Tuiki tavallinen keskiviikko..vaiko sittenkään..?

Keskiviikkopäivää Kuala Lumpurista! Viikot menee kyllä tosi nopeeta vauhtia, päivittelen tätä varmaan joka kerta. Heh. Lähestyvän Suomen matkan tuntee myös malttamattomuutena, nyt kun matka lähestyy kovaa vauhtia niin tuntuu myös että olen todella sen tarpeessa. Kaikin puolin. Niistä syistä kuin edellisessä kirjoituksessani listasin, mutta myös töiden puolesta ja ystävien takia. Ihana päästä viettämään aikaa rakkaiden ihmisten kanssa ja olla juuri sellainen kuin on. Ja työn puolesta on ihan tarpeen päivitellä kuulumisia ja projekteja vähintäänkin näin puolen vuoden välein ihan face-to-face. Odotan myös työkavereiden tapaamista, välillä kyllä jurppii aika lailla työyhteisön puuttuminen. Yksinäistä puuhaa etätyönteko näin pidemmän päälle…

Tässä ohessa vielä muutamia kuvia meidän siltä taannoiselta sunnuntai-retkeltä. Edellisen kerran esittelin Chinatownin kuvia, tällä kertaa kuvat ovat Masjid Jamekin ympäristöstä. Masjid tarkoittaa moskeijaa, ja tämä kyseinen moskeija on siis myös metroasema ja näin ollen puhun siitä myös alueena. En usko, että alue on varsinaisesti sen niminen, mutta alueelle kuitenkin pääsee ottamalla LRT:n (eli tuon junan tuosta meidän asemalta) ja jäämällä pois Masjid Jamekilla, joka on siis asema ennen Pasar Seniä (Central Marketia). Itse pidän alueesta kovasti sen paikallisen luonteen takia. Jos on matkalla Chinatowniin eikä kiirettä ole, kannattaa harkita jäämistä pois Masjid Jamekin pysäkillä ja kulkemista kävellen loppumatkan. Masjid Jamekin pääkadun (jonka nimeä en nyt jaksa tarkistaa enkä muista) sivukujalla on paikallisten Chinatown – krääsää todella halvalla, mutta todellakin krääsää. Ja aika muslimivivahteista tavaraa, kuten huiveja ja muita asusteita. 

Kaduilta löytyy myös hienoa talotaidetta. Luinkin Häiriköt -kulttuurihäirinnän aakkoset -ryhmästä facebookissa (suosittelen btw seuraamaan ko ryhmää!) että myös Arabianrantaan ollaan tekemässä nyt tällaista maalausta. Onhan näitä Helsingissä muutamia, mutta lisääkin voisi olla. Minusta nämä ovat tosi hienoja ja elävöittävät upeasti kaupunkikuvaa.

Tykkään näistä alueista senkin takia, että KLCC (Kuala Lumpur City Centre), jossa me asumme on niin kovin modernia ja myös aika kliinistä. Monet vieraammekin ovat juuri tähän kiinnittäneet huomiota ja myös itseni tämä asia tänne muuttaessamme löi ällikällä. Odotin enemmän roikkuvia sähköjohtoja (niitä ei ole tässä keskustassa missään ja aika vähän muuallakaan KL:ssä), roskia ja likaisuutta ja vanhempia rakennuksia. Tosiasiassahan tämä keskusta on aika lailla tupattu täyteen moderneja ja villin näköisiä pilvenpiirtäjiä, eikä oikeastaan vanhoja rakennuksia juurikaan ole. Mikä on minusta vähän tylsääkin. Luonnehtisinkin Kuala Lumpuria vähän tylsäksi kaupungiksi tässä suhteessa. Mutta onneksi Chinatown, Chow Kit, Kampung Baru ja muut vähän erilaisemmat alueet tuovat rosoisuutta ja vaihtelevuutta kaupunkikuvaan.

