maalla, kasvimaalla

Minä muistan koko lapsuuteni, olleeni aina mummun ”apulaisena” kasvimaalla, vaikka enemmän taisi meistä kesävieraista olla myös haittaa. Mutta isompina tietysti jo vähän apuakin.

 

Kuinka monet kesät olen harventanut porkkanaa, ja syönyt herneitä ym. Ja perunan nosto ollut aina syksyn ohjelmassa. Ja kuten yleensäkin mitä edelliset sukupolvet ovat tehneet se jakaa mielipiteitä. Minä tai vanhempani eivät ole varsinaisesti olleet kiinnostuneet kotitarveviljelystä, mutta onneksi kumppanini on halukas jatkamaan tätä perinnettä samoilla kasvimailla ja pelloilla kuin edelliset sukupolvet. Toki hänen ei ole yhtä vahvasti ollut mukana viljelyksillä lapsuudessaan, niin oppirahat ovat maksettava ja kaikki opeteltava kantapään kautta. Ja koska viljely on kuitenkin täysin harrastus kaiken muun ohessa, myös se määrittelee aikatauluja, ja joskus (=aina) juurekset menevät liian myöhään maahan, joten syksyyn asti mietitiään ehtiikö kaikki kasvamaan täyteen mittaansa, ennen talven tuloa.

 

Ja koska puolisoni käy usein kasvimaalla ( aina kun käymme/olemme maalla) lapset pääsevät mukaan, sen mitä haluavat. Ja uskollinen apuri tuo 5-vuotias onkin iskälleen ollut. Ja kun sataa vettä, meillä ei harmitella sadetta vaan neiti on vilpittömän onnellinen, että sade kastelee isän kasvimaan ja juurekset jaksavat kasvaa.

 

 

Tänä kesänä halla ehti kerran viedä jo nämä avomaankurkut, mutta sieltä ne vaan nousi takaisin. Ja vaikka tosiaan elantomme, ta edes ravintomme ei ole laskettu näiden kuuden kurkuntaimen varaan, oli puolison ” halla vienyt kurkut”- lausahdut täynnä tuskaa. Mutta ensi vuonna hallavaroitukset luetaan tarkemmin läpi, ja tälläinen harmitus voidaan ehkä välttää.

 

Eilen nopealla reissulla puoliso kävi harventamassa myös porkkanan, palsternakan,  poimimassa herneet ja nostamassa muutaman perunan varren ja tältä se lopputuos näytti. Ihanaa tuoretta ruokaa omasta (tai isoäidin) maasta, ja todellakin tiedät mitä suuhusi pistät.

 

Kohta onkin aika kerätä koko sato kellarin uumeniin, ja sieltä sitten pitkin talvea saa hakea kesän makuja talteen.

Hyvinvointi Ruoka ja juoma

Mustamörkö

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meillä on ihan ehdoton lempiherkku, mustamörkö. Toki se tunnetaan myös nimellä  Masaliisa, mokkapalat ym. Mutta meillä se on mustamörkö. Olen saanut tämän ohjeen isoäidiltäni, joka taas saanut ohjeen aikoinaan omalta anopiltaan. Ja silloin ohjeen nimi on ollut mustamörkö. Ja se on minusta edelleen kiva nimi tällä herkulle. Ohje on varmaan jostan 50- luvulta. Ja mikä ihan parasta, ainekset vain sekotellaan keskenään, eikä tarvita mitään koneita. (paitsi uunia). Ja aina olen tällä ohjeella onnistunut tekemään. Ja koska aineet vain sekotellaan yhteen, eikä edes järjestyksellä ole ole ihan tarkkaan väliä, niin tämä on mitä mahtavin leipomus myös lasten kanssa. Meillä molemmat lapset ovat kovasti innokkaita leipureita. ja eritoten maistelujoita.

Tässä siis maailman paras ohje mustaanmörköön. (öököön niinkuin meidän nuorempi sanoo)

 

2tl vaniljasokeria

3-4 kanamunaa (riippuen koosta)

2kkp sokeria

1kkp maitoa

150g sulatettua voita

3kkp vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

1tl soodaa

1rkl kaakoajauhetta ( sitä leivontaan tarkoitettu tummaa)

Ja sitten itse ohje: sekoita kaikki aineet keskenään puuhaarukalla.

Laita uuniin n. 180astetta n. 20min

 

Ja päällisenohje:

4dl tomusokeria

1/2 dl kaakoajauhetta

3tl vaniljasokeria

valmsita kahvia

75g voita

 

Laita ensin kaikki kuivataineet ja voi sekaisin ,ja lisää kahvia, niin että päällisestä tulee sopivan kiinteää

Ja levitä se hieman jäähtyneen pohjan päällle. ja sitten vaan koristeet päälle.

 

Ja kun kaikki on tehty, näytti meidän keittiö tältä 😀 miten ihanaa ja kun äiti jäi siivoamaan sotkut lapset siirtyivät sujvasti leikkimään vieraiseen leikkitilaan!

Tälläistä tänään.

 

Seuraavaksi ajattelin tehdä pienen katsauksen meidän kesään. Maalaiselämään, retkiin joita teimme ja ihan vaan kesämuistoihin.

 

-M-

 

 

 

Perhe Hyvä olo