Tee työtäs laulellen, lalalallallallallaa
Onpa ollut hullu viikko! Olen tehnyt ehdottomasti oman etätyöennätykseni tänne Malesiaan – lähes täyden työviikon (33 tuntia) maanantain ollessa täällä pyhäpäivä, meidän ollessa vielä täysin jet lagissa (tai siis minä tässä vissiin enää ainoana hangoittelen tätä aikavyöhykettä vastaan), viikon sisältäessä myös Malesian Suomalaisyhdistyksen vuosikokouksen, yhdet treenit ja tänään iltapäivällä leikkitreffit. Ja tietysti lapset ovat normaalisti olleet koulussa sen yhdeksästä kahteen, tai siis gröhömm tällä viikolla kymmenestä puoli kolmeen. Onneksi on niin flexiibbeli koulu, että sinne voi häntä koipien välissä luikkia vielä kymmeneltä jet lagiin vedoten, kertomatta kenellä se jet lag tässä oikeastaan on…
Tavallaan tykkään näistä superkiireisistä viikoista, silloin tuntee olevansa kunnolla vauhdissa eikä myöskään ehdi liikaa murehtia tätä maailmanmenoa. Hieman tosin pysäyttää nämä hiljattain KL:n keskustassa partiointinsa aloittaneet sotilaat kivääriensä kanssa. Ehkä ne luo jollekin turvallisen olon, mutta minusta tuntuu lähinnä epämukavalta kun ei ole tottunut tuollaiseen sotilaalliseen läsnäoloon. Bangkokissa (ja ilmeisesti myös Jakartassa?) näitä sotilaita päivystää jatkuvasti kauppakeskuksissa. Ehkä niihinkin tottuu ajan kanssa… Suomesta käsin Malesian terroriuhka tuntui ahdistavalta ajatukselta, mutta täällä arjen pyöriessä ei asialle juurikaan tule uhrattua aikaa ja mitäpä se turha pelkääminenkään auttaa. Järkevää ja suotavaa pitää silmät auki ja järki kädessä, mutta ei tässä nyt oikein voi ruveta paikkoja välttelemäänkään. Täällä kulkee kaikenlaisia epävirallisia paikkalistoja, jotka ovat erityisen uhan piirissä, mutta poliisi ei ole näitä paikkoja vahvistanut, päinvastoin kertoo näiden listojen olevan tuulesta temmattuja. Täytyy tosin sanoa, että ei minulla nyt ehkä ihan 100% luotto tässä viranomaiseenkaan ole, mutta normaalia elämää tässä jatketaan, se on kaikin puolin paras lähestymistapa tähän hullunmyllyyn.
Palataanpa takaisin vähän kevyempiin aiheisiin. 🙂
Sen verran ollaan ehditty tällä viikolla, että matkaväsymyksen riepottelemina raahauduimme pienelle päiväretkelle KL Towerin juuressa levittäytyvään Bukit Nanas Forest Reserveen eli viidakkoon keskellä kaupunkia. Puistoon on avattu hienot riippusillat, joilta oli kivat näkymät metsikköön. Ihan kiva päiväretkipaikka, suosittelen. Ja itseasiassa todella hauskaa, että ihan Kuala Lumpurin ydinkeskustasta löytyy tuollainen metsikkö, joka menee ihan pikkuviidakosta. Tosin siihen ei kyllä täällä paljoa tarvita, luonto valtaa aika nopeasti hyljätyn maapläntin. Puistossa kiemurtelee erilaisia polkuja riippusillan lisäksi ja korkeuserot takaavat kunnon hien pintaan, vaikka sen kyllä saa jo pelkästään seisomalla paikallaan.
Ensi maanantai on täällä jälleen vapaapäivä, Federal Territory Day, mikä se sitten ikinä onkaan. Jos ihan rehellisiä ollaan, en tiedä miksi tämän viikon maanantaikaan oli vapaapäivä. Meillä ei kuitenkaan ole mitään ihmeellisiä suunnitelmia, kiva olla yksi viikonloppu vain kotona hengaillen ja rentoillen. Sunnuntaiksi olen suunnitellut visiittiä Thean Hou -temppeliin, joka on erityisen hieno näin kiinalaisen uuden vuoden aikoihin. Lisäksi pitäisi ehdottomasti päästä näkemään erilaisia ohjelmanumeroita, joita kaupunki on nyt pullollaan tuon vuoden vaihtumisen takia. Viikon päästä onkin pitkä viikonloppu tuon kiinalaisen uuden vuoden takia. Sitten mekin lähdetään reissuun, Koh Lipe ja turkoosin meren aallot saavat sulattaa meistä viimeisetkin pakkasenpuremat.
Tällä viikolla en vielä onnistunut lunastamaan päätöstäni blogin tiheämmästä päivitystahdista, ehkä ensi viikolla..? Nyt on kone suljettava, olen näpytellyt tässä joka ilta töitäni yömyöhään ja saanut jo ukaasin, että makuuhuoneen (joka toimii myös työhuoneenani) toinen asukas muuttaa kohta vierashuoneeseen. Siispä heipat tältä erää! xx