Vuosi täynnä!

Hyvänen aika! Meillä oli eilen vuosipäivä, meille tuli vuosi täyteen Malesiassa!

Vuosi. 12 kuukautta. 52 viikkoa. 365 päivää. En voi uskoa näitä numeroita! Mihin nämä kaikki viikot ja päivät ovat menneet? Siitä hetkestä, kun astuimme ilmastoidun lentokentän viileydestä trooppiseen kosteaan kuumuuten ensimmäistä kertaa elämässämme, siitä on vuosi. Se hetki on piirtynyt aivokuorelleni kyllä niin selvästi ja syvästi, etten unohda sitä absurdia tunnetta koskaan. Siinä tunteessa sekottui into, väsymys, haikeus, onni, ilo ja riemu. Ja ihmetys: voiko jossain olla tosiaan näin kuuma?!

Ja täällä sitä on nyt sitten hikoiltu vuosi. Kuumuuteen on totuttu, joskin hikoilulta ei ole voinut välttyä. Kosteuteenkin on tottunut, onneksi on ilmastointi jolla saa kämppää kuivattua. Iho voi hyvin, mieli voi hyvin ja kroppakin voi paremmin kun on saanut nauttia lämpimästä ja kosteasta ilmasta ympäri vuoden, aurinkoa tietenkään unohtamatta.

Kulunut vuosi on koostunut kahdesta täysin erilaisesta puolikkaasta – ensimmäinen meni pitkälti vieraiden kanssa itsekin turistina ja tämä toinen päinvastoin omaa elämää ja arkea rakentaessa. Molemmat puolikkaat ovat olleet mahtavia omalla tavallaan, syksyllä kaipasin hieman normiarkea, keväällä olen kaivannut vieraita ja matkustelua. Mutta kaikkinensa mahtavia päiviä, viikkoja ja kuukausia ylä- ja alamäkineen koko vuosi läpeensä.

Ensi viikolla koittaa paluu Suomeen, tosin onneksi vain kesäksi. Vietän lasten kanssa koko kesän Suomessa, hieman jännittää kuinka kaikki tulee sujumaan ilman omaa kotia, toisten nurkissa pyöriessä. Monet täällä ovat kokeilleet kahden kuukauden lomaa koto-Suomessa eikä kukaan varsinaisesti ole suositellut niin pitkää lomaa ilman omaa kotia. Mutta katsotaan nyt miten se meidän kohdalla sitten sujuu. Hui kun ihan käy jo jänskättämään kun ajattelenkin viikon päästä siintävää lentoa ja etenkin sitä määränpäätä! Karjalanpiirakoita, ruisleipää, mansikoita, herneitä, raikasta ilmaa, tuulettamista (tätä kaipaan erityisesti!), juoksulenkkejä, pyöräilyä, pihaleikkejä, metsäretkiä ja tietysti kaikkia niitä rakkaita ihmisiä, joita täällä on kova ikävä.

Mutta ennen ensi viikon paluuta on vielä monta päivää ihan normaalia Kuala Lumpurin elämää edessä. On kahdet jalkapalloharkat, Mr Vegetable Man (jonka nimeä en siis tiedä) tulee vielä kaksi kertaa kadullemme myymään herkkuja, kolme pilatestuntia, kaksi zumbaa, Malesian Suomalaisyhdistyksen kesäjuhlat, MaSun aamukahvit, lapsilla kahdeksan koulupäivää, minulla 3,5 työpäivää, yksi korukurssikerta, yksi Chinatown-reissu (tuliaisia vielä you know!), yhdet babyshowerit ja muutamat kaveritreffit. Vielä ei siis ehdi liikoja pelkkää Suomen matkaa miettiä, onneksi. Muuten menis ihan malttamattomaksi koko homma!

Nyt kuitenkin lastennukutushommiin. Yksitoista yötä vielä kotona. Niin ja jännitysmomenttina mies lähtee huomenna parin päivän reissuun Myanmariin, hmmmmm….