Kroatian Dubrovnik oli alunperin kohde, jonne kumpikaan meistä ei mitenkään hirveästi hinkunut. Vanhassakaupungissa parveilevat turistilaumat ja painostava kuumuus ei kuulostanut mitenkään houkuttelevalta. Mutta kaupunki sattui ihan matkanvarrelle ja vähän aikaa pohdiskeltuamme totesimme, että ehkä tämäkin on nyt nähtävä. Yaris siis kohti Dubrovnikia!

Olimme buukanneet matkamme kalleimman majoituksen Dubrovnikiin, mutta pointtina oli hyvä näköala, jos kaupunki olisi ihan floppi. Niinpä parvekkeeltamme sitten avautui tälläinen näkymä! Ei olleenkaan huono aloitus!

Alkuillasta suuntasimme vanhaankaupunkiin ja tapani mukaan olin googlannut ravintolat ja drinkkipaikat etukäteen. Ja vaikka suunnistimmekin kohti turistien suosimia rantakallioita, saimme kivan pöydän alueen reunalta. Siinä ei ollut ollenkaan hassumpaa kilistellä jääkylmää valkoviiniä! Ihan täydellinen lomafiilis. Vanhakaupunki oli muutenkin ihan symppis: liukkaaksi kulunut laatoitus, vanhoja rakennuksia, kivoja kuppiloita ja ihania pikkukujia. Ja toukokuussa turistien määrä oli vielä ihan suhteellisen järkevä.

Illallinen oli sitten hieman eri sorttia: ruoka ihan syötävää, viini ihan juotavaa, palvelu keskinkertainen, hinta tähtitieteellinen. Olimme jo ehtineet tottua Balkanin suht alhaiseen hintatasoon, joten pitkästi yli sadan euron illallinen (johon sisältyi kaksi lasia viiniä/nenä) tuntui kohtuuttomalta. Mutta toisaalta, tätä olimme myös hieman uumoilleet, joten ei tästä nyt niin paljoa olisi pitänyt yllättyä.

Ruokailun ja vanhassakaupungissa kävelyn lisäksi emme tehneet paljoakaan muuta Dubrovnikissa. Muutama kirkko tuli katsastettua ja that is it. Aamulla pakkasimme auton hyvissä ajoin ja aloitimme matkan kohti Splitiä. Haaveilimme kohtuuhintaisesta kalaruuasta ja hyvästä viinistä! Ehkä Split tarjoaisi sitä?

Terveisin,

Noora

 

 

Kotorissa saimme viimein pienen hengähdystauon ja aikaa vaan olla. Alku oli tosin hieman hankala, koska samaan aikaan kun meidän Toyota Yaris kaartoi Kotoriin, ankkuroitui iso risteilijä kaupungin edustalle. Sadat amerikkalaisturistit valuivat tasaisena virtana vanhaan kaupunkiin. Päätimme pysyä kolmen kilometrin päässä olevassa pikkukylässämme, Prcanjissa, ja nauttia sen rauhasta.

 
Kylästämme löytyi muutama kiva ravintola ja ihana viinibaari, josta käsin oli mukava ihailla ympäröiviä vuoria ja tuntea ylpeyttä omasta päätöksestään pysyä poissa turistien valtaamasta keskustasta! Kaiken lisäksi ruoka oli hyvää, sitä oli paljon ja se oli edullista! Illan ukkosen ja rankkasateen alkaessa kaivauduimme asuntoomme hyvin ansaituille yöunille.

Aamun valjetess turistit olivat poissa ja saimme vanhan kaupungin melkein itsellemme. Ja kaunistahan siellä oli, aamiainen maistui taivaalliselle aurinkovarjon suojassa ja pikkuruisilta kaduilta löytyi jos minkänäköistä puotia. Tuntia enempää emme kyllä jaksaneet kierrellä, ja hyvä niin, sillä seuraava paatti kaartoi jo Kotorin poukamaan. Me taas pakkasimme Yariksemme ja suuntasimme kiireesti kohti Kroatiaa. Seuraavana oli vuorossa toinen turistikohde: Dubrovnik. Kotoriin on varmaan parasta mennä näin alkukesästä tai sitten sesongin lopussa, silloin ehkä välttyy pahimmalta ruuhkalta.

 
Pysy kuulolla! 
 
Terveisin,
 
Noora