Kinkku-overload

 

Mainitsinkin jo aiemmin, että teimme ’tapas-kierroksia’ varsin ahkeraan. Ja yleensä pöytäämme päätyi ainakin yksi kinkku-annos, parhaimmillaan jopa useampi. Sekä Malagassa, Tarifassa että Sevillassa oli tosi paljon baareja, joissa kinkut roikkuivat katosta ja ’lihamestari’ kävi vuolemassa pöydällä lotkottavasti sian jalasta lastuja aina kun asiakkaat sitä tilasivat (siis usein!). Yleensä näissä paikoissa on vain iäkkäämpiä miehiä töissä. Taitaa siis olla miesten hommaa tämän lihan leikkaus!

 

Yleensä lautasellemme päätyi klassinen jamon iberico, josta löytyi paikasta riippuen erilaisia versioita. Joskus veitsi oli tylsempi ja siksi siivut paksumpia, toisinaan taas rasvakerrosta oli enemmän. Joka kerralla kinkku oli kuitenkin ihan älyttömän hyvää. Toisinaan tilasimme myös ’luomoa’, mutta se ei ollut niin reissukumppanin mieleen – oli kuulemma kuivempaa ja tylsempää.Sitä on tuossa ylläolevassa kuvasssa leipätikkujen ympärillä. Itselleni myös tämä maistuu.  Ei tainnut tulla musta edelleenkään ihan täysin kasvissyöjää!

 

Viimeiseen päivään saakka elättelin toiveita, että saisin roudattua yhden sianjalan mukanani Tanskaan. Olisihan sitä sitten kiva vuoleskella iltapalaksi syksyn pimeydessä. Mutta ei se kuitenkaan taida olla niin helppo homma ja missä sitä säilyttäisikään? Eli ei tullut siansorkkaa ruumassa mukana. No, ehkä joskus tulevaisuudessa sitten.

 

Kannattaa siis maistella kinkkuja mitä erilaisimmissa paikoissa. Mitä hämyisämpi paikka, sen parempi kinkku! Ainakin mun kokemuksen mukaan.

 

Terveisin,

 

Noora