Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin, oli matkamme Splitistä Ljubljanaan koko reissumme pisin ajamisurakka. Tästä päivästä pitkän teki myös se, että olimme päättäneet pysähtyä matkalla kuuluisilla Plitvice-järvillä. Tiesimme jo etukäteen, että tästä tulisi tiukka päivä emmekä siksi ehtisi näkemään kaikkea tässä kauniissa luonnonpuistossa.

Nyt täytyy heti alkuun antaa kunnon kehut tälle puistolle ja sen ylläpitämiselle. Vaikka sisäänpääsymaksu onkin parinkymmenen euron paikkeilla, saa rahalle todella vastinetta. Hintaan nimittäin kuuluu reittien varrella olevat lauttamatkat ja bussikyydit. Lisäksi alueella on todella hyvä opastus, reittikarttoja, englanninkielistä palvelua ja ruokapaikkoja. Ja kaikenkukkuraksi kävelyreitit on erinomaisessa kunnossa, uskaltaisin väittää, että myös liikuntarajoitteiset pääsisivät kiertämään puistoa!

Aluksi siis päätimme reitistä. Ajanpuutteen vuoksi jouduimme valitsemaan lyhimmän, eli noin 3-4 tuntia, kestävän reitin. Se alkoi pienellä kävelyllä keskellä vehreää lehtimetsää. Muutaman minuutin päästä saavuimme sähkölautalle, joka vei meidät ensimmäisen järven yli (matka kesti noin 5 minuuttia), josta alkaisi vaelluksemme ’lankkupolku’-osuus. Ja näillä ’poluilla’ ei ollut mitään tekemistä pitkospuiden saati itse polkujen kanssa, vaan kyseessä oli leveä ja hyvin hoidettu puinen kävelytie. Tämä lankkupoluksi ristimäni tie vei meidät uskomattoman kauniiden vesiputousten ja kirkasvetisten järvien äärelle. Näitähän olisi katsellut loputtomiin… Paitsi että tietenkin mulla meni hermot! Ai mihin? No saamarin turistilaumoihin! Kyllä, kauniimpien vesiputousten äärellä jonotettiin kuvienottopaikalle. Tätä ei suomalaisen käämit kestäneet, minähän en metsässä jonota! Onneksi pääsimme lauman ohi varsin nopeasti ja niin matka jatkui taas.

Vesiputousten jälkeen tiedossa oli hieman tavallisempaa vaellusta, eli metsässä saamoilua. Täällä turisteja oli vähemmän ja luonnonrauhasta sai nauttia omaan tahtiin. Maisemat olivat edelleenkin aivan uskomattoman kauniit. Ainoa valituksen paikka oli huikea rankkasadekuuro, joka kasteli vaatteemme alushousuja myöten! Vaelluksen päässä odotti bussipysäkki, josta hassu haitaribussi keräsi märät ja palelevat turistit mukaansa, ja vei meidät takaisin parkkialueelle.

Märät vaatteet vaihtuivat nopeasti kuiviin, ja me suuntasimme automme kohti Sloveniaan. Tiedossa olisi matkamme viimeiset kaksi yötä. Paniikkihan tässä alkoi jo iskeä kun loma oli lopuillaan!

Mutta suositukset siis tälle luonnonpuistolle! Tosin heinä-elokuussa saattaa tämä(kin) paikka olla hieman liian täynnä turisteja! Menkää siis sesongin ulkopuolella!

Terveisiä,

Noora

Tässä taas pienet väliterveiset Färsaarilta! Olin buukannut matkan Torshavniin jo hyvissä ajoin keskellä talvea, ja sitten koko matka tuli ihan kuin puskista keskellä kiireistä työrupeamaa. Olen käynyt saarilla jo kolmesti aiemmin, mutta paikan kauneus ja paikalliset tuttavani saavat minut palaamaan yhä uudelleen!

Tällä kertaa ohjelmassa oli tosin Torshavnin maraton. Itse en nyt kuitenkaan kokonaiselle uskaltanut vaan juosta hölkytin puolikkaan. Hiemanhan se tiukille otti, niinkuin nyt 21 kilometrin juoksu yleensä ottaa, mutta tällä kertaa ekstrahaasteena oli mäkinen maasto ja kuumuus (?!). Jostain syystä lämpömittari kohosi 22 asteeseen ja tuuli oli hävinnyt jonnekin! Färsaarelaisten ystävieni mukaan näin ei koskaan tapahdu! No nytpä sitten tapahtui!

Tässä siis hieman kuvaterveisiä Färsaarilta ja Torshavnista. Voin muuten lämpimästi suositella tätä paikkaa luontomatkailijoille. Maisemat on ainutlaatuisia ja lentohinnat Köpiksestä on noin 150 euron kieppeillä, ei siis kovinkaan pahat!

Terveisin,

Noora