Viikkokatsaus
Ajattelin tässä illan ratoksi näpytellä nopean viikkokatsauksen tänne, kun on taas blogissa pitänyt niin hiljaiseloa. Päässä pursuaisi monta ideaa blogikirjoituksiksi, mutta en vain yksinkertaisesti ole ehtinyt tehdä minkäänlaista elettäkään näiden ideoiden toteuttamiseksi. Ehkä ensi viikolla…ehkä.
Tässä kuitenkin meidän tämänhetkisestä arjesta muutama palanen.
Pilates. Aloitin pilateksen reilu kuukausi sitten esikoisen koulun äitien kanssa. Pilatestunnit pidetään viereisessä condossa (condo on siis lyhenne sanasta condomium eli siis tällainen asuintalo, jossa vartijat sun muut) aina tiistaisin ja torstaisin. Nyt tosin saimme suostuteltua opettajan aloittamaan maanantai-ryhmän, joten jatkossa käyn pilateksessa maanantaisin ja torstaisin, koska muuten ei ehdi paikat palautua kunnolla, ainakaan näin aluksi. Oon käynyt pilateksessa joskus Suomessa ja aina inhonnut sen hitautta ja hankalia asentoja. En tiedä onko nyt opettajan tyyli eri vai oonko itse vain muuttunut, mutta nyt tykkään siitä ihan älyttömästi! Ja ihan kun olis jo ryhtikin suoristunut ja painovoiman runtelema takamuskin saanut vähän ryhtiä! Ja kuten kuvasta näkyy, myös lapset ovat innostuneet äitin jumppailusta niin, että itsekin pitävät pilateshetkiä itselleen ja äidille myös. (Kuvasta myös sen verran, että vieläkin rakastan tota meidän kiinakaappia ihan täpöllä, ah se oli hyvä ostos!!)
Meillä on heilunut ikkunoiden ulkopuolella tällä viikolla neljä ikkunanpesijää köysinensä. Kreisiä hommaa!
Tiistaipilateksen jälkeen olen kiivennyt koko matkan ylös tänne 27.kerrokseen. Kyllä siinä pikkasen pyörryttää kerrosten välissä, mutta on myös todella palkitsevaa päästä ylös asti. Ja tavallaanhan liikunnat tulee siinä ihan ilmaiseksi kun kapuaa kotiin. Olen myös vähän yrittänyt ryhdistäytyä liikunnan suhteen muutenkin, mutta toistaiseksi saavutuksina on vasta uusien lenkkareiden osto vanhojen kärsiessä trooppisen kohtalon (pohja irtosi metsälenkillä), yksi peruuntunut juoksulenkki KLCC-puistossa ja yksi 15 minuutin salikäynti. Ihan hirveesti en siis vielä voi diivailla tällä sporttisuudella, mutta I’m getting there!
Smoothiet ja tuoremehut. Näitä me litkitään täällä niin, että hampaista on varmaan katoamassa loputkin kiillot. Boostin smoothiet ja mehut on meidän suosikkeja, ihan jo senkin takia että Boostin kioski on esikoisen koulun vieressä. Ja siis mikä loistava välipala ja myös viilentäjä, korvaa kevyesti jätskin myös lapsilla. Täällä on siis aivan ihanasti tuoremehuja ja smoothieta tarjolla lähes missä vain, taso tosin vaihtelee aika paljon. Boostin mehut ovat täyttä tavaraa, kun taas joissain ravintolamaailmoissa mehuja on jatkettu aivan liikaa vedellä. Minä olenkin food courteissa syödessä vaihtanut mehut kookosveteen, se on aina täyttä tavaraa! Nam!
Tässä kuva meidän treffi-illalta torstaina. Alunperin torstaina piti olla esikoisen koulun avajaiset ja oltiin buukattu Amelia lastenvahdiksi. Avajaisia kuitenkin siirrettiin parilla viikolla eteenpäin, mutta päätimme pitää lastenvahtibuukkauksen ja mennä sen sijaan leffaan ja syömään. Leffan sai kyllä samantien unohtaa, täällä Malesiassa ei oo tarjolla mitään edes etäisesti katsottavaksi kelpaavaa joten päätimme mennä vain syömään. Käytiinkin oikein mainiossa thai-ravintolassa syömässä, ruoka oli tosi herkullista. Ravintola oli tietysti Malesialle tuttuun tapaan kuin pakastin, ja en taaskaan ollut muistanut ottaa huivia tai villatakkia mukaan. Henkilökunta toi minulle auliisti puhtaan pöytäliinan kun kyselin vilttien perään, joten siinä sitten nautiskeltiin maukasta dinneriä pöytäliinaan kääriytyneenä! Sillälailla. (Oli muuten tosi hyvä lemongrassmehu, siitäkin siis voi tehdä mehua!).
Mitäs meidän viikkoon on muuta kuulunut. Tiistaina oltiin leikkitreffeillä koulun jälkeen australialaistuneen skottiperheen luona, oli tosi kivaa. Meillä synkkaa hyvin sen äidin kanssa ja lapset on myös hyviä kavereita keskenään. Mitä nyt perheen 1,5vee kävi välillä väkivaltaisesti vetelemässä meidän neitosen hiuksia. (Ja niitähän on mistä vedellä, ihanaa kun sillä on kasvanut ihan pitkä tukka täällä!). Edelleen stressaan kielen kanssa, mutta mitä paremmin tutustun noihin äiteihin niin sitä helpompi on myös olla ja puhua, mitä väliä vaikka niitä virheitä tuleekin. Tosin oon melkein varma, että yksi brittiäiti ei ymmärrä meikäläistä lainkaan. Se aina hymyilee kauniisti ja sitten vain vaihtaa puheenaihetta. Tai sitten meikäläisellä on vaan niin hölmöt jutut, että eipä niihin kannata sen enempää puuttuakaan.
Viime lauantaina meillä oli tällä esikoisen koulun äitiporukalla tyttöjen ilta, olikin hurjaa tanssimista aivan pikkutunneille asti! Ja whatsapp käy kuumana. Olen siis superonnellinen että päätin hypätä sieltä omalta mukavuusalueelta reilun loikan ja päätin tutustua näihin äiteihin. Olemme ehkä kovin erilaisia ihmisiä kaikki, mutta silti on aina kivaa ja nauraa saa paljon. Ensi lauantaina mennään yhden näistä perheistä luokse poolille hengailemaan ja syömään lounasta (meillä on pot luck eli nyyttärit, opin tämän termin eilen), myös isät tulevat mukaan. Suosittelen siis lämpimästi ihan jokaikiselle rohkeasti hyppyä tuntemattomaan, tuntuu ehkä todella epämiellyttävälle mutta lopussa epämukavuus palkitaan.
Eipä tällä viikolla muuta ihmeellistä. Perjantaina kävin kavereiden kanssa lounaalla ja illalla meillä oli kavereita kylässä. Tänään miehen kolleegat oli tässä grillaamassa, tai ovat edelleen istumassa tuolla altaalla iltaa, minä tulin lasten kanssa nukkumaan. Huomenna on naistenpäivän kunniaksi brunssi aamulla. Ensi viikko tuo tullessaan perustöitä, peruspilatesta, perusleikkitreffejä – perusarkea.
Ihanaa naistenpäivää ja sunnuntaita kaikille, mus mus ja öitä!