Torstaitunnelmia
Hyvät ystävykset <3 Esikoisen koulukamu oli ekalla jalkapallokerralla mukana, mutta he jättivät leikin kesken kuumuuden takia. En kyllä ihmettele. Joka keskiviikkoinen sulaminen tuonne St. Maryn condon pihalle on aika tuskaista…
Tänään on ollut taas vähän takkuinen päivä. Oon ollut tän viikon lomalla ja se ei selvästikään sovi minulle. Ajattelin, että teen kaikkea kivaa, käyn leffassa, samoilen kaupungilla jne mutta hah, vielä mitä! Olen käynyt kyllä joka aamu urheilemassa, mutta siihen se sitten on päivä mennytkin. Sitten oon tullut tänne kotiin, ”vilkaissut” konetta tai Juttaa ja superdiettejä, ja siinähän sitä on taas aika mennytkin. En ole siis saanut tehtyä oikeastaan mitään järkevää, käynyt parilla juoksulenkillä ja pyöräyttänyt parit vihersmoothiet. Äh!
Potkuharjoituksia keskiviikkoisessa jalkapallokoulussa. Esikoisen mielestä jalkapallossa kivaa on potkiminen, mutta kaikki muu on tyhmää. Olemme joutuneet hieman vääntämään näistä viikottaisista treeneistä, mutta en ole vielä antanut periksi. (Tunnustus: olen myös lahjonut jätsillä, mutta niin on onneksi muutkin äidit (meillä oli kollektiivinen tunnustustuokio viime kerralla hehheh). Joo ei pitäis, tiedetään!! Mutta kyllä siinä ittellänikin alkaa jätskihammasta vähän kolottaa kun tuolla huhkii..tai siis gröhömm katsoo kun lapset huhkii.) Ja nyt se tuntui poikivan tulostakin, tällä viikolla ei maristu jalkapalloon menosta lainkaan!
Tänään väsähdin taas aivan täysin tähän englannin puhumiseen. Tuntuu kuin olisin taantunut jonkun viisi vuotta taaksepäin tässä puhetaidossa. Muistan, että näin kävi minulle myös Hollannissa. Mistä se johtuu? Onko se joku vaihe kielenoppimisessa? Ainahan on hyviä ja huonoja päiviä, mutta nyt tuntuu että olen jossain syöksykierteessä pohjaa päin ja songerran mitä sattuu. Myös korvissa tuntuu olevan jotain vikaa, joku hermorata on varmaan katkennut englanninymmärtämisen ja -kuulemisen välillä, ei mennyt nimittäin tänään oikein mikään jakeluun. Minulla on tähän tosin yksi teoria, joka selittää osan ainakin puhumisen hankaluudesta – lukeminen. Huomaan selkeän eron siinä, luenko parhaillaan englanninkielistä kirjaa vaiko omalla kotimaisella kielellä. Jos luen englanniksi, tuntuu puhuminen luistavan hurjan paljon paremmin. Jos taas luen suomeksi, tuntuu että esimerkiksi tämän blogin kirjoittaminen on paljon helpompaa ja hauskempaa. Lukemisella todella on paljon vaikutusta kielen oppimiseen ja käyttämiseen, ja siitä syystä päätinkin että kunhan olen tuon Finlandia-kirjan selättänyt siirryn toistaiseksi pelkästään englanninkielisiin kirjoihin, pääsen täällä arjesta paljon helpommalla. Ja minulla on muutama helmi odottamassa kirjahyllyssä, se ehkä hieman myös avitti tätä päätöstä.
Asianmukaiset loppuvenyttelyt valmentajan kanssa.
On tänään ihan kivaakin ollut. Meidän taloon on muuttanut uusi virolaisperhe ja oltiin niiden kanssa tänään uima-altaalla iltapäivällä. Hassua oli puhua englantia äidin kanssa, vähän kun olisi suomalaisen kanssa höpöttänyt vieraalla kielellä. Tavallaan ymmärsin, mitä hän puhui lapsilleen ja hän sanoi osaavansa vähän suomea, mutta kyllä me silti englanniksi juteltiin keskenämme. Tosi kivaa, että ne asuu tässä samassa talossa, helpottaa eloa ihanasti kun on naapureina lapsiperhe. Ja kotoisaa olla myös niin läheltä olevan ihmisen kanssa.
Hikisen jalkapallokerhon jälkeen jaksaa kuitenkin vielä leikkiä ja hyppiä. Ja tietysti hymyillä!
Huomenna on taas perjantai ja ihanaa viikonloppu edessä. Ensi viikolla onkin kai yh-viikko edessä kun mies singahtaa Bangkokin kautta Jakartaan. Saas nähdä mitä siitäkin tulee, ensimmäinen yh-viikko ilman apulaista täällä – kääk! Onneksi sentään käy se siivooja. Suomen lomakin lähestyy kovaa vauhtia, ihanaa! Joinain päivinä tuntuu, että se tulee ihan liian nopeasti, joinakin päivinä ei malttaisi enää odottaa hetkeäkään. Ihana pitkä kesä Suomessa, aaaaaaaaaah! Luv, luv, luv! Ja sata sydäntä!