Tarvittais tänne kyllä kipeesti uusia vieraita (vink vink!). Ollaan oltu todella laiskoja koko kevät siinä suhteessa, ettei olla jaksettu kauheasti käydä läpi uusia alueita. Kevät täällä on ollut aivan erilainen kuin syksy. Syksyllä meillä oli hurjan paljon vieraita ja niinäkin aikoina kun ei vieraita ollut, kävimme eri alueita läpi tässä ihan lähellä ja vähän kauempana. Vähän ehkä harmittaakin ettei olla tehty keväällä oikeastaan mitään. Tai helmikuussa käytiin siellä Perhentianilla ja Cameron Highlandseilla, joten ei tässä nyt voi sanoa ettei mitään olisi tehty, mutta monta kuukautta jo mennyt ilman minkäänlaista uudenoppimista tai tutkimista! Käytiin me viime sunnuntaina TTDI-puistossa, mutta se nyt on vain normaali puisto täällä kaupungin alueella. No, ehkä sitten taas syksyllä. Ei tässä oikein jaksa eikä ehdikään enää aktivoitua ennen lomaa.

Loppuun on vielä pakko listata tämän päivän hauskat sutkautukset lapsilta:

• Liukuportaissa pienimmäisen iranilainen miesopettaja tulee vastaan ja lapseni huutaa aivan pakahtumaisillaan innosta ja ylpeydestä: ”Äiti tuo on minun musta mies!”
• Nuorimmainen vie vesipullon opettajalleen kouluun rynnätessään: ”This is me!” (oih sekin osaa sanoa jo tolla tavalla!)
• Esikoinen tunnustaa taksissa matkalla jalkapalloharkkoihin: ”Äiti, mun hammas lohkesi.” ”Aijaa, millos tää tapahtu ja missä? Näytä!” ”No en muista missä, mut se oli sillon ku iskä oli sillä työlomalla.” (Hahhah, iskä arvosti tätä käsitystä viikon kestäneestä rankasta työmatkasta. Ja oli se etuhammas tosiaan ihan pikkuriikkisen haljennut, mutta tapahtunut jäi nyt sitten ihan mysteeriksi, vain ajankohta on viikon tarkkuudella selvillä.)
• Minä: ”Oliko teillä koulussa tänään jotain Intiasta?” ”Joo oli meillä. Niiden kaikki talot on tosi lovely.” ”Jaa, oliko teillä jotain ruuasta?” ”Ei. Vaan niistä taloista jotka oli lovely.” Okeiiii….

Mietin myös jalkapalloharjoitusten jälkeen, kuinka ihmeellistä tämä kaikki on. Kesken treenien alkoi jälleen järkyttävä rankkasade, jolloin koko taivas muuttui pikimustaksi ja kuin napinpainalluksesta vettä alkoi tulla kuin saavista kaatamalla. Harkat jatkuivat sisätiloissa, ja harjoitusten jälkeen meidän bangladeshilaisen kaverin kuljettaja vei meidät tuohon AvenueK:lle, ettei meidän tarvitse tilailla takseja sateessa (joka voi joskus olla tosiaan aika takkuista, sade tukkii liikenteen ja kaikki hidastuu entisestään). Saimme siis priimakuljetusta mukavalta intialaissyntyiseltä kuljettajalta, joka työkseen kuljettaa tätä bangladeshilaisperhettä. Olen vielä niin noviisi täällä Aasiassa, että jaksan edelleen ihmetellä näitä juttuja aina vaan. Kuinka omituista, ihmeellistä, silmiä avartavaa, pakahduttavaa niin hyvässä kuin pahassa, upeaa ja mieletöntä tämä kaikki onkaan. Ja vaikka odotankin jo kovasti Suomi-lomaa, odotan kyllä myös loman jälkeistä paluuta ja vuoden numero kaksi seikkailuja vähintään yhtä paljon! Ja toivottavasti saadaan sitten taas niitä vieraitakin….