Helsingistä Etelä-Koreaan, matkapäivät 1-4
Keväinen tervehdys kaikille, ihan Suomesta! Ensin pyydän nöyrästi anteeksi, etten kerta kaikkiaan löytänyt riittävästi aikaa ja energiaa kirjoittaa blogia samalla kun matka eteni, mutta yritän parhaani mukaan tallentaa sen nyt muistini syövereistä näin jälkikäteen. Matkan aikana löysin itselleni vastustamattoman, harvinaisemman tuliaisen jenkeistä, jonka Suomeen saamisen mahdollistaminen vei sen lopunkin vähäisen ajan – kadun, etten suunnitellut etukäteen matkaa enempää, päivät kuluivat hyvin nopeasti tehden järjestelyjä, varauksia, suunnitelmia ja niitä sitten toteuttaen, siirtyen paikasta toiseen. Ajauduin lopulta kiertämään maapallon melkein puolitoista kertaa ja laukku kiersi maailmalla vielä sen jälkeenkin, mutta nyt voin lopulta sanoa, että olemme päässeet maaliin ja ehdin käväisemään vielä Milanossakin tässä välissä…
Aurinko paistaa niin kauniisti keväisessä Sastamalassa tällä hetkellä, mutta joulukuussa lähtömme aikaan oli hyvin märkää ja pimeää. Siinä hetkessä, kaiken kiireen jälkeen, olimme hyvin valmiita lähtemään hiljalleen Uuden-Seelannin kesää kohden. Yölento Finnairilla Helsingistä Etelä-Korean pääkaupunkiin Seouliin kesti lähemmäs 11 tuntia. Lentoajat itään ovat valitettavasti hieman normaalia pidemmät johtuen käynnissä olevan sodan takia muodostuneista reittien rajoituksista.
Kuitenkin sitä asennoituu ihan eri tavalla lentämisiin kun lähtee tietoisesti näin pitkälle matkalle. Elimistön totuttaminen maapallon toisella puolella olevaan aikaeroon sujui paljon paremmin Aasian pysähdyksellä ja kierros maailman ympäri ei olisi ollut mitään ilman sitä, varsinkin Afrikan mantereen jäädessä pois täysin listalta. Etelä-Korea kuitenkin itselle tuntui varsin tuntemattomalta kohteelta, vaikka mediassa se onkin ollut paljon esillä. Täytyy silti myöntää, että näin pikaisella käynnillä ja huonolla tuurilla se jäi silti etäiseksi. Maahantulo sujui ongelmitta.
Mitä Etelä-Koreasta sitten tulee mieleen? Korea-pop ja korealainen bbq? Kireät välit Pohjois-Korean kanssa? Viralliselta nimeltään Korean tasavalta on 50 miljoonan asukkaan myötä yksi maailman tiheimmin asutuista valtioista, jolla on hyvin (vaihe)rikas, tutustumisen arvoinen historia. Pääkaupungissa, Seoulissa asuu kymmenisen miljoonaa ihmistä, joten iso kaupunkikohde oli tiedossa. Jotenkin vasta paikanpäälle saapuessa hahmottui paremmin asetelma, joka alunperinkin on ajanut Korean niemimaan jakautumaan kahtia: Pohjoisessa Neuvostoliiton, etelässä Yhdysvaltain vaikutukset ovat läsnä, mutta mielestäni Etelä-Koreassa on onnistuttu säilyttämään vahva, oma identiteetti siitä huolimatta. Valtioiden välisellä demilitarisoidulla alueella ei juuri ihmisiä ole liikkunut vuosikymmeniin ja se onkin nykyään monien harvinaisten eläin- ja kasvilajien suojapaikka, mutta sen liepeille järjestettävä tutustumiskäynti olisi ollut varsin mielenkiintoinen.Me tyydyimme tutkimaan talvista kaupunkiydintä.
Sopivan ravintolan löytyminen on osoittautunut erityisen hankalaksi monissa Aasian maissa, joissa englanninkielinen menu ei välttämättä ole aina saatavilla, mutta lopulta löysimme sopivalta vaikuttavan barbeque-paikan. Korealaisessa tarjoilussa näkyy monipuolisuus – Kimchi, eli hapankaali oli ainoita helposti tunnistettavia ruokalajeja, mutta monta pientä lautasta jäi sisällöltään arvoitukseksi…
Hankimme seuraavana päivänä yhteislipun, jolla sai vierailla kaupungin useissa, näkemisen arvoisissa palatseissa, mutta se osoittautui virheeksi kylmässä talvisäässä. Voin kuvitella niissä olevan kovasti elämää kesäaikaan, mutta nyt jouduimme värjöttelemään ulkosalla katsellen pääasiassa pelkkiä rakennusten ulkoseiniä.
Onneksi näimme vilauksen paikallisten juhlavista asuista ja muutamia sisätilojakin.
Gahoe-Dongin alueen vanhat, idylliset kadut ovat varsin suosittu vierailukohde. Lopulta löysimme myös kulttuuripitoisen, mutta sitäkin tärkeämmän, lämpimän sisämuseon – National palace museum of Korea.
Poliittinen tilanne Etelä-Koreassa oli vierailun aikaan räjähdysherkkä ja osuimme myös sattumalta keskelle mielenosoituksia, jotka kohdistuivat presidentti Yoon Suk Yeolia vastaan. Poliiseja oli paikalla bussilasteittain, mutta isommilta väkivaltaisuuksilta ilmeisesti vältyttiin.
Aloin ikäväkseni tuntemaan itseni hyvin huonovointiseksi ja jouduin viettämään yhden päivän petipotilaana jääden muutamasta suunnitellusta vierailukohteesta paitsi, mutta C pääsi vierailemaan mm. 236m korkeassa N Seoul Towerissa, nähden hienon auringonlaskun.
Perun matkan sairaalareissu alkoi jo pelottavasti tulemaan mieliin, mutta jaksoin auringon laskettua lähteä vielä katsomaan Cheonggyecheon-puron varrella ollutta valojen ilottelua ja toivoin kovasti pääseväni jatkamaan seuraavana päivänä lentokenttää kohden.
<Koska C lähti hieman aiemmin kotoa kuin minä, jätin hänelle yllätyksenä tämmöisen uuden pehmon halattavaksi minun poissaollessa <3 (Valikoima oli hyvin rajallinen, mutta ajatus tärkein…)