Torilla
Välillä vähän kevyempiä kuulumisia ainaisen maailmantuskan ohella…
Meillä oli tänään kavereita kylässä Bangsarista ja liftasin paluukyydissä torille, Bangsarissa on nimittäin tosi hyvä sunnuntaitori. Päivä oli savuinen ja harmaa, ilmanlaatuindeksi huiteli jo erittäin epäterveellisen puolella reilusti. Päivällä myös tihutteli vettä, en tiedä oliko luonnollista sadetta vai viime päivien ”cloud seedingin” tuotosta. Jokatapauksessa, savuja ja sadetta uhmaten päätin lähteä täyttämään meidän hedelmävarastot, lähikaupoissamme hedelmävalikoima on nimittäin aika huono, tai ainakin hintava. Pahoittelen taas pikaräpsäisyjä, ilma oli harmaa ja rouvalta läksi vähän mopo käsistä hedelmätarjonnan keskellä, joten kantamuksiakin oli ihan hurja määrä.
Torilla myydään vaikka mitä, mutta itse menin sinne lähinnä hedelmien takia. Kasvikset ostan usein meidän kadun vihanneskauppiaalta, joten jätin ne nytkin ostamatta torilta. Etenkin paikallisten vihannesten ja kasvisten kirjo on laaja, mutta en valitettavasti osaa kokata niistä oikein mitään. Eräskin täti osti kukkurallisen korillisen kulmikkaita papuja, olisi tehnyt mieli koputtaa olalle ja kysyä mitä hän niistä meinaa kokkailla. Tarvitsen tosin ehkä vielä muutaman bahasan tunnin jotta uskaltaudun moiseen ryhtyä. Päätin jo ajat sitten, että opettelen kokkaamaan paikallisten elintarvikkeiden kanssa, mutta enpä ole vieläkään ryhtynyt tuumasta toimeen. Yksi syy siihen on tosin se, että aasialaista ruokaa tulee syötyä niin paljon ravintoloissa, joten kotona ei tee enää mieli paljon aasialaista kokkailla. Tietysti voisihan sitä yrittää jotain fuusiokeittiötä…
Itse en ole vielä rohkaistunut kalaa näiltä toreilta ostamaan. Enkä lihaakaan. Ehkä vielä joskus…. Kalan kanssa on tosin sama ongelma kuin näiden paikallisten kasvisten – olen aivan kädetön näiden paikallisten kalojen kanssa.
Malesian yksi tyypillisimmistä ruuista on satay-tikut. Yleensä kanaa, usein myös nautaa. Tosi hyviä ovat ja monesta kadunkulmasta niitä voi ostaa ihan naposteltavaksi. Aika harvoin tulee silti ostettua, lähinnä Jalan Alorilla syödessä.
Tätä cembedak-hedelmää en ole vielä kokeillut. Se tosin haisi lähes yhtä pahalle kuin durian, huh! Mutta jackfruitia (jakkihedelmä?) olen syönyt ja se on itseasiassa ihan hyvää. Tämä on ilmeisesti hyvin samanlaista, joten ehkä ensi kerralla nappaan torilta mukaan tällaisen möhkäleen. En tosin tiedä missä sitä käsittelisin, en nimittäin halua tuota hajua tänne sisälle. Durianhan haisee niin vahvasti, että durian-kauden ollessa päällä voi monessa taksissa nähdä ”Ei durian!” -kylttejä ja myös esim hotellien ovilla saattaa olla kieltoplakaatit sen haisevan hirvityksen tuomisesta hotellin sisätiloihin. Jännä, että voikin hedelmä haista niin kamalalle!
