Nigerian meno on aina hieman jännää. Meillä töissä tätä Länsi-Afrikan maata pidetään varsin hankalana, lähinnä turvallisuussyistä. Ulkomaalaisia työntekijöitä kidnapataan ja valtion poliittinen epävarmuus aiheuttaa jännitteitä maan sisällä. Aina ollessamme Nigeriassa, meillä on aseistetut saattajat mukana. Varsinkin Port Harcourtin alueella tämä otetaan tosissaan ja viimeksi minua oli saattelemassa kolme turva-autoa ja omassa autossani istui itse turvallisuuspäällikkö. En tiedä että aiheuttiko sukupuoleni erityistä varoivaisutta vai oliko menossa vain tavallista hankalampi kausi. Niin tai näin, aina on kaikki mennyt hyvin ja olen saanut ihailla tätä Afrikan helmeä aivan lähietäisyydeltä jo kolmen matkan verran. Alla oleva kuva on toimiston ikkunasta, piikkilanka-aita suojelee kutsumattomilta vierailta.

Yleensä reissuni suuntautuu Port Harcourtin satamaan ja Lagosin keskustaan. Port Harcourt on sinänsä aika villi länsi ja infrastruktuuri ei ole vielä aivan hallussa. Mutta luonto on kaunista ja rehevää, toivoisin joskus ehtiväni rannalle asti. Matkalla satamaan ehtii kyllä onneksi ihailla naisten kauniita asuja ja seurata paikallisia markkinoita. Täällä olisi vaikka mitä ostettavaa tuoreista hedelmistä eläviin kanoihin! Lisäksi paikalliset ovat jotenkin paljon rennompia täällä kuin maan muissa osissa. Vaikka kaupunkia värittävät eri heimot ja heidän valtataistelunsa, otetaan vaaleat naiset aina kunnioituksella vastaan. Makeaa kahvia ja keksejä saisi olla syömässä ihan koko ajan!

Lagos puolestaan on Nigerian business-keskus ja suurimmat firmat pitävät kaupunkia majapaikkanaan. Hotellien taso on erinomainen ja palvelu hyvää. Uusi tiekin oli rakennettu sitten viime visiitin, joten matka lentokentältä hotellille sujui varsin joutuisasti. Lagosissa tosin näkee hieman enemmän köyhyyttä ja kurjuutta Port Harcourtiin verrattuna, koska kyseessä on suurkaupunki. Huumeet, väkivalta, varastelu ja jengitappelut ovat yleisiä, mutta niitä on helppo vältellä kunhan vain pitää maalaisjärjen mukana.

Sekä Lagos että Port Harcourt ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Toivoisin pääseväni joskus maahan ihan perusturistina ja ehtiväni tutustua paikalliseen kulttuuriin hieman paremmin. Jokin tässä maassa vain vetää puoleensa. Menkää itse katsomaan!

Terkuin,

Noora

Minun on aina hankalaa selittää muille, Kapkaupungissa käymättömille ihmisille, miksi tämä kaupunki on niin mieletön. Palvelu on hyvää, kaikki puhuu englantia, ruoka on herkullista ja halpaa, viini virtaa ja shoppaillakin voi niin paljon kuin sielu sietää. Ja siis tämä kuvaushan ei nyt kerro mitään tästä ainutlaatuisesta paikasta…

Olen käynyt Kapkaupungissa neljästi työni puolesta ja joka kerta olen varannut viikonlopun verran omaa lomaa. Olen kiertänyt lähistön viinviljelmiä, surffannut Muizenbergissä ja huristellut turistibussin kyydissä. Lokakuun lopussa pääsen kaupunkiin vihdoin ihan omalle lomalle! Tarkoitus on viettää niin city-lomaa kuin kierrellä viinitarhoja ja rentoutua luonnonhelmassa. Odotan reissua todella paljon.

Mutta takaisin siihen miksi Kapkaupunkin on niin ainutlaatuinen. Se tunne alkaa jo lentokentällä taksikuskin kanssa. Tummaihoinen kuljettaja vastaa ystävällisesti kysymyksiini ja kertoo vapaaehtoisesti hurjasta Apartheidista. Koko ajan hän on kuitenkin kiitollinen siitä että nyt asiat on toisin ja hänen lapsillaan on mahdollisuus koulutukseen. Hotellin respassa minulta kysellään iloisesti matkastani ja kauhistellaan pitkää lentoani. Ja kehoitetaan nauttimaan ajastani Kapkaupungissa – ’Welcome to Cape Town, mam!’.

Kapkaupungin kadut ovat siistejä ja hyvin ylläpidettyjä. Trendikahviloita on rivissä ja Waterfrontilla kalaravintolat kutsuvat luokseen. Tarjoilijat ovat aina ylpeinä kertomassa paikallisista viineistä ja merenherkuista. Aina heillä on myös aikaa kysellä kohteliaasti kuulumisiani, kukaan ei tunkeile tai jää viereen roikkumaan. Kaduille raikaa afrikkalainen musiikki, ja rummutus taas rytmin tarttumaan myös turisteihin.

Toki Kapkaupungissa on surullinen puolensakin, ja köyhyys  ja väkivalta kukoistavat myös tässä afrikkalaisessa kaupungissa. Työkaverini aina varoittelevat tietyistä alueista ja aina pimeän aikaan on hyvä liikkua porukalla ja suosia tunnettuja taksifirmoja. Kavereista pidetään huolta ja kotoa tekstataan vielä illan päätteeksi, että turvassa ollaan. En tiedä muuttuuko tämä surullinen tosiasia koskaan. Jokainen on kuulemma  joskus ollut vaaratilanteessa. Olipa työkaveri tytär kerran piilotellut omassa vessassaan kun murtomies iski taloon. Aika pelottavaa.

Itse matkustan silti edelleenkin Kapkaupunkiin ja nautin sen ystävällisistä ihmisistä ja rennosta ilmapiiristä. Varovaisuus on tarpeen kaikkialla, ja järki kannattaa pitää päässä. Rakastan tätä Kapkaupunkia, enkä anna minkään muuttaa sitä!