park Cityyn, jos vaikka satutte näkemään tämän! ;) Iltapäivällä tuskanhiki (ja muukin hiki) otsalla taksissa huristeltiin kotiin, kilpaa meille vihdoinkin saapuvan lentorahdin kanssa. Rahdin oli määrä saapua meille kahden ja puoli kolmen välillä, ja koska olen tällainen rouva viimetippa, niin olimme juurikin viisi yli kaksi kotona. Onneksemme rahti saapui vartti meidän jälkeen, joten tavarat tulivat onnellisesti kotiin eivätkä lähteneet uudelle kierrokselle. Iltapäivä menikin siis laatikkoja purkaessa ja lasten leikkiessä kauan kaivatuilla leluilla. Legot ja junarata, teitä olemme odottaneet!
Nyt mies on hakemassa KL Sentralin juna-asemalta veljeään ja hänen tyttöystävää tänne meille kyläilemään seuraavaksi kolmeksi viikoksi. Ihanaa saada ensimmäiset vieraat! Koska nyt olen vain niin hyvissä fiiliksissä, ja koska salaa (tai aika avoimesti oikeastaan) fanitan ihqua Robinia, liitän tähän loppuun Robinin öllösöpön teinibiisin joka on soinut päässä koko päivän!
pus ja mus!