Olen vihdoin myös tykästynyt papaijaan! Ne eivät maksa juuri mitään täällä, koska niitä(kin) kasvaa ihan kaikkialla. Tosi hyvää ja sopii myös tosi hyvin esimerkiksi salaattiin. Olen myös pitkään suunnitellut tulisen papaijasalaatin tekoa, mutta enpä ole sitäkään vielä saanut aikaiseksi. Bangkokissa syötiin tosi hyvää papaijasalaattia muun sormiruuan kera kelluvilla markkinoilla, nams! Ehtisinköhän ensi viikolla laittaa pari kuvaa Bangkokin matkasta…
Noista vihreistä hedelmistä en ole edes ihan varma mitä ovat, mutta jotain paikallisia kuitenkin. Niiden vieressä on passionhedelmää, joka sekin on suurta herkkua! Ja ei maksa sekään juuri mitään, 2,5e/kg, ja koska hedelmät eivät paina juuri mitään, saa niitä aika roiman määrän jo muutamalla eurolla. Taisin itse ostaa kuusi passionhedelmää reilulla eurolla tänään. Myös passionhedelmät ovat Malesiasta, joka minulle on tärkeää. Yritän vältettä Kiinasta tuotuja kasviksia ja hedelmiä, tosin tänään ostin kiinalaisia granaattiomenoita. Ehkä se on turhaa varovaisuutta, mutta yleensä kiinalaiset kasvikset ovat epäilyttävän halpoja myös esim malesialaisiin verrattuna, minusta se on vain epäilyttävää. En tosin mikään niuho ole asiassa ja varmasti katuruuassakin käytetään paljon Kiinasta tuotuja kasviksia.
Onhan tässä nyt vähän työmaata ensi viikolle… Tosin ostin pari viikkoa sitten Jamie Oliverin Everyday superfood -kirjan, jossa korostetaan paljon myös hedelmien (etenkin paikallisten) syömistä. Ja täytyy kyllä sanoa, että koen voivani täällä paljon paremmin kuin Suomessa juurikin ruokavalion takia – paljon vähemmän käsiteltyä ja valmistettua ja paljon enemmin tuoretta ja monipuolisesti erilaisia kasviksia ja hedelmiä. Etenkin niitä hedelmiä. Ja ne vihermehut, olen niin koukussa! En enää pidä tuota meidän lähi-Starbucksia pystyssä (onneksi!), mutta sen sijaan kannan rahani AvenueK:n eli lähiostoskeskuksen kolmeen mehubaariin: Boostiin (lasten suosikki), Upbeatiin ja La juiceriaan (minun suosikki). Todella taivaallisia mehuja. Ja oikeasti koukuttavia. Todistettavasti siis myös lehtikaalimehuun voi jäädä koukkuun! Ehkä tässä kannattaisi tehdä jo laskelmia mehukoneen hankkimiseksi, ihan jo koska näitä raaka-aineitakin on saatavilla aika lailla eri tavalla kuin Suomesta. Tai ainakin aika lailla eri hintaan.
Mitä kaikkea sitä nyt sitten tuli hedelmähimoissa ostettua? Mangoa läksin ostamaan, joten niitä ostin viisi. Lisäksi ostoskassit täyttyivät luumuista, granaattiomenoista, papaijasta, banaaneista, omenoista, vesimelonista, passionhedelmistä ja sitten ostin kolme tollaista sairaan hyvää korealaista jättiomenaa, joiden laji jäi nyt hiukan epäselväksi. Ehkä jotain omenapäärynöitä tai mitä lie. Tosi hyviä kuitenkin. Kyllä nyt kelpaa pyöräyttää aamupalasmoothiet, nams! Kaikenkaikkiaan tämä lysti maksoi 70 ringittiä eli nykyisellä kurssilla noin 14e. Minä tosin elän vielä vuoden takaisessa kurssissa, joten minulle tämä kustansi 17,5e. Mutta ei minusta paha, ja tuo hedelmien määrä – noh, ehkä se mopo tosiaan hieman karkasi käsistä…
—-
Vielä tähän loppuun sananen niistä lastensynttäreistä. Oli tosi kivat synttärit, rentoa meininkiä ja hyvät tarjoilut. Upea asunto. Todella hyvää viiniä (ostettu suoraan joltain ranskalaiselta hemmolta, joka pullottaa täällä omat viininsä). Mieletöntä taidetta. Ympäri maailmaa. Palanen Berliinin muuria. Tauluja. Veistoksia. Ja minä, kuin norsu posliinikaupassa! Tällä kertaa ei ollut reikäinen mekko, mutta siltä silti tuntui. Menisiköhän taas sarjaan maalaistyttö maailmalla?