Sevillan menoa
Sevilla oli matkaviikkomme viimeinen kohde ja olimme molemmat todella innoissamme siitä jo etukäteen. Joskus vain joku tietty paikka kiinnostaa etukäteen, vaikka siitä ei paljoakaan tietäisi. Meillä oli näin Sevillan kanssa ja odotukset olikin siksi todella korkealla!
Ehdimme viettää kaupungissa vain puolitoista päivää koska lauantaina meillä oli aikainen aamulento takaisin Köpikseen. Tästä ajasta oli siis otettava kaikki irti! Suuntasimmekin heti auton palautuksen jälkeen pikku kävelylle ja tapaksille. Kinkun äärellä olikin hyvä suunnitella aikaamme Sevillassa – minne mennä ja mitä tehdä?
Päätimme keskittyä lähinnä vanhaan kaupunkiin, koska siellä oli tosi paljon tarjontaa niin museoista ja härkätaisteluareenoista aina Sevillan suuren katedraaliin ja kauppahalleihin. Ja meidät tuntien jumituimme tietenkin kauppahalleihin norkoilemaan ja kahvia ryystämään… Ehdimme kyllä pyöriä myös katedraalin ympäristössä ja laahustaa pitkin flamencostaan tunnettua Trianan kaupunginosaa. Ihailimme myös kaupungin eri puistikkoja ja tietenkin varsinaista design-pläjäystä eli Setas De Sevillaa, puusta rakennettua arkeologista museota. Tämä pytinki olikin ihan hotellimme lähellä, joten kaupunkikierros oli helppo aloittaa sieltä!
Shoppailemaan en ehtinyt! Minähän olen tunnetusti huono shoppailija enkä jaksa millään kierrellä kauppoja. Joskus olen tehnyt tehoiskuja Malagan syysaleihin, mutta tällä kertaa ostokseni rajoittuvat kahteen kulmakynään, jotka ostin Kikosta! Eli en voi sanoa, että rahaa olisi kulunut materiaan! Hyvä niin, sillä nautin niin paljon enemmän ruuasta ja viinistä! Niiden ystäville, mutta miksei myös shoppailijoille, Sevilla on aivan ihannekohde.
Kuulemisiin!
Noora
Malagan jälkeen suuntasimme kohti Tarifaa. Vuokrasimme auton Malagan kentältä ja ajaa hurautimme Tarifaan noin parissa tunnissa. Ja siis täytyy kyllä taas kehua Espanjan tieverkostoa: motarit on viimeisen päälle kunnossa ja pientä maksua (siis tietullia) vastaan saa huristella maan pääväylillä melkein yksin! Säästyy aikaa ja hermoja!
Tarifan vanhasta kaupungista löytyy hyvä valikoima ravintoloita ja tapas-paikkoja, vaikka kaupunki ei muuten niin suuren suuri olekaan. Me suosimme koko illan kestäviä ’tapas-kierroksia’ yhden ravintolan sijaan. Ja siksi päädyimmekin testaamaan todella montaa eri ravintolaa ja baaria. Osassa istuttiin, toisissa seisottiin, kussakin paikassa mentiin paikan tyylin mukaan. Ruokaa tuli syötyä aika laidasta laitaan: mereneläviä, ilmakuivattua kinkkua, pitkään haudutettuja liharuokia ja erilaisia tapaksia (verimakkaraa, juustoja, perunamunakasta, friteerattuja kaloja, kroketteja jne.). Ja kaikki nämä huuhdeltiin tietysti alas laadukkaalla viinillä. Espanjalaiset kyllä osaa nämä viinihommat, ja varsinkin punaviinit veivät kielen mennessään. Kuoharia oli tarjolla harvakseltaan, mutta se olikin sitten sitä laadukkaampaa niillä kerroilla kun sitä tarjolla oli.
Olin kuullut etukäteen paljon kehuja Tarifasta, ja kyllähän se on ehdottomasti rennompi ja aidompi kuin Costa del Sol – mutta kyllä minusta Kreikan saaret edelleen vie voiton, jos kriteereinä on ’hygge’ ja hyvällä maulla sisustetut baarit ja ravintolat. Mutta ehdottomasti kannattaa mennä chillaamaan Tarifaan. Itsekin menen varmasti uudestaan!