NYC – Sydän jäi – nälkä lähti

Laskin yhtenä iltana, että olin matkaillut yli 40  maassa. Miten olikin käynyt niin, että Jenkkeihin päädyin vasta nyt? No totta se on, näin oli päässyt käymään. Jotenkin sitä kai aina päätyi muka eksoottisimpiin paikkoihin, tai pihisteli lentojen kanssa. Ajatteli, että kai sinne vielä ehtii. Tai jotenkin ajautuu vähän kuin vahingossa NYCiin. Kaikki tiet vievät Ameriikkaan. Ja miten matka sitten meni? Oliko kaikki suurta, värikästä ja välkkyvää? Mahduinko enää reissun jälkeen ovista sisään vai veikö roskaruoka mennessään? Että tykkäsinkö?

No tykkäsin kai! What is there not to like?! Ruokaa tulee ikkunoista ja ovista, ja sitä saa tilattua sujuvasti englanniksi. Ei kai sitä ihminen muuta tarvitse. I was in paradise! Minua tuntemattomille kerrottakoon, että minua viehättää ruoka, ja sen syöminen, ehkä enemmän kuin mikään muu. Ruoka-aikaan olen varmasti kotona, tai ainakin jonkun pöydän ääressä! Lounaalla puhun siitä, että mitä syödään illalliseksi. Illallisella mietin aamiaisvaihtoehtoja. Shoppailu taas on välttämätön paha, sitä teen vain pakon edessä, ja silloinkin ehkä tunnin kerrallaan. Lounas- tai ainakin kahvipaikka pitää olla valmiiksi mietittynä, sinne voi sitten paeta shoppausahdinkoa. Tuorepastalla ja viinilasilla minut saa joskus houkuteltua jopa ostoskeskuksiin.

Eli NYCissä lähinnä söin ja join, en hirveästi shoppaillut (vähän kuitenkin). Söin monta hotdogia ja burgeria. Breadpudding jo sanana sai veden kielelle (lue: kuolan valumaan), niitä söin useampia. Löysin meatball-ravintolan. Ja useamman brisket sandwichin. Muutamat avocado-toastitkin maistoin. Taco-paikkoja oli 100 metrin säteellä hotellistamme niin monta, että en tiennyt mitä tehdä. Syödä nyt kuitenkin tajusin.

Tervetuloa mukaani matkoille, ja syömään! Kotonani Kööpenhaminassa testaillaan uusia makuja maailmalta, ja tehdään ruokalistoja. Kaikki rahat käytetään matkailuun, joskus ehkä kruunu tai pari asunnon sisustamiseen. Toivottavasti viihdyt!

Noora