Viikko kuvina
Viikko on ollut tällainen:
..joten ei ole paljon raportoitavaa. Lasten jalkapallo on ollut jo monta viikkoa peruttu, ulkona ei voi olla kuin pakolliset pahat ja ikkunoiden takana velloo jatkuvat harmaus. Todella ankeaa. Tämä kyllä voittaa Suomen marraskuun ankeudessa 6-0. Tämä alkaa jo totisesti nakertamaan sisältä, lapset hyppivät seinille ja itsellänikin on paljon lyhyempi pinna kun ei ole oikein mitään tekemistä. Lapsilla on tietysti myös molemmilla taas joku uhmakausi menossa, elämä on jatkuvaa neuvottelua ja riitojen selvittelyä, ostoa ja myyntiä (jos nyt teet näin, niin saat sitä ja tätä). Tää on varmaan vihoviimeinen kasvatuskeino, mutta nyt ei vaan kykene. Ääh.
Mies oli taas koko viikon reissussa, joten täällä pidettiin huushollia pystyssä äidin ja lasten voimin. Oli kyllä jotenkin rankka viikko, valvoin aivan liian myöhään joka ilta (omaa aikaa saatava you know) ja Suomen matkakin painoi vielä vähän alla. Mutta hyvin me selvittiin vaikka välillä vähän takkuista olikin.
”iskä ja äiti”
Viikon ainut ulkoilu tapahtui keskiviikon aamutreenien jälkeen Chinatowniin. Hanna-ystäväni pääsee pakenemaan savuja Suomeen (niin kade!) ja lupasin lähteä seuraksi tuliaisostoksille. Tuliaisturnee aloitettiin Peter Hoen todella makoisilla salaateilla. Olen kuullut salaateista pelkkää hyvää ja nyt pääsin itse vasta ensimmäistä kertaa niitä maistamaan. Söin Vietnamese Chicken Saladin ja se oli ainakin todella hyvää. Suosittelen!
Ja tulihan sieltä itsekin taas ostettua sitä sun tätä. Itseasiassa joku patoutunut shoppailuhalu pääsi pintaan ja koska yksinkertaisesti himoitsen kaupasta kaikkea (etenkin kun siellä itse kaupassa on niin ihana tunnelma), niin mukaan tarttui kaikenlaista pientä ja muka tarpeellista sisustustavaraa. Kaikki tuotteet kaupassa eivät ole hyvälaatuisia, mutta suurin osa kuitenkin on ja siksi tykkään sieltä ostaakin, jos jotain haluan kotiin ostaa. Kyseessä ei ole mikään kiinalainen krääsäkauppa, ja jotkut jutut ovat aika kalliitakin. Ostin pöydälle uuden kaitaliinan (kuvassa alla), kaksi tyynyä, kynttilälyhdyn (kuvassa tämän kuvan alla), kakkulapion (öh?) ja huonetuoksua. Mutta jotenkin koti tuntuu nyt taas enemmän kodilta ja kodikkaammalta.
Ilmanputsari surraa yötä päivää. Ei se suinkaan aina törötä keskellä lattiaa, mutta siirtelen sitä aina vähän tilanteen mukaan ja tässä kuvaushetkellä se sattui nyt olemaan tuossa keskellä. Olen kyllä tosi tyytyväinen, että ostettiin tuo vaikka se maksoikin. Mutta on se nyt kolme viikkoa jo ollut päällä yötä päivää. Tosiasiassahan niitä tarvitsisi useamman tähän meidän kotiin, mutta toistaiseksi olen kannellut tuota huoneesta toiseen.
Kynttilälyhty ei oikein pääse oikeuksiinsa tummaa seinää vasten, eikä varsinkaan tuon kiinalaiskaapin päällä. Pitää keksiä sille vielä joku hyvä paikka. Mutta tietysti lasinen lyhty lapsiperheessä ei ole kaikkein kätevin. Pitää siis miettiä sille paikka tarkkaan… Kynttilöitä ei muuten suositella poltettavan näinä savuisina päivinä, koska ne huonontavat sisäilmanlaatua entisestään. En ole polttanut kynttilöitä normaalina iltana, mutta kyllä muutaman kerran myös nyt savujen aikana jos on vieraita ollut. Eipä noita savuja saa kuitenkaan täysin paettua ja mitäpä pari hassua kynttilää tässä konkurssissa enää merkitsee? Ostin muuten kesällä Iittalan alekorista nuo merensiniset Nappula-kynttiläjalat, jotka tuossa ylemmässä pöytäkuvassa näkyy pöydällä. Tykkään niistä ihan hirmupaljon ja on hassua miten tärkeää on, että on palanen Suomea esillä koko ajan.
Eilisen päivän olinkin mehudietillä, puhdistuskuurilla. Itseasiassa personal trainer suositteli minulle detox-päivää kerran viikossa, eli siis että pelkkiä mehuja pitäisi juoda. Yyyh. Vaikka mehuista ihan hirveästi tykkäänkin, niin kyllä oli eilen nälkä. Söin kahdeksan pähkinää päivän mittaan, jotain oli saatava pureskella. Hyvä olo oli tosin koko päivän, ei tullut päänsärkyä eikä muutakaan. Mutta kyseessähän toki oli vain yksi päivä. Tosin sen voin sanoa, että uhmaikäinen kolmevuotias, savusumut ja äiti mehudieetillä on järkyttävä yhdistelmä. En suosittele kenellekään!
Olen pitkään haaveillut omasta mehustimesta, mutta toistaiseksi se on vielä haavekuvissa. Meillä on keittiö(i)ssä niin vähän laskutilaa pöydillä, etten oikein tiedä mihin nurkkaan enää mehustimen laittaisin. Leikin taas torstaina kunnon kotirouvaa ja olin Tupperware-kutsuilla (kyllä, täälläkin sellaisia järjestetään!). Ostin sieltä sellaisen käsin käytettävän mehustimen. Siis sellaisen ihan perus-perus, joka löytyy ihan joka taloudesta, jolla saa appelsiinia pyörittämällä mehustettua. Tämä oli vähän hifimpi versio, mutta käytännössä kuitenkin vaan ihan muutamalle hedelmälle. Ei siis missään nimessä korvaa kunnon mehustinta. Tyydyn kuitenkin vielä toistaiseksi haaveilemaan ja tutkimaan vaihtoehtoja, ehkä sitten jonain päivänä sattuu täydellinen mehustin kohdalle hyvään hintaan. :)
Semmoista. Ei siis oikeasti mitään kummallista. No oli meillä keskiviikkona tyttöjen ilta tässä meillä. Oli tosi kivaa. Jokainen toi jotain syötävää tai juotavaa, tosi toimiva konsepti. Toisin sanoen siis nyyttärit. Tänään oltiin myös kavereiden luona kylässä sunnuntaipäivää viettämässä. On meillä siis kaikenkaikkiaan ollut ihan kiva viikko, vaikka olikin rankka ja harmaa. Mielessä kuitenkin siintelee jo Krabin matka, ei siihenkään ole enää kuin pari viikkoa! Jee!