Hengissä ollaan!
Alku aina hankalaa
Olen aiemminkin suunnitellut kirjoittaa jonkinlaista blogia erinäisistä kokemuksistani, mutta aina törmännyt samoihin ylianalysoivan mieleni muodostamiin kompastuskiviin: ”Miten aika riittää?”, ”Osaanko?”, ”Kestänkö arvostelua tai muuta yleistä nettivihaa?”. Tällä kertaa päätin työntää itseni väkisin pois mukavuusalueelta monen ihmisen kannustamana, tosin kuukauden viiveellä. Olen menossa päivässä 31 ja nyt hetki tuntui oikealta aloittamiselle täällä Australiassa, todella mielenkiintoisella ja ainutlaatuisella Tasmanian saarella. Myös Uusi-Seelanti oli vielä uskomattomampi paikka kuin osasin kuvitella, luvassa useampia postauksia siitäkin!
Matkan taustoista
Isäni on aina vitsaillut tietynlaisen juurettomuuteni ja jatkuvan matkailunkaipuuni johtuvan karjalaisesta verenperinnöstä. Jotain psykologistakin taustalla mahdollisesti lienee, mutta olen aina ollut kiinnostunut näkemään, miten monimuotoisia luonto ja kulttuurit voivatkaan olla maailman eri kolkissa ja mikä tekee lopulta ihmiset onnelliseksi näissä ympäristöissä. Vierailtuja valtioita oli listallani ennen matkaa 43, saman verran kuin ikää mittarissa, mutta Oseania oli suurimpana puutteena listallani. Vuonna 2017 toteutumassa ollut matka Singaporen kautta Uuteen-Seelantiin ja Australiaan peruuntui sairastumisen takia lähtöä edeltävänä iltana ja muistan silloin suuren toivottomuuden hetkellä huutaneeni ääneen pimeässä: ”Miksi?” Vastauksen sain siinä hetkessä, kun uusi puolisoni C kertoi hänen haaveidensa olevan samankaltaisia, myös omalla kohdallani myöhemmin heränneen patikoinnin suhteen – selvästi matkan oli tarkoitus tapahtua vasta toisessa hetkessä, elämäni merkittävimmän ihmisen kanssa.
On selvää, ettei tämän laajuinen irtiotto mahdollistunut ilman uhrauksia, mutta toisaalta jotkut elämän vastoinkäymiset ajoivat minua väistämättä kohti isompien unelmien toteutumisen tavoittelua. Lopullinen päätös itse matkasta tuli loppuvuoden aikana ja hyvin nopealla aikataululla, ilman sen suurempia lopullisia suunnitelmia minun osaltani ja starttasimme matkaan tapaninpäivänä 2024. Lomiensa puolesta C kykeni osallistumaan reissun alkupuoliskon kolmeen ensimmäiseen viikkoon ja lentoaikojen/-hintojen perusteella reitiksi valikoitui Etelä-Korean pääkaupunki Seoul – Kiinan Guangzhou (Kanton) – Uusi-Seelanti, joista viimeisin oli selvästi meidän yhteinen pääkohde ja päädyimme käyttämään yhteisen aikamme siellä pelkästään Pohjoissaarella. Yksi iso ajoitukseen vaikuttava tekijä oli myös pitkäaikainen haaveeni vaihtaa vuosi muualla kuin Suomessa – ja mikäs hienompi kohde kuin Auckland, isoin kaupunki jossa uusi vuosi otetaan vastaan ensimmäisenä!
Vaikka matkani mukaileekin Jules Vernen klassikkoromaanin aikamäärettä, tulee se näillä näkymin paikallisesti sijoittumaan kohdilleen vain San Franciscossa ja New Yorkissa ja erikoinen koukkauskin matkalle tulee, mutta ajatus on, että meno-paluulentoja ei ole ja pallo tulee kierrettyä. Tulen tässä blogissani kohteiden lisäksi käsittelemään paljon muutakin matkailuun ja kiinnostuksen kohteisiini liittyvää, mutta kysymyksiä, aihetoiveita, kommetteja ja omakohtaisia kokemuksia otan vastaan enemmän kuin mielelläni. Toivon, että matkakertomuksestani on apua muille, joita matkakärpänen on puraissut ja haluavat saada vinkkejä, mutta toisaalta niille, jotka joutuvat tyytymään ainakin tässä hetkessä nojatuolimatkailuun. Tärkeimpänä kuitenkin pidän sitä, että minulle läheiset ihmiset voivat osallistua tälle matkalle edes jollain tapaa. Yritän välittää parhaani mukaan täältä aurinkoenergiaa sinne talven pimeyteen, vaikka itsekin sitä on toisinaan vaikea ottaa vastaan.
Tervetuloa mukaan!
Kuvassa vieraillut valtiot ennen tätä matkaa, tosin joissakin valtioissa saattaa olla 2 merkkiä.
Tämän hetkinen suunnitelma: Helsinki- Seoul – Guangzhou – Uusi-Seelanti (Pohjoissaari) – Hobart, Tasmania(AUS) – Sydney – Uusi-Seelanti (Eteläsaari)- Havaiji (US) – San Francisco – San Diego – ? – New York – Reykjavik – Helsinki