Darragh McKeon: Kaikki pysyväinen haihtuu pois

Hiljattain tuli luettua tämä vuonna 2016 ilmestynyt hieno, joskin järkyttävä ja surullinen romaani, joka kertoo Tsernobylin katastrofista ja Neuvostoliiton loppuvuosista neljän ihmisen näkökulmista: on onnettomuuspaikalle apuun lähtevä eroaan sureva moskovalaiskirurgi, kirurgin ex-vaimo, jolla on joidenkin mielestä neuvostokansalaiseksi liikaa omia mielipiteitä ja joka joutuu tämän vuoksi kärsimään, ukrainalainen perheineen evakuoitavaksi joutuva teinipoika sekä koulukiusattu, äitinsä ja tätinsä (mainittu kirurgin ex-vaimo) kanssa Moskovassa asuva isättömäksi jäänyt pianonsoittajapoika.

Tuo Tsernobylin onnettomuus on aina ollut karmiva ja kiinnostava aihe ja tätä kirjaa lukiessa/luettuani tuli googlailtua ja palauteltua mieleen, mikä siinä taas olikaan homman nimi ja mikä meni pieleen. No, niinhän se taisi olla, että suurin piirtein kaikki, tapahtumien kaikissa vaiheissa. Raivostuttavaa välinpitämättömyyttä, valehtelua ja salailua ja siksi valtavaa kärsimystä ihmisille sekä eläimille.

Kirjassa kuvataan henkilöiden kokemuksia ja tuntemuksia koskettavasti ja kunkin tarina on omalla tavallaan riipaiseva. Kirurgi-Grigorin uhrautuvuus ja suoranainen itsetuhoisuus, hänen samaistuttava vihansa ja turhautumisensa viranomaisten ja valtionjohdon toiminnan suhteen, hänen kaipuunsa ja rakkautensa Mariaan. Journalistista tehdastyöläiseksi ja osa-aikaiseksi opettajaksi (kunnes sekin katsotaan arveluttavaksi) muuttunut Maria, joka on ottanut ja ottaa riskejä periaatteidensa ja oikeaksi kokemansa puolesta ja joutuu kärsimään siitä. Ja joka myöskin edelleen rakastaa Grigoria. Nuori maalaispoika Artjom, jolta onnettomuus riistää tutun elämän, kodin ja perheenjäsenen ja kuljettaa hänet kauas ankeisiin oloihin muiden evakuoitujen keskelle. Jevgeni-poika, jolle yksinhuoltajaäiti Alina yrittää turvata mahdollisimman hyvän elämän, joka saa kokea kiusaamista ja  joka suhtautuu pianonsoittoharrastukseensa ristiriitaisesti. 

Lukemisen arvoinen ja ajattelemisen aihetta antava kirja. Jossain vaiheessa lukulistalla on myös tuo Nobel-palkittu Svetlana Aleksejevitsin (en saa laitettua s:n päälle ”väkäsiä” tässä sitten millään, vaikka tiedän että ne siihen kuuluisivat, kuten Tsernobyl-nimeenkin) ”Tsernobylistä nousee rukous”, joka on onnettomuuden kokeneiden haastatteluihin perustuva dokumenttiromaani.

haihtuu.jpg

